”Luku 23: Näytä sinä hyvää esimerkkiä uskovista”, Kirkon presidenttien opetuksia: Thomas S. Monson, 2020

”Luku 23”, Opetuksia: Thomas S. Monson

Luku 23

Näytä sinä hyvää esimerkkiä uskovista

”Kun noudatamme Vapahtajan esimerkkiä ja elämme, kuten Hän eli ja kuten Hän opetti, tuo valo palaa sisimmässämme ja valaisee tietä muille.”

Thomas S. Monsonin elämänvaiheita

Presidentti Thomas S. Monsonin lapsuutta siunasi hänen vanhempiensa, johtajiensa ja opettajiensa hyvä esimerkki. Presidentti Monson sanoi Nuorten Miesten johtajistaan: ”Meitä ohjasivat viisaat ja kärsivälliset miehet, jotka opettivat meitä pyhien kirjoitusten pohjalta, nimittäin miehet, jotka tunsivat meidät hyvin. – – He olivat meille esimerkkinä. Heidän elämänsä kuvasti heidän todistustaan.”¹ Hän puhui usein myös pyhäkoulun opettajiensa esimerkistä. He vaikuttivat häneen ”ei niinkään sillä, mitä he sanoivat, vaan sillä, mitä he olivat ja kuinka he rakastivat Herraa”².

Opittuaan nuorena, miten tärkeää on olla hyvänä esimerkkinä, presidentti Monson jatkoi tätä koko elämänsä ajan. Yksi sellainen tapaus sattui sen jälkeen kun hän oli värväytynyt Yhdysvaltain laivaston reservijoukkoihin ja mennyt peruskoulutukseen San Diegoon Kaliforniaan. Vuosia myöhemmin yksi hänen laivastoajan ystävistään, joka myös oli kirkon jäsen, kirjoitti hänelle tuona aikana seuraavan kirjeen hänen esimerkistään:

”Hyvin monet meistä katselivat sinua. – – Olimme La Jolla Shoresin rannalla ja pidimme joukko-osastomme rantajuhlia. Olutta tarjoiltiin. – – Sinä olit jo silloin luontainen johtaja keskuudessamme. Muut eivät jättäneet sinua rauhaan. – – Näen sinut hyvin selvästi mielessäni juuri nyt – sen laihan, pitkän nuorukaisen, hymyilevän ja huumorintajuisen, joka nauraen sanoi ei, niin ettei kukaan loukkaantuisi, työnsi juoman pois toistaen ei, ei. Mitä haittaa siitä olisi ollut sinulle? Siitä olisi ollut haittaa meille, Tom – niille meistä, jotka tarkkailivat sinua. Herra olisi silti voinut tehdä sinusta apostolin, vaikka olisitkin ottanut sen oluen, mutta mitä se olisi tehnyt meille, jotka muistamme tuon hetken ajassa niin monta vuotta sitten? Kuinka kiitollinen olenkaan sinulle, presidentti Monson, siitä esimerkistä, siitä vankkumattomuudesta, jota osoitit nuorena miehenä asepalveluksessa, ja siitä, mitä minulle merkitsee, kun kohotan käteni suoraan kulmaan tukeakseni sinua ilman minkäänlaisia varauksia.”³

Presidentti Monson konferenssissa — ”Meidän tulee näyttää hyvää esimerkkiä hengessä. Minulle se merkitsee sitä, että pyrimme osoittamaan elämässämme ystävällisyyttä, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja hyväntahtoisuutta.”

Thomas S. Monsonin opetuksia

Kun olemme hyviä esimerkkejä, me olemme valona maailmalle.

Jokaiselle meistä, jotka olemme tulleet maan päälle, on annettu Kristuksen valo. Kun noudatamme Vapahtajan esimerkkiä ja elämme, kuten Hän eli ja kuten Hän opetti, tuo valo palaa sisimmässämme ja valaisee tietä muille.⁴

Apostoli Paavali kirjoitti rakkaalle toverilleen Timoteukselle kirjeen, jossa hän tarjosi innoitetun neuvon, joka sopii yhtä hyvin teille ja minulle tänään kuin se sopi aikoinaan Timoteukselle. Kuunnelkaa tarkoin hänen sanojaan: ”Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait”, vaan ”näytä sinä [uskovista] hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” [1. Tim. 4:14, 12]⁵.

