Aineistoa

Kuinka työpaikat todellisuudessa täytetään

Kuunnelkaa, miten tämä työnantaja kuvailee, kuinka avoimet työpaikat todellisuudessa täytetään.

”Useimmat työnhakijat tekevät sen virheen, että vain lähettelevät ansioluettelojaan, kun heidän pitäisi käyttää aikaa siihen, että he verkostoituvat, ovat yhteydessä tärkeisiin ihmisiin omalla alallaan ja luovat suhteita.

Rekrytoijana autoin yritystämme täyttämään viime vuonna lähes 1 000 työpaikkaa. Näin ne täytettiin.

Useimmista avautuvista työpaikoista me emme ilmoittaneet. Sen sijaan palkkaavalla esimiehellä oli jo joku mielessä tai kenties joku hänen tiimissään antoi hänelle vinkin jostakusta henkilöstä. Hän otti minuun yhteyttä ja kertoi, että hänellä oli joku, jonka hän halusi palkata, ja minä vain jatkoin prosessia siitä.

Kun työpaikasta ilmoitettiin, saimme usein vähintään sata hakemusta. Tavallisesti palkkaavat esimiehet soittivat minulle ja pyysivät minua ottamaan esiin tiettyjen henkilöiden hakemuksia, joita he halusivat haastatella. Nämä olivat ihmisiä, joita he tunsivat, joita heille vinkattiin tai jotka olivat jo ottaneet heihin yhteyttä. Koska palkkaava esimies jo tiesi näistä henkilöistä, hän tiesi, että he sopisivat paikkaan hyvin. Nämä olivat niitä, jotka tavallisesti palkattiin. Me kyllä palkkasimme ihmisiä koko hakijajoukosta, mutta sitä tapahtui vain noin 25 prosenttia ajasta.

Minun neuvoni: Verkostoidu. Laajenna verkostoasi. Ylläpidä verkostoasi. Ole yhteydessä ihmisiin, jotka tekevät työhönottopäätöksiä, joko suoraan tai muiden välityksellä. Jos työnhakijat tekevät näin, he saavat työpaikan.”

Takaisin sivulle 26.

Koripallo toi minulle työpaikan

Luetaanpa, kuinka Reubenin Puoli minuuttia minusta johti verkoston avulla hyvään työpaikkaan.

”Olen aina ollut ahkera työntekijä, mutta joskus se ei riitä. Työvoiman vähennykset johtivat siihen, että jäin ilman työtä, mutta ahkerana työntekijänä arvelin, että löytäisin helposti uuden työn. Ongelmana oli se, että taustassani oli muutamia esteitä, joiden vuoksi minun oli vaikea päästä haastatteluihin. Näytti siltä, etten koskaan pääsisi hakemuksia pidemmälle. Kului useita viikkoja, ja olin turhautunut ja lannistunut. Sitten kuulin verkostoitumisesta ja ajattelin, että se voisi olla omalla kohdallani ratkaisu siihen, että saisin tilaisuuden. Harjoittelin omaa Puoli minuuttia minusta -esittelyäni yhä uudelleen ja aloin puhua kaikille – kerroin etsiväni rakennusalalta esimiehen paikkaa ja kerroin, mitä taitoja ja kokemusta minulla oli.

Eräänä iltana olin pelaamassa koripalloa ystävien kanssa. Tajusin, että heistä jokainen tunsi monia ihmisiä ja pystyi kenties auttamaan minua löytämään työtä, joten kerroin heille Puoli minuuttia minusta -esittelyni. Yllätyksekseni yksi heistä sanoi, että hänen vaimonsa työskenteli eräässä rakennusyhtiössä, ja kehotti minua lähettämään hänelle ansioluetteloni. Tein niin ja soitin kaverini vaimolle seuraavana päivänä. Hän sanoi antavansa ansioluetteloni eteenpäin teollisuusryhmälle, johon hän kuului. Muutama päivä myöhemmin minulle soitti eräs mies, jota en tuntenut. Hänellä oli ansioluetteloni, ja hän halusi jutella kanssani. Hän johti erästä isoa rakennusfirmaa. Lopulta tämä johti siihen, että sain hyvän työpaikan. Työpaikkani ei ollut koskaan julkisessa haussa, ja sain tietää siitä kerroksittaisen verkostoitumisen kautta. En olisi koskaan saanut tätä tilaisuutta, ellen olisi avannut suutani ja hyödyntänyt omaa Puoli minuuttia minusta -esittelyäni. Jokaisella on verkosto. Käytä sitä saadaksesi sanan kiertämään.”

Takaisin sivulle 32.