Oppiaihe 9

Seuratkaa elävää profeettaa

Johdanto

Sinä päivänä kun kirkko perustettiin, Herra lupasi hengellistä turvaa niille, jotka kuuntelisivat tarkoin profeetan sanoja (ks. OL 21:4–6). Pian sen jälkeen – auttaakseen kirkon jäseniä välttämään tulemasta eksytetyiksi – Herra ilmoitti lisäksi, että vain profeetalla on valtuus saada ilmoitusta koko kirkkoa varten (ks. OL 28:1–7). Profeetalla on myös valtuus selventää pyhiä kirjoituksia. Näiden totuuksien ymmärtäminen tuo lisää hengellistä turvaa näinä myöhempinä aikoina.

Taustalukemista

Russell M. Nelson, ”Profeettojen hyväksyminen ja tukeminen”, Liahona, marraskuu 2014, s. 74–77.
Ezra Taft Benson, ”Fourteen Fundamentals in Following the Prophet”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 26. helmikuuta 1980, speeches.byu.edu; ks. myös Kevin R. Duncan, ”Meidän oma selviytymisemme”, Liahona, marraskuu 2010, s. 34–36.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 21:1–6

Kuunnelkaa tarkoin profeetan sanoja

Kysy oppilailta, mitä nimityksiä me voimme käyttää kirkon presidentistä. Kirjoita oppilaiden vastaukset taululle. Pyydä sitten yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 21:1 samalla kun luokan jäsenet seuraavat mukana. Kirjoita taululle mahdollisia muita nimityksiä. Kysy sen jälkeen:

Kuinka kukin tässä jakeessa mainituista nimityksistä kuvaa kirkon presidentin työtä?

Auta oppilaita ymmärtämään luvun OL 21 taustaa selittämällä, että siihen muistiin merkitty ilmoitus annettiin päivänä, jolloin kirkko järjestettiin. (Huom. Kun oppilaat oppivat ymmärtämään pyhien kirjoitusten kohtien taustoja, he pystyvät paremmin ymmärtämään lukemansa merkityksen ja tärkeyden.) Kysy sen jälkeen:

Miksi kirkon varhaisten jäsenten oli tärkeä tiedostaa, että Joseph Smithin tehtävä profeettana erosi merkittävästi muiden kirkkojen johtajien tehtävistä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 21:4–5 samalla kun luokan jäsenet seuraavat mukana. Keskustelkaa sen jälkeen seuraavasta kysymyksestä:

Miksi profeetan sanojen noudattaminen vaatii joskus kärsivällisyyttä ja uskoa?

Voit tarvittaessa lukea ääneen presidentti Harold B. Leen (1899–1973) seuraavat sanat:

”Meidän on opittava ottamaan vaarin niistä sanoista ja käskyistä, joita Herra antaa profeettansa kautta. – – Te ette ehkä tule pitämään siitä, mitä kirkon johtajat sanovat. Se saattaa olla vastoin poliittista vakaumustanne. Se saattaa olla vastoin yhteiskunnallisia näkemyksiänne. Se saattaa jossain määrin vaikuttaa seuraelämäänne. Mutta jos kuuntelette näitä asioita kuten Herra itse ne puhuisi, kärsivällisesti ja uskossa, lupauksena on, että ’helvetin portit eivät teitä voita; – – ja Herra Jumala hajottaa pimeyden voimat teidän edestänne ja saattaa taivaat järkkymään teidän parhaaksenne ja nimensä kunniaksi’ (OL 21:6).” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, 2001, s. 84.)