[Kun noudatamme elämässämme näitä kuutta] uskovan ominaisuutta, [jotka apostoli Paavali luettelee], [sen] ansiosta valomme loistaa. Katsokaamme niistä jokaista.

Mainitsen kaksi ensimmäistä ominaisuutta yhdessä – olla esimerkkinä puheissa ja elämäntavoissa. Sanat, joita käytämme, voivat kohottaa ja innoittaa tai ne voivat vahingoittaa ja alentaa. Nykyajan maailmassa on ylenpalttisesti kiroilua, joka näyttää piirittävän meitä miltei joka käänteessä. On vaikea välttyä kuulemasta jumaluuden nimiä käytettävän välinpitämättömästi ja ajattelemattomasti. Karkeista kommenteista näyttää tulleen television, elokuvien, kirjojen ja musiikin pääasiallinen aines. Solvaavia huomautuksia ja vihaista kielenkäyttöä levitellään ympäriinsä. Puhukaamme toisillemme rakkautta ja kunnioitusta osoittaen, pitäen kielenkäyttömme aina puhtaana ja välttäen sanoja tai kommentteja, jotka voisivat haavoittaa tai loukata. Noudattakaamme Vapahtajan esimerkkiä – Hänen, joka puhuessaan osoitti suvaitsevaisuutta ja ystävällisyyttä koko palvelutyönsä ajan.

Seuraava Paavalin mainitsema ominaisuus on rakkaus, joka on määritelty ”Kristuksen puhtaaksi rakkaudeksi” [ks. Moroni 7:47]. Olen varma siitä, että vaikutuspiirissämme on niitä, jotka ovat yksinäisiä, niitä, jotka ovat sairaita, ja niitä, jotka tuntevat lannistumista. Meillä on mahdollisuus auttaa heitä ja kohottaa heidän mielialaansa. Vapahtaja antoi toivoa epätoivoisille ja voimaa heikoille. Hän paransi sairaita, sai rammat kävelemään, sokeat näkemään ja kuurot kuulemaan. Hän jopa herätti kuolleita eloon. Koko palvelutyönsä ajan Hän auttoi rakkautta osoittaen kaikkia apua tarvitsevia. Kun noudatamme Hänen esimerkkiään, me siunaamme ihmisten elämää, myös omaa elämäämme.

Seuraavaksi, meidän tulee näyttää hyvää esimerkkiä hengessä. Minulle se merkitsee sitä, että pyrimme osoittamaan elämässämme ystävällisyyttä, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja hyväntahtoisuutta. Nämä ominaisuudet antavat meille hengen, joka koskettaa lähipiirissämme olevien elämää. Vuosien varrella minulla on ollut tilaisuus olla tekemisissä lukemattomien ihmisten kanssa, joissa on sellainen henki. Ollessamme heidän kanssaan me koemme erityistä tunnetta, joka herättää meissä halun toimia heidän kanssaan ja noudattaa heidän esimerkkiään. He säteilevät Kristuksen valoa ja auttavat meitä tuntemaan Hänen rakkauttaan meitä kohtaan.

Havainnollistaakseni sitä, että muut huomaavat puhtaasta ja rakastavasta hengestä lähtevän valon, kerron teille kokemuksen monen vuoden takaa.

Siihen aikaan kirkon johtajat tapasivat Jerusalemissa viranomaisia saadakseen solmittua vuokrasopimuksen tontista, jolle rakennettaisiin kirkon Jerusalem-keskus. Saadakseen tarvittavat luvat kirkko suostui siihen, etteivät keskuksessa toimivat jäsenemme tekisi käännytystyötä. Kun vuokrasopimus oli solmittu, yksi Israelin viranomaisista, joka tunsi kirkon ja sen jäseniä hyvin, sanoi tietävänsä, että kirkko noudattaisi käännytystyön kieltävää sopimusta. ”Mutta”, hän sanoi viitaten siellä opiskeleviin opiskelijoihin, ”mitä me aiomme tehdä heidän silmissään olevalle valolle?” [Ks. James E. Faust, ”Valo heidän silmissään”, Liahona, marraskuu 2005, s. 20.] Loistakoon tuo erityinen valo meistä aina, jotta muut havaitsisivat sen ja arvostaisivat sitä.

