”Luku 15: Lähetystyöpalvelu – pyhä vastuu”, Kirkon presidenttien opetuksia: Thomas S. Monson, 2020

”Luku 15”, Opetuksia: Thomas S. Monson

Luku 15

Lähetystyöpalvelu – pyhä vastuu

”Lähetystyö on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle ominainen piirre.”

Thomas S. Monsonin elämänvaiheita

Kun presidentti Thomas S. Monson lensi San Franciscosta Los Angelesiin, hänellä oli kokemus, joka havainnollistaa hänen valmiuttaan kertoa evankeliumista. Hänen vieressään istunut nuori nainen luki kirjaa Kummia tekoja ja ihmeitä, jonka on kirjoittanut vanhin LeGrand Richards (1886–1983), kahdentoista apostolin koorumin jäsen). Presidentti Monson kysyi nuorelta naiselta, oliko tämä kirkon jäsen.

”En toki”, hän vastasi. ”Miten niin?”

Presidentti Monson selitti, että kirjan kirjoittaja oli johtohenkilö Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.

”Niinkö?” nuori nainen kysyi. ”Eräs ystävä antoi tämän minulle, mutta en tiedä tästä paljoakaan. Tämä on kuitenkin herättänyt uteliaisuuteni.”

Kun presidentti Monson mietti, pitäisikö hänen sanoa kirkosta enemmän, hänen mieleensä tulivat apostoli Pietarin sanat: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu” (1. Piet. 3:15). ”Päätin, että silloin oli oikea hetki lausua todistukseni”, hän sanoi.

”Kerroin hänelle, että minulla oli ollut etuoikeus vuosia aiemmin auttaa vanhin Richardsia kirjan Kummia tekoja ja ihmeitä julkaisemisessa. Kerroin hänelle hieman tuosta suuresta miehestä. Kerroin hänelle monista tuhansista ihmisistä, jotka olivat ottaneet vastaan totuuden luettuaan hänen kirjoittamansa kirjan.

Sitten minulla oli etuoikeus koko matkan ajan Los Angelesiin vastata nuoren naisen kysymyksiin kirkosta – älykkäisiin kysymyksiin, jotka kumpusivat totuutta etsivästä sydämestä. Kysyin, voisinko hoitaa niin, että kaksi lähetyssaarnaajasisarta kävisi hänen luonaan. Kysyin, haluaisiko hän tulla käymään pienessä seurakunnassamme San Franciscossa, jossa hän asui. Hän vastasi myöntävästi molempiin.”

Kun presidentti Monson palasi kotiin, hän välitti nämä tiedot kirkon johtohenkilöille San Franciscossa. ”Voitteko kuvitella iloani, kun sain muutamaa kuukautta myöhemmin [vaarnanjohtajalta] puhelun, jossa hän sanoi: ’Vanhin Monson, soitan sinulle työvuorolta kotiinpalanneesta lentoemäntä Yvonne Ramirezista, nuoresta naisesta, joka istui vieressäsi lennolla Los Angelesiin. – – Hänestä on juuri tullut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon tuorein jäsen. Hän haluaisi puhua kanssasi ja ilmaista kiitollisuutensa.”¹

”Puhelimesta kuului heleä ääni: ’Veli Monson, kiitos siitä, että lausuit minulle todistuksesi. Minä olen maailman onnellisin ihminen.’

Kyynelten täyttäessä silmäni ja kiitollisuuden Jumalaa kohtaan avartaessa sieluani kiitin häntä ja annoin hänelle tunnustusta siitä, että hän oli etsinyt totuutta ja sen löydettyään tehnyt päätöksen astua siihen veteen, joka puhdistaa ja tarjoaa pääsyn iankaikkiseen elämään.”²

miehiä juttelemassa — ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu” (1. Piet. 3:15).

Thomas S. Monsonin opetuksia

Meidän tehtävänämme on kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.

Kauan sitten Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus antoi jumalallisen käskyn sanoessaan rakastamilleen yhdelletoista apostolille: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” [Matt. 28:19–20.] Markus kirjoittaa: ”Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla” [Mark. 16:20].

Tätä pyhää käskyä ei ole kumottu. Sitä on pikemminkin tähdennetty uudelleen.³

Christ teaching — ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19).