Jos Henki niin kehottaa, voisit selittää seuraavat asiat:

Me myöhempien aikojen pyhät emme usko profeettojen olevan täydellisiä ihmisiä. Herra ei kuitenkaan koskaan salli heidän johtaa kirkkoa harhaan (ks. VJ 1, ”Otteita presidentti Wilford Woodruffin kolmesta manifestia koskevasta puheesta”).
Me uskomme jatkuvaan ilmoitukseen ja riemuitsemme siitä. Kirkon historiassa on ollut tilanteita, jolloin yksi profeetta on selventänyt aiempia profeetallisia ohjeita tai tuonut esiin sellaisia opetuksia tai käytäntöjä, jotka on aiemmin laajalti hyväksytty mutta joita on ollut tarpeen muuttaa myöhemmin. Esimerkiksi kirkon varhaisina vuosina jäseniä kannustettiin kokoontumaan yhteen keskuspaikkaan, kuten Kirtlandiin Ohioon tai Jacksonin piirikuntaan Missouriin. Nykyisin kirkon jäseniä kannustetaan kokoontumaan paikalliseen vaarnaansa tai piiriinsä.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 21:6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja nimeämään lupaukset, jotka on annettu niille, jotka noudattavat profeetan sanoja. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät löytämänsä asiat. Kysy sen jälkeen:

Millaisen yhteenvedon tekisitte lupauksista, jotka on annettu niille, jotka noudattavat profeetan sanoja? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi ilmaista seuraava periaate: Jos noudatamme profeetan sanoja, meitä suojellaan vastustajan vaikutukselta. Kun oppilaat vastaavat, voit halutessasi selittää, että yksi merkitys englanninkieliselle sanalle, joka tässä kohdassa vastaa sanaa järkkyä, on irrottaa tai päästää jotakin pois tuen varasta tai säiliöstä. Näin ollen yksi tulkinta jakeesta 6 voisi olla, että kun taivaat järkkyvät meidän parhaaksemme, ilmoituksia ja siunauksia ikään kuin päästetään irti ja vuodatetaan päällemme.)

Laita näkyville ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti Henry B. Eyringin seuraavat sanat ja pyydä yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen:

”Turvallisen polun etsiminen profeettojen neuvoja seuraten on järkeenkäypää niille, joilla on vahva usko. Kun profeetta puhuu, vähäuskoiset saattavat ajatella, että viisas mies antaa siinä hyviä neuvoja. – –

Päätös olla noudattamatta profeettojen neuvoja muuttaa kuitenkin koko sen perustan, jolla seisomme. Siitä tulee vaarallisempi. Profeettojen neuvojen noudattamatta jättäminen heikentää kykyämme noudattaa innoitettuja neuvoja tulevaisuudessa.” (Ks. ”Turvalliset neuvot”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 24.)

Miksi koko se perusta, jolla seisomme, tulee vaarallisemmaksi, jos hylkäämme profeettojen neuvot? Mitkä esimerkit osoittavat, että tämä on totta?
Milloin teitä tai jotakuta tuntemaanne henkilöä on siunattu, koska olette noudattaneet elävien profeettojen neuvoja?
Kuinka profeetallisten neuvojen noudattamisen periaate voi soveltua oman aikamme uskonnollisiin, moraalisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin?

Kannusta oppilaita pohtimaan, mitä he voivat tehdä lunastaakseen kohdassa OL 21:6 luvatut siunaukset. Vakuuta heille, että kun he noudattavat vilpittömästi elävien profeettojen sanoja, he saavat suuria siunauksia nyt ja iankaikkisuudessa. Selitä, ettei profeettojen neuvojen noudattaminen tarkoita sitä, että tottelisimme sokeasti heidän sanojaan.

Lue ääneen presidentti Harold B. Leen seuraavat sanat:

”Meille myöhempien aikojen pyhille ei riitä vain johtajiemme seuraaminen ja heidän neuvojensa hyväksyminen, vaan meillä on suurempi velvollisuus hankkia itsellemme järkkymätön todistus näiden miesten jumalallisesta tehtävästä ja todistus siitä, että se, mitä he ovat meille kertoneet, on meidän taivaallisen Isämme tahto” (Kirkon presidenttien opetuksia: Harold B. Lee, s. 44).

