Seuratkaa Jeesusta Kristusta uskon askelin
Kristus voi kantaa meitä tänään läpi vaikeiden aikojen. Hän kantoi varhaisia pioneereja, ja Hän kantaa nykyään meitä jokaista.
Kiitos, kuoro, että lauloitte ”Uskoa joka askeleella”. Tämän laulun on säveltänyt ja sanoittanut veli Newell Dayley1 vuonna 1996, kun valmistauduttiin juhlistamaan varhaisten pioneerien Suolajärven laaksoon vuonna 1847 saapumisen 150-vuotisjuhlaa.
Vaikka tämä laulu sävellettiin ja sanoitettiin kyseistä juhlaa varten, sen sanoma koskee koko maailmaa.
Olen aina pitänyt suuresti kertosäkeestä:
Kun Vapahtajaa seuraan ain uskon askelin,
Hän toivollaan ja rakkaudellaan täyttää sydämein.2
Veljet ja sisaret, todistan, että kun seuraamme Jeesusta Kristusta uskon askelin, meillä on toivoa. Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa on toivoa. Tässä elämässä toivoa on kaikille. On toivoa voittaa virheemme, surumme, kamppailumme sekä koettelemuksemme ja murheemme. Toivoa on parannuksen tekemisessä, anteeksi saamisessa ja muille anteeksi antamisessa. Todistan, että toivoa ja rauhaa on Kristuksessa. Hän voi kantaa meitä tänään läpi vaikeiden aikojen. Hän kantoi varhaisia pioneereja, ja Hän kantaa nykyään meitä jokaista.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 175 vuotta siitä, kun ensimmäiset pioneerit saapuivat Suolajärven laaksoon, mikä on saanut minut ajattelemaan esivanhempiani, joista osa käveli Nauvoosta Suolajärven laaksoon. Minulla on isoisovanhempia, jotka kulkivat nuoruudessaan tasankojen halki. Henry Ballard oli 20-vuotias3, Margaret McNeil oli 13-vuotias4, ja Joseph F. Smith, josta myöhemmin tuli kirkon kuudes presidentti, oli vasta 9-vuotias, kun hän saapui Suolajärven laaksoon5.
He kohtasivat matkan varrella monenlaista puutetta, kuten kylmiä talvia, sairauksia sekä pulaa riittävästä ruoasta ja vaatteista. Esimerkiksi kun Henry Ballard saapui Suolajärven laaksoon, hän iloitsi nähdessään ”luvatun maan”, mutta pelkäsi, että joku saattaisi nähdä hänet, koska hänen vaatteensa olivat niin kuluneet, etteivät ne täysin peittäneet hänen vartaloaan. Hän piileskeli pensaiden takana koko päivän pimeän tuloon asti. Sitten hän meni erääseen taloon ja kerjäsi vaatteita, jotta voisi jatkaa matkaansa ja löytää vanhempansa. Hän oli kiitollinen Jumalalle siitä, että oli päässyt tulevaan kotiinsa turvallisesti.6
Isoisovanhempani seurasivat Jeesusta Kristusta uskon askelin läpi jokaisen koettelemuksensa. Olen kiitollinen heille siitä, etteivät he koskaan luovuttaneet. Heidän uskon askeleensa ovat siunanneet minua ja myöhempiä sukupolvia, aivan kuten teidän uskon askeleenne tänään siunaavat teidän jälkeläisiänne.
[Englanninkielinen] sana pioneer on sekä substantiivi että verbi. Substantiivina se voi tarkoittaa ihmistä, joka ensimmäisten joukossa tutkii uutta aluetta tai asettuu sinne asumaan. Verbinä se voi tarkoittaa sitä, että tekee uraauurtavaa työtä eli avaa tai valmistelee tien, jota muut voivat seurata.7
Kun ajattelen pioneereja, jotka ovat valmistaneet tietä muille, ajattelen ensimmäisenä profeetta Joseph Smithiä. Joseph oli pioneeri, koska hänen uskon askeleensa johtivat hänet lehtoon, jossa hän polvistui rukoukseen ja avasi meille tien Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyteen. Josephin usko, kun hän pyysi Jumalalta8 tuona kevätaamuna vuonna 1820, avasi tien Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palauttamiselle ja sille, että profeettoja ja apostoleja kutsuttiin jälleen kerran palvelemaan maan päällä.9 Tiedän, että Joseph Smith on Jumalan profeetta. Tiedän, että hänen uskontäyteiset askeleensa johtivat hänet polvistumaan Isän Jumalan ja Hänen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen eteen.
Profeetta Josephin uskon askeleet mahdollistivat sen, että hän oli Herran välineenä tuotaessa esiin Mormonin kirja, joka on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovittavasta armostaan.
Uskonsa ja peräänantamattomuutensa ansiosta Joseph Smith pystyi olemaan uskomattomien vastoinkäymisten ja vastustuksen edessä välineenä Herran käsissä perustettaessa Jeesuksen Kristuksen kirkko jälleen kerran maan päälle.
Viime yleiskonferenssissa puhuin siitä, kuinka kokoaikainen lähetystyöpalveluni on siunannut minua. Minua siunattiin, kun opetin taivaallisen Isämme loistavasta pelastussuunnitelmasta, Joseph Smithin ensimmäisestä näystä ja hänen kääntämästään Mormonin kirjasta. Nämä palautetut opetukset ja oppi ohjasivat uskon askeliani opettaessani niitä, jotka olivat halukkaita kuuntelemaan evankeliumin palautuksen sanomaa.