Lähetystyö on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle ominainen piirre. Se on aina ollut, ja se on aina oleva.⁴

Me olemme lähetystyöhenkistä kansaa. – – Mormonin kirjan tarmokas lähetyssaarnaaja, nimittäin Alma, on esittänyt meille lähetystyösuunnitelman: ”Tämän vuoksi minä kerskun, että kenties voin olla väline Jumalan käsissä jonkun sielun johdattamisessa parannukseen; ja tämä on minun iloni” (Alma 29:9).

Lisään henkilökohtaisen todistukseni: meidän lähetyssaarnaajamme eivät ole myyntimiehiä tai kaupustelijoita, vaan he ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita, joiden on todistettava, opetettava totuutta ja pelastettava sieluja.⁵

Meillä jokaisella on tehtävä kertoa Kristuksen evankeliumista. Kun elämämme noudattaa Jumalan omaa mittapuuta, niin ne, jotka ovat vaikutuspiirissämme, eivät koskaan vaikeroi: ”Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt, mutta meitä ei ole pelastettu!” [Jer. 8:20.]

Sielujen täydellinen Paimen, lähetyssaarnaaja, joka lunasti ihmiskunnan, on antanut meille jumalallisen vakuutuksensa:

”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!

Ja nyt, jos ilonne on suuri yhden sielun kanssa, jonka olette johdattaneet minun luokseni minun Isäni valtakuntaan, kuinka suuri teidän ilonne onkaan, jos johdatatte monta sielua minun luokseni!” [OL 18:15–16.] – –

Rukoilen, että meillä on rohkeutta ojentaa ystävyyden käsi, sitkeyttä yrittää ja yrittää uudelleen sekä tarvittavaa nöyryyttä etsiä opastusta Isältämme, kun täytämme tehtäväämme kertoa evankeliumista.⁶

Meidän asenteemme muita kohtaan voi auttaa heitä muuttumaan.

Meidän täytyy pitää mielessä, että ihmiset voivat muuttua. He voivat jättää taakseen huonot tavat. He voivat tehdä parannuksen rikkomuksista. He voivat olla kelvollisia pappeudenhaltijoita. Ja he voivat palvella Herraa uutterasti.⁷

Eräässä tietyssä kokouksessa N. Eldon Tanner, joka oli silloin kahdentoista koorumin apulainen, oli juuri palannut saatuaan ensimmäisen kokemuksensa Isossa-Britanniassa ja Länsi-Euroopassa olleiden lähetyskenttien johtamisesta. Hän kertoi lähetyssaarnaajasta, joka oli ollut menestynein lähetyssaarnaaja, mitä hän oli tavannut kaikkien pitämiensä puhuttelujen aikana. – –

Veli Tanner kysyi nuorukaiselta, mikä tämän lähestymistavassa erosi muista. – – Lähetyssaarnaaja sanoi, että jos hän koputti oveen ja näki miehen, joka tupakoi ja oli pukeutunut vanhoihin vaatteisiin eikä näyttänyt olevan kiinnostunut mistään – etenkään uskonnosta – hän kuvitteli mielessään, miltä tuo mies näyttäisi erilaisissa olosuhteissa. Mielessään hän näki miehen leuka ajeltuna ja pukeutuneena valkoiseen paitaan ja valkoisiin housuihin. Ja lähetyssaarnaaja näki itsensä johdattamassa tuota miestä kasteen vesiin. Nuorukainen sanoi: ”Kun katson ihmistä sillä tavoin, minulla on kyky todistaa hänelle siten, että se voi koskettaa hänen sydäntään.”

Meidän tehtävämme on katsoa ystäviämme, työtovereitamme ja naapureitamme tällä tavalla. Toistan: meidän tehtävämme on nähdä yksilöt – ei sellaisina kuin he ovat – vaan pikemminkin sellaisina, mitä heistä voi tulla. Pyydän hartaasti teitä ajattelemaan heitä tällä tavoin.⁸

On lukemattomia ihmisiä, joilla ei ole juurikaan tai lainkaan todistusta tällä hetkellä – niitä, jotka voisivat saada ja saisivat sellaisen todistuksen, jos me olisimme halukkaita tekemään sen, että lausumme omamme ja autamme heitä muuttumaan. Joissakin tapauksissa me voimme olla kannustin muutokseen.⁹

Kokoaikainen lähetystyöpalvelu on elämän tilaisuus.