Oppi ja liitot 28:2, 6–7; 43:1–7

Herra antaa ilmoitusta oikeassa järjestyksessä

Selitä, että pian kirkon järjestämisen jälkeen jotkut kirkon jäsenet joutuivat vastustajan ponnistelujen harhauttamiksi ja pyrkivät antamaan väärää profeetallista ohjausta. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 28 johdanto samalla kun luokan jäsenet seuraavat mukana (ks. myös Jeffrey G. Cannon, ”All Things Must Be Done in Order: D&C 28, 43”, Revelations in Context -sarja, 4. huhtikuuta 2013, history.lds.org). Kysy sen jälkeen:

Jos kirkon jäsenet olisivat uskoneet edelleen Hiram Pagen oletettuihin ilmoituksiin, mitä ongelmia siitä olisi voinut koitua?

Anna oppilaille hetki aikaa tutkia kohtia OL 28:2, 6–7. Kysy sen jälkeen:

Millä tavalla tämä Herralta tullut sanoma selvensi kirkon presidentin tehtävää? (Oppilaiden tulisi huomata seuraava oppi: Kirkon presidentti on ainoa henkilö, jolla on avaimet ilmoituksen saamiseen koko kirkkoa varten.)

Auttaaksesi oppilaita syventämään ymmärrystään tästä opista pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 43 seuraavat historialliset taustatiedot:

Helmikuussa 1831 eräs rouva Hubble saapui pyhien keskuuteen Kirtlandissa Ohiossa. Hän väitti olevansa naisprofeetta, että hän oli saanut ilmoituksia kirkkoa varten, että hän tiesi Mormonin kirjan olevan totta ja että hänestä pitäisi tulla opettaja kirkossa. Hänen onnistui eksyttää joitakuita pyhiä. Joseph Smith ja muut olivat huolissaan hänen vaikutuksestaan ja muista vääristä ilmoituksista pyhien keskuudessa. Profeetta päätti tiedustella Herralta, mitä asialle tulisi tehdä, ja hän sai ilmoituksen, joka on nykyään merkitty muistiin lukuun OL 43. (Ks. Documents, Volume 1: July 1828–June 1831, Documents-sarjan osa 1 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2013, s. 257.)

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 43:1–7 ja panemaan merkille oppeja, joita Herra tuohon aikaan selitti. Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät löytämänsä asiat. Voisit myös ehdottaa, että he merkitsevät nämä jakeet kohdan OL 28:2 rinnakkaisviitteeksi. Tähdennä sitä, että lukuun 28 muistiin merkitty ilmoitus oli osoitettu pyhille New Yorkissa ja lukuun 43 muistiin merkitty ilmoitus oli osoitettu pyhille Kirtlandissa. Kysy sen jälkeen:

Siinä vaiheessa kun ilmoitus, joka on merkitty muistiin lukuun OL 43, annettiin, kuka nimitettiin saamaan käskyjä ja ilmoituksia koko kirkkoa varten?
Mistä opeista voimme saada tietoa näiden jakeiden perusteella? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulisi mainita seuraavat opit: Vain yksi henkilö kerrallaan on nimitetty saamaan ilmoitusta koko kirkkoa varten. Niitä, jotka kuuntelevat tarkoin kirkon presidenttiä, ei johdeta harhaan.)

Voit halutessasi lukea kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin L. Tom Perryn seuraavat sanat:

”Tavassa, jolla Herra ilmaisee tahtonsa ihmiskunnalle, on järjestys. Meillä jokaisella on oikeus rukoilla Herraa ja saada innoitusta Hänen Henkensä kautta omassa taloudenhoitotehtävässämme. Vanhemmat voivat saada ilmoitusta omaa perhettään varten, piispa hänelle uskottua seurakuntaa varten, ja näin aina ensimmäiseen presidenttikuntaan asti, joka saa ilmoitusta koko kirkkoa varten. – – Profeetta Joseph Smith on selittänyt:

’On Jumalan järjestelmän vastaista, että kukaan kirkon jäsen tai kukaan muu saisi ohjeita niitä varten, jotka ovat auktoriteettiasemassa, heidän yläpuolellaan’ [Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 205].” (”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut”, Liahona, marraskuu 2003, s. 86.)