Se, että näyttää hyvää esimerkkiä uskossa, tarkoittaa sitä, että luotamme Herraan ja Hänen sanaansa. Se tarkoittaa sitä, että meillä on uskonkäsityksiä, jotka ohjaavat ajatuksiamme ja tekojamme, ja että me ravitsemme niitä. Meidän uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isäämme vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme. Kestävästä uskosta tulee elämämme ankkuri keskellä levotonta aikaamme, omantunnon taisteluita ja päivittäisen elämän kuohuntaa. Muistakaa, että usko ja epäilys eivät voi vallita samaan aikaan samassa mielessä, sillä toinen karkottaa toisen. Kertaan sen, mitä on sanottu toistuvasti – että saadaksemme tarvitsemamme uskon ja säilyttääksemme sen meidän on välttämätöntä lukea ja tutkia ja pohtia pyhiä kirjoituksia. Yhteydenpito taivaalliseen Isäämme rukouksen kautta on ratkaisevan tärkeää. Meillä ei ole varaa laiminlyödä näitä asioita, sillä vastustaja ja hänen joukkonsa etsivät herpaantumatta heikkoa kohtaa varustuksessamme, hairahdusta uskollisuudessamme. Herra on sanonut: ”Etsikää uutterasti, rukoilkaa alati ja uskokaa, niin kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne” [OL 90:24].

opiskelija opiskelee Jerusalem-keskuksessa — ”Mitä me aiomme tehdä heidän silmissään olevalle valolle?”

Viimeiseksi, meidän tulee olla puhtaita, mikä tarkoittaa sitä, että olemme puhtaita ruumiiltamme, mieleltämme ja hengeltämme. Tiedämme, että meidän ruumiimme on temppeli, jota tulee kohdella kunnioittaen ja arvostaen. Meidän tulee täyttää mielemme kohottavilla ja ylentävillä ajatuksilla sekä pitää se vapaana siitä, mikä saastuttaa. Jotta Pyhä Henki olisi meidän jatkuva kumppanimme, meidän täytyy olla kelvollisia. Veljet ja sisaret, puhtaus tuo meille mielenrauhaa ja tekee meidät kelvollisiksi saamaan Vapahtajan lupaukset. Hän on sanonut: ”Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan” [Matt. 5:8].

Kun me osoitamme olevamme hyviä esimerkkejä puheissamme ja elämäntavoissamme, rakkaudessa, hengessä, uskossa ja puhtaudessa, me olemme kelvollisia olemaan maailman valona.⁶

Vapahtajamme Jeesus Kristus on meidän esimerkkimme ja meidän voimamme.

[Vapahtajamme Jeesus Kristus on] ensisijainen esimerkkimme. Profeetat ennustivat Hänen syntymänsä, enkelit julistivat Hänen maanpäällisen palvelutyönsä alkamisen. Hän ”kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä” [Luuk. 2:40].

Johanneksen kastettua Hänet Jordanissa Hän aloitti virallisen palvelutyönsä ihmisten keskuudessa. Saatanan juonille Jeesus käänsi selkänsä. Isänsä määräämään tehtävään Hän käänsi katseensa, sille Hän omisti sydämensä, ja sen puolesta Hän antoi elämänsä. Ja mikä synnitön, epäitsekäs, jalo ja jumalallinen elämä se olikaan. Jeesus teki työtä. Jeesus rakasti. Jeesus palveli. Jeesus todisti. Mitä loistavampaa esimerkkiä voisimmekaan pyrkiä jäljittelemään? Ryhtykäämme heti – – tekemään niin. Hylätty on silloin ikuisiksi ajoiksi vanha minä ja sen myötä tappio, epätoivo, epäilys ja epäusko. Astumme uuteen elämään – uskon, toivon, rohkeuden ja ilon elämään. Mikään tehtävä ei näytä liian suurelta, mikään vastuu ei ole liian raskas, mikään velvollisuus ei ole taakka. Kaikki tulee mahdolliseksi.

Vuosia sitten puhuin eräästä sellaisesta henkilöstä, joka otti Vapahtajan esimerkikseen, joka pysyi vahvana ja lujana, voimakkaana ja kelvollisena elämän myrskyissä. Hän piti urheasti kunniassa pappeustehtävänsä. Hän on esimerkki meille kaikille. Hänen nimensä oli Thomas Michael Wilson, Willie ja Julia Wilsonin poika Lafayettesta Alabamasta.