Lukemattomien ihmisten syvä kaipaus on ilmaistu erään miehen vetoomuksessa, joka muinoin puhui Filippokselle: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo” [Ap. t. 8:31]. – –

Maailma tarvitsee teidän apuanne. On jalkoja, joita tukea, käsiä, joihin tarttua, mieliä, joita rohkaista, sydämiä, joita innoittaa, ja sieluja, joita pelastaa. Sato on todella suuri. Älköön kukaan erehtykö siitä. Teillä on elämänne lähetystyötilaisuus. Iankaikkisuuden siunaukset odottavat teitä. Teillä on etuoikeus olla – – osallistujina eikä katselijoina.¹⁰

Jokaisen kelvollisen ja kykenevän nuoren miehen tulisi valmistautua palvelemaan lähetystyössä. Sellainen palveleminen on pappeusvelvollisuus – velvoite, jota Herra odottaa meiltä, jotka olemme saaneet niin paljon. Nuoret miehet, kehotan teitä valmistautumaan palvelemaan lähetyssaarnaajina. Pitäkää itsenne puhtaina ja tahrattomina ja kelvollisina edustamaan Herraa. Pitäkää yllä terveyttänne ja voimianne. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia. Siellä, missä seminaari ja instituutti ovat tarjolla, osallistukaa niihin. – –

Sisaret, vaikkei teillä olekaan samaa pappeusvelvollisuutta palvella kokoaikaisina lähetyssaarnaajina kuin nuorilla miehillä, tekin teette arvokkaan osanne lähetyssaarnaajina, ja otamme kiitollisina vastaan palvelutyönne.

Muistutan kypsään ikään ehtineitä kirkon veljiä ja sisaria siitä, että Herra tarvitsee teitä paljon, paljon lisää palvelemaan kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Jos ette ole vielä siinä elämänvaiheessa, että voisitte palvella lähetystyössä avioparina, kehotan teitä valmistautumaan nyt siihen päivään, jolloin olosuhteidenne niin salliessa voisitte puolisonne kanssa lähteä lähetystyöhön. Elämässänne on harvoin aikoja, jolloin voitte nauttia siitä suloisesta hengestä ja tyydytyksestä, joka tulee yhteisestä kokoaikaisesta palvelusta Mestarin työssä.

Jotkut teistä saattavat olla luonteeltaan ujoja tai pitää itseään riittämättöminä ottamaan vastaan kutsun palvella. Muistakaa, että tämä on Herran työtä, ja kun me olemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun. Herra tekee sopivaksi selän, jolle Hän laskee kuorman.¹¹

Valmistautukaa palvelemaan kelvollisina, katse kiinnitettynä Jumalan kunniaan ja Hänen aivoituksiinsa. Te ette milloinkaan tule tuntemaan todistuksenne ja palvelunne koko vaikutusta, mutta palaatte kotiin iloisina siitä, että teillä on ollut etuoikeus ottaa vastaan pyhä kutsu palvella Mestaria. Ne, joille te tuotte totuuden valkeuden, rakastavat teitä iäti.¹²

lähetyssaarnaajat — ”Teillä on elämänne lähetystyötilaisuus. Iankaikkisuuden siunaukset odottavat teitä.”

Herra auttaa meitä lähetystyöpalvelussamme.

Esimerkki palveluntäyteisestä elämästä – Juliusz ja Dorothy Fussekin lähetystyökokemus. Heidät kutsuttiin palvelemaan 18 kuukautta lähetystyössä Puolassa. Veli Fussek oli syntynyt Puolassa ja osasi kieltä. Hän rakasti sitä kansaa. Sisar Fussek oli syntynyt Englannissa eikä tiennyt Puolasta juuri mitään ja sen kansasta vielä vähemmän.

Herraan luottaen he lähtivät suorittamaan tehtäväänsä. Elinolot olivat alkeelliset, työ yksinäistä ja heidän tehtävänsä suunnaton. Siihen aikaan Puolassa ei ollut täydellisesti järjestettyä lähetyskenttää. Fussekien tehtävänä oli valmistaa tietä, niin että lähetyskenttää voitaisiin laajentaa ja se voitaisiin järjestää pysyväksi, jotta muita lähetyssaarnaajia voitaisiin kutsua palvelemaan, ihmisiä voitaisiin opettaa, käännynnäisiä kastaa, seurakuntia perustaa ja kappeleita rakentaa.