Kuinka tieto siitä, että ilmoitus Jumalalta tulee aina tunnustettujen pappeuden kanavien kautta, auttaa teitä välttämään tulemasta eksytetyiksi? Kuinka tämä tieto voi tuoda rauhaa elämäänne?
Millä tavoin Herran antama ilmoituksen malli pitää yllä järjestystä kirkossa?

Oppi ja liitot 90:1–6

Herra asetti kirkon järjestyksen

Selitä, että kirkon kasvaessa Herra ohjasi profeetta Joseph Smithiä kirkon pappeudenhaltijoiden ja jäsenten organisoimisessa.

Lue ääneen seuraava lausunto tai tee siitä yhteenveto:

”Kirkon jäsenmäärän kasvaessa profeetta sai edelleen ilmoituksia pappeuden viroista. Hän järjesti Herran ohjeiden mukaisesti ensimmäisen presidenttikunnan, jossa hän itse toimi presidenttinä ja Sidney Rigdon sekä Frederick G. Williams neuvonantajina. Hän järjesti myös kahdentoista apostolin koorumin sekä seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin. Hän kutsui ja asetti piispoja sekä näiden neuvonantajia, ylipappeja, patriarkkoja, korkeita neuvostoja, seitsenkymmeniä sekä vanhimpia. Hän järjesti myös kirkon ensimmäiset vaarnat.” (Perintömme – lyhyt katsaus Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon historiaan, 1996, s. 26.)

Selitä, että ensimmäisellä presidenttikunnalla on ainutlaatuinen asema kirkossa. Kehota oppilaita tutkimaan kohtaa OL 90:1–6 ja panemaan merkille ensimmäisen presidenttikunnan erityistehtäviä. (Ensimmäisellä presidenttikunnalla ”[on hallussaan] valtakunnan avaimet” [ jae 2], ja sen kautta ”ilmoituksia annetaan” kirkolle [jae 4]). Kun oppilaat vastaavat, sinun on ehkä tarpeen selittää, että ilmoituksilla tarkoitetaan profeetan kautta saatuja Jumalan antamia ilmoituksia.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuunnellessaan panemaan merkille kaksi eri tapaa, joilla oppi vakiinnutetaan kirkossa.

”Vuonna 1954 presidentti J. Reuben Clark jr., joka oli tuolloin neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selitti opin vakiinnuttamista kirkossa ja kirkon presidentin merkittävää roolia siinä. Puhuessaan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä hän sanoi: ’[Meidän] tulee [pitää] mielessä, että joillekuille johtaville auktoriteeteille on annettu erityiskutsumus; heillä on erityinen lahja; heidät on hyväksytty profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, mikä suo heille erityisen hengellisen lahjan heidän opettaessaan ihmisiä. Kirkon presidentin alaisuudessa, jolla on ylin valta ja valtuus, heillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan mieltä ja tahtoa Hänen kansalleen.’ – –

Kirkon presidentti voi ilmoittaa tai tulkita oppeja saamansa ilmoituksen perusteella (ks. esim. OL 138). Opillisia selityksiä voidaan saada myös ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin yhteisen neuvoston kautta (ks. esim. VJ 2).” (”Kristuksen oppi”, Liahona, toukokuu 2012, s. 87–88.)

Miksi on tärkeää muistaa, kenellä on valtuus julistaa maailmalle ”Jumalan mieli ja tahto”?

Päätä oppiaihe pyytämällä oppilaita pohtimaan, mitä he ovat oppineet elävien profeettojen ja apostolien sanomista. Kehota oppilaita lausumaan todistuksensa siitä, kuinka nämä sanomat ovat olleet siunauksena heille.

Oppilaan lukutehtävät

OL 21:1–6; 28:2, 6–7; 43:1–7; 90:1–6, 16.
Russell M. Nelson, ”Profeettojen hyväksyminen ja tukeminen”, Liahona, marraskuu 2014, s. 74–77.