Kun hän oli vasta nuorukainen, eikä hän eivätkä hänen perheensä jäsenet olleet vielä kirkon jäseniä, hän sairastui syöpään, jota seurasi tuskallinen sädehoito ja sitten siunattu toipuminen. Sairaus sai perheen tajuamaan, ettei elämä ole ainoastaan kallisarvoinen, vaan se voi olla myös lyhyt. Perhe alkoi etsiä uskontoa, joka auttaisi heitä selviytymään tänä koettelemusten aikana. Myöhemmin he tutustuivat kirkkoon, ja lopulta heidät isää lukuun ottamatta kastettiin. Otettuaan vastaan evankeliumin nuori veli Wilson kaipasi tilaisuutta päästä lähetystyöhön, vaikka hän olikin vanhempi kuin useimmat nuoret miehet lähetystyöpalvelun aloittaessaan. Hän sai 23-vuotiaana kutsun palvella lähetystyössä Salt Lake Cityn lähetyskentällä Utahissa.

Vanhin Wilsonin lähetystyötoverit kuvasivat hänen uskoaan ehdottomaksi, järkkymättömäksi ja peräänantamattomaksi. Hän oli esimerkki kaikille. Hänen palveltuaan yksitoista kuukautta sairaus iski kuitenkin uudelleen. Luusyövän vuoksi käsi ja olkapää oli amputoitava. Hän jatkoi silti lähetystyötään.

Vanhin Wilsonin rohkeus ja palava halu suorittaa lähetystyö loppuun kosketti hänen kirkkoon kuulumatonta isäänsä niin, että tämä tutki kirkon opetuksia ja liittyi myös kirkkoon.

Sain tietää, että eräs tutkija, jota vanhin Wilson oli opettanut, kastettiin, mutta sitten hän halusi, että vanhin Wilson, jota hän kunnioitti niin suuresti, konfirmoisi hänet. Muutamien muiden kera hän matkusti vanhin Wilsonin vuoteen vierelle sairaalaan. Siellä jäljellä oleva käsi tämän sisaren pään päällä vanhin Wilson konfirmoi hänet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi.

Kuukausi toisensa jälkeen vanhin Wilson jatkoi kallisarvoista mutta tuskallista lähetystyötään. Siunauksia annettiin, rukouksia lausuttiin. Hänen esimerkkinsä omistautumisesta sai hänen lähetyssaarnaajatoverinsa elämään lähempänä Jumalaa.

Vanhin Wilsonin fyysinen tila heikkeni. Loppu lähestyi, ja hänen oli määrä palata kotiin. Hän pyysi saada palvella vielä yhden kuukauden, ja hänen pyyntöönsä suostuttiin. Hän pani turvansa Jumalaan, ja Hän, johon Thomas Michael Wilson hiljaa luotti, avasi taivaan ikkunat ja siunasi häntä ylenpalttisesti. Vanhin Wilsonin vanhemmat Willie ja Julia Wilson ja hänen veljensä Tony tulivat Salt Lake Cityyn auttamaan poikaansa ja veljeään palaamaan kotiin Alabamaan. Oli kuitenkin saamatta vielä yksi siunaus, jota oli rukoiltu ja kaivattu. Perhe kutsui minut kanssaan Utahissa sijaitsevaan Jordan Riverin temppeliin, jossa suoritettiin pyhät toimitukset, jotka sitovat perheen yhteen niin ajaksi kuin ikuisuudeksikin.

Jätin jäähyväiset Wilsonin perheelle. Voin vieläkin mielessäni nähdä vanhin Wilsonin, kun hän kiitti minua siitä, että olin hänen ja hänen rakkaittensa kanssa. Hän sanoi: ”Ei sillä ole merkitystä, mitä meille tässä elämässä tapahtuu, kunhan meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja elämme sen mukaan. Ei sillä ole merkitystä, opetanko evankeliumia verhon tällä vai toisella puolella, kunhan vain saan opettaa sitä.” Mikä rohkeus. Mikä luottamus. Mikä rakkaus. Wilsonin perhe teki pitkän kotimatkan Lafayetteen, missä vanhin Thomas Michael Wilson siirtyi täältä ikuisuuteen. Hänet haudattiin siellä lähetyssaarnaajan nimilappu rinnassaan.⁷

Kun teemme Kristuksesta elämämme keskipisteen, meillä on rohkeutta olla hyviä esimerkkejä.