Tämän päivän lähetyssaarnaajamme ovat nykyajan pioneereja, koska he kertovat tästä loistavasta sanomasta ihmisille eri puolilla maailmaa ja avaavat näin taivaallisen Isämme lapsille tien Hänen ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin vastaanottaminen avaa jokaiselle tien valmistautua kirkon ja temppelin toimituksiin ja siunauksiin sekä saada ne.
Viime yleiskonferenssissa presidentti Russell M. Nelson vahvisti, että ”Herra on pyytänyt jokaista kelvollista, kykenevää nuorta miestä valmistautumaan lähetystyöhön ja palvelemaan lähetystyössä” ja että ”nuorille ja kykeneville sisarille lähetystyö on voimallinen mutta valinnainen mahdollisuus”.10
Rakkaat nuoret miehet ja nuoret naiset, teidän uskon askeleenne auttavat teitä noudattamaan Herran kutsua palvella lähetystyössä – olemaan nykyajan pioneereja – avaamalla Jumalan lapsille tien liittopolulle ja pysymään liittopolulla, joka johtaa takaisin Hänen luokseen kirkkauteen.
Presidentti Nelson on ollut pioneeri kirkossa. Apostolina hän on matkustanut ja avannut monia maita evankeliumin julistamiselle. Pian sen jälkeen, kun hänestä oli tullut profeetta ja kirkon presidentti, hän pyysi meitä lisäämään hengellistä kykyämme vastaanottaa ilmoitusta.11 Hän opettaa meitä edelleen vahvistamaan todistustamme. Hartaustilaisuudessa nuorille aikuisille hän sanoi:
”Pyydän teitä ottamaan vastuun todistuksestanne. Tehkää työtä sen eteen. Ottakaa se omaksenne. Huolehtikaa siitä. Hoivatkaa sitä niin, että se kasvaa. – –
Katsokaa [sitten], kuinka elämässänne tapahtuu ihmeitä.”12
Hän opettaa meille, kuinka tulla hengellisesti omavaraisemmaksi. Hän on sanonut: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”13
Todistan, että presidentti Russell M. Nelson on Jumalan profeetta maan päällä tänä päivänä.
Vapahtajamme Jeesus Kristus on ylin pioneeri, joka valmistaa tietä. Hän todellakin on tie14, jonka kautta pelastussuunnitelma toteutetaan, niin että voimme tehdä parannuksen ja osoittamalla uskoa Häneen palata taivaallisen Isämme luo.
Jeesus on sanonut: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”15 Hän on luvannut, ettei jätä meitä ilman lohtua. Hän tulee luoksemme koettelemuksissamme.16 Hän on kutsunut meitä tulemaan luokseen täysin vilpittömin sydämin, niin Hän parantaa meidät.17
Todistan, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, meidän Puolustajamme Isän luona. Taivaallinen Isämme on avannut meille tien palata Hänen luokseen seuraamalla Hänen rakasta Poikaansa Jeesusta Kristusta osoittaen uskoa joka askeleella.
Isoisovanhempani ja muut varhaiset pioneerit kohtasivat monia esteitä, kun he tulivat Suolajärven laaksoon vankkureilla, käsikärryillä ja kävellen. Myös me kohtaamme haasteita yksilöllisellä elämänmatkallamme. Me emme työnnä käsikärryjä tai kulje katetuilla vankkureilla yli jyrkkien vuorien ja läpi syvien lumihankien. Heidän laillaan me yritämme voittaa hengellisesti oman aikamme kiusauksia ja haasteita. Meillä on polkuja käveltävänä, meillä on kukkuloita – ja joskus vuoria – kiivettävänä. Vaikka nykypäivän koettelemukset ovat erilaisia kuin niiden varhaisten pioneerien koettelemukset, ne eivät ole meille yhtään vähemmän haasteellisia.
On tärkeää seurata profeettaa ja pitää jalkamme lujasti uskollisuuden liittopolulla, kuten se oli tärkeää varhaisille pioneereille.
Seuratkaamme Jeesusta Kristusta osoittaen uskoa joka askeleella. Meidän tulee palvella Herraa ja palvella toisiamme. Meidän tulee vahvistaa itseämme hengellisesti pitämällä liittomme ja kunnioittamalla niitä. Meidän ei pidä unohtaa, miten ehdottoman tärkeää on pitää käskyt. Saatana yrittää heikentää sitoutumistamme ja rakkauttamme Jumalaa ja Herraa Jeesusta Kristusta kohtaan. Muistakaa, että vaikka joku eksyisikin tieltä, niin me emme ole koskaan kadoksissa Vapahtajaltamme. Parannuksen siunauksen avulla me voimme kääntyä Hänen puoleensa. Hän auttaa meitä oppimaan, kasvamaan ja muuttumaan, kun pyrimme pysymään liittopolulla.
Seuratkaamme aina Jeesuksen Kristuksen jalanjälkiä ja osoittamalla uskoa joka askeleella keskittykäämme Häneen pitäen jalkamme lujasti liittopolulla. Tämä on nöyrä rukoukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.