Vaipuivatko vanhin ja sisar Fussek epätoivoon, koska heidän tehtävänsä oli niin suunnaton? Eivät hetkeksikään. He tiesivät, että heidän kutsunsa oli tullut Jumalalta, he rukoilivat Hänen jumalallista apuaan ja omistautuivat työhönsä kokosydämisesti. He palvelivat Puolassa puolentoista vuoden sijaan viisi vuotta. Kaikki edellä mainitut tavoitteet saavutettiin. Tämä tuli esille erään aikaisemmin pidetyn kokouksen jälkeen, jossa vanhimmat Russell M. Nelson, Hans B. Ringger ja minä tapasimme vanhin Fussekin kanssa yhden Puolan hallituksen ministereistä, Adam Łopatkan, ja kuulimme hänen sanovan: ”Teidän kirkkonne on tervetullut tänne. Voitte rakentaa rakennuksianne ja lähettää lähetyssaarnaajianne. Olette tervetulleita Puolaan. Tämä mies”, hän jatkoi osoittaen Juliusz Fussekia, ”on palvellut kirkkoanne hyvin, samoin hänen vaimonsa. Voitte olla kiitollisia heidän esimerkistään ja heidän työstään.”

Tehkäämme Fussekien lailla se, mitä meidän tulee tehdä Herran työssä. Silloin voimme yhdessä Juliusz ja Dorothy Fussekin kanssa toistaa Psalmin sanat: ”Minä saan avun Herralta” [Ps. 121:2].¹³

Lähetystyö vaatii valmistautumista, rakkautta muita kohtaan ja parhaita ponnistelujamme.

Saanen ehdottaa kaavaa, joka takaa menestymisenne lähetyssaarnaajana:

Valmistautukaa määrätietoisesti.
Opettakaa todistaen.
Tehkää työtä rakastaen.

Ensiksi, valmistautukaa määrätietoisesti. Muistakaa, mitä edellytyksiä Mestari on esittänyt: ”Katso, Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä” [OL 64:34]. Lähetystyö on vaikeata. Se verottaa voimia, se kysyy kykyjä, se vaatii parhaita ponnisteluja – –. Mikään muu työ ei vaadi useampia työtunteja tai suurempaa omistautumista tai sellaista uhrautumista ja palavaa rukousta. – –

Toiseksi, opettakaa todistaen. Pietaria ja Johannesta, noita kääntymyksen kokeneita kalastajia, joista tuli apostoleja, [saddukeukset varoittivat] saarnaamasta Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna. Heidän vastauksensa oli luja: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” [ Ap. t. 4:19–20.]

Apostoli Paavali, tuo erinomainen totuuden todistaja, puhui meille kaikille – niin jäsenille kuin lähetyssaarnaajillekin – kun hän neuvoi rakasta ystäväänsä Timoteusta: ”Näytä sinä [uskovista] hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” [1. Tim. 4:12]. – –

Kolmanneksi, tehkää työtä rakastaen. Mikään ei voi korvata rakkautta. Usein tämän rakkauden sytyttää nuoruudessa äiti, sitä vahvistaa isä, ja se pysyy elävänä palvelemalla Jumalaa. Muistakaa Herran neuvo: ”Ja usko, toivo ja rakkaus, silmämääränä vain Jumalan kunnia, tekevät hänet kelvolliseksi työhön” [OL 4:5–5]. Jokaisen meistä olisi hyvä kysyä itseltään: Olenko tänään kasvanut uskossa, toivossa, laupeudessa, rakkaudessa?¹⁴

Vuosia sitten työskentelin Sharman Hummel -nimisen miehen kanssa kirjapainoalalla. Kysyin kerran häneltä, kuinka hän oli saanut todistuksen evankeliumista.

Hän vastasi: ”Asuimme idässä. Olin matkalla bussilla San Franciscoon. Salt Lake Cityssä bussiin tuli nuori tyttö – Alkeisyhdistyksen tyttö – joka istuutui viereeni. Hän oli matkalla Renoon Nevadaan käymään tätinsä luona. Kun matkasimme länteen, huomasin tienvarsimainoksen: ’Käy tällä viikolla mormonien pyhäkoulussa.’

Sanoin pienelle tytölle: ’Utahissa taitaa olla paljon mormoneja, vai mitä?’

Hän vastasi: ’Kyllä, herra.’

Sitten kysyin häneltä: ’Oletko sinä mormoni?’

Jälleen hän vastasi: ’Kyllä, herra.’”

Sitten Sharman Hummel kysyi: ”Mihin mormonit uskovat?” Ja tuo pieni tyttö toisti ensimmäisen uskonkappaleen ja puhui sitten siitä. Sen jälkeen hän lausui toisen uskonkappaleen ja puhui siitä. Sitten hän esitti kolmannen ja neljännen ja viidennen ja kuudennen ja kaikki uskonkappaleet ja puhui niistä kaikista.

Sharman Hummel sanoi: ”Se teki minuun syvän vaikutuksen. Kun saavuin San Franciscoon, etsin ensimmäisenä työnäni – – Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon. Soitin lähetysjohtajalle, ja hän lähetti kaksi lähetyssaarnaajaa majapaikkaani. Minusta tuli kirkon jäsen, vaimostani tuli jäsen, [ja] kaikista lapsistamme tuli jäseniä.”

Koko Hummelin perhe on pysynyt aktiivisena kirkossa. Jokainen tyttäristä on ollut temppelissä. Lukemattomia ovat ne ihmiset, joita tämän perheen jäsenet ovat tuoneet evankeliumin tuntemukseen – ja kaikki on nuoren lapsen ansiota, jolle oli opetettu uskonkappaleet ja jolla oli kykyä ja rohkeutta julistaa totuutta.¹⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Monson opetti, että meillä jokaisella on ”tehtävä kertoa Kristuksen evankeliumista” (osa 1). Miksi taivaallinen Isä haluaa, että me kerromme evankeliumista muille? Millä tavoilla sinä olet kertonut evankeliumista? Milloin olet tuntenut, että taivaallinen Isä on ohjannut pyrkimyksiäsi? Milloin olet kokenut evankeliumista kertomisen tuomaa iloa?
Tarkastele kertomusta lähetyssaarnaajasta osassa 2. Mistähän syystä tämän lähetyssaarnaajan tapa nähdä ihmiset auttoi häntä kertomaan evankeliumista? Kuinka evankeliumi on auttanut sinua tekemään muutoksia elämässäsi?
Kuinka lähetystyöpalvelu on siunannut sinua tai jotakuta tuntemaasi henkilöä? (Ks. osa 3.) Millä tavoin me voimme valmistautua lähetystyöpalveluun? Miten aikuiset voivat auttaa lapsia ja nuoria valmistautumaan palvelemaan lähetystyössä? Kuinka me voimme auttaa lähetyssaarnaajia?
Mitä me voimme oppia vanhin ja sisar Fussekin kokemuksesta? (Ks. osa 4.)
Presidentti Monson tähdensi, että lähetystyössä ”mikään ei voi korvata rakkautta” (osa 5). Miksi rakkaus on välttämätöntä lähetystyössä? Mitä voimme oppia lähetystyöstä nuorelta tytöltä, joka kertoi uskonkappaleista? Mieti joka päivä, kuinka vastaisit presidentti Monsonin seuraavaan kysymykseen: ”Olenko tänään kasvanut uskossa, toivossa, laupeudessa, rakkaudessa?”

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Hes. 34:11–15; Mark. 16:15; Alma 26:1–16; OL 15; 60:2; 84:85–88; 88:81; 123:11–17

Opetusvihje

”Kun oppilaat kertovat siitä, mitä he parhaillaan oppivat, he paitsi tuntevat Hengen vaikutusta ja vahvistavat omaa todistustaan myös kannustavat muita [perheen tai] luokan jäseniä löytämään totuuksia itse. – – Varaa aikaa oppilaiden ajatuksille jokaisella oppitunnilla – joissakin tapauksissa saatat huomata, että nämä keskustelut ovat oppiaihe.” (Opettaminen Vapahtajan tavalla, 2016, s. 30.)