Olemme kaikki tietoisia siitä, että elämme aikaa, jolloin on niitä, jotka pilkkaavat hyveellisyyttä, jotka kaupittelevat pornografiaa taiteen tai kulttuurin nimissä, jotka sulkevat silmänsä, korvansa ja sydämensä Jeesuksen opetuksilta ja säädyllisyyden säännöiltä. ”Monia nuoristamme kiskotaan väärään suuntaan ja houkutellaan mukaan maailman synteihin. Kaivaten nämä yksilöt etsivät voimaa niiltä, joilla on kyky pysyä lujina totuuden puolesta. Elämällä vanhurskaasti ja ojentamalla auttavan käden ja ymmärtäväisen sydämen te voitte tuoda heitä turvaan, te voitte pelastaa. Miten suuri silloin onkaan ilonne. Miten iankaikkinen onkaan siunaus, jonka olette suoneet.⁸

Kun maailma siirtyy yhä kauemmas rakastavan taivaallisen Isämme meille antamista periaatteista ja ohjeista, niin me erotumme joukosta, koska me olemme erilaisia. Me erotumme, koska me pukeudumme säädyllisesti. Olemme erilaisia, koska emme kiroile ja koska emme käytä aineita, jotka ovat vahingollisia kehollemme. Olemme erilaisia, koska vältämme sopimatonta huumoria ja alentavia huomautuksia. Olemme erilaisia, kun päätämme olla täyttämättä mieltämme niillä mediavalinnoilla, jotka ovat alhaisia ja alentavia ja jotka karkottavat Hengen kodistamme ja elämästämme. Epäilemättä me erotumme, kun teemme valintoja, jotka liittyvät moraaliin – valintoja, joissa noudatamme evankeliumin periaatteita ja tasovaatimuksia. Ne asiat, jotka tekevät meistä erilaisia kuin suurin osa maailmaa, myös antavat meille sitä valoa ja sitä henkeä, joka loistaa yhä synkemmässä maailmassa.

Usein on vaikeaa olla erilainen ja seisoa väkijoukossa yksin. On luonnollista pelätä sitä, mitä muut saattaisivat ajatella tai sanoa. Psalmin sanat ovat lohdullisia: ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” [Ps. 27:1.] Kun asetamme Kristuksen elämämme keskipisteeksi, meidän pelkomme vaihtuvat vakaumuksemme suomaksi rohkeudeksi.⁹

Meidän ei tarvitse odottaa mitään mullistavaa tai dramaattista maailmantapahtumaa tai erityistä kutsua olla esimerkkinä – mallina, jota seurata. Tilaisuudet ovat edessämme tässä ja nyt. Mutta ne ovat katoavaisia. Luultavasti ne löytyvät omasta kodistamme ja jokapäiväisistä puuhistamme.¹⁰

Ympärillämme on joka päivä mahdollisuuksia olla valona muille.

Elämä ei ole täydellistä kenenkään meidän kohdallamme, ja kohtaamamme haasteet ja vaikeudet saattavat aika ajoin käydä musertaviksi saaden valomme himmenemään. Taivaallisen Isämme avulla ja muiden antamalla tuella voimme kuitenkin saada takaisin sen valon, joka valaisee jälleen meidän omaa tietämme ja antaa valoa, jota muut saattavat tarvita. – –

Veljeni ja sisareni, meillä on joka päivä ympärillämme mahdollisuuksia loistaa, olimmepa missä tahansa olosuhteissa. Kun me noudatamme Vapahtajan esimerkkiä, meillä on mahdollisuus olla valona muiden elämässä, olivatpa he oman perheemme jäseniä ja ystäviämme, työtovereitamme, pelkkiä tuttavia tai aivan tuntemattomia.

Jokaiselle teistä sanon, että te olette taivaallisen Isämme poikia ja tyttäriä. Te olette tulleet Hänen luotaan elääksenne tämän maan päällä jonkin aikaa, heijastaaksenne Vapahtajan rakkautta ja opetuksia sekä antaaksenne urheasti valonne loistaa, jotta kaikki näkevät. Kun se aika maan päällä on päättynyt ja jos olette tehneet oman osuutenne, te pääsette osallisiksi loistavasta siunauksesta palata asumaan Hänen luokseen ikuisiksi ajoiksi.

Kuinka rohkaisevia ovatkaan Vapahtajan sanat: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” [Joh. 8:12.] Hänestä todistan. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, meidän Puolustajamme Isän luona. Hän on meidän esimerkkimme ja voimamme. Hän on ”valo, joka loistaa pimeydessä” [OL 6:21]. Sitoutukoon jokainen meistä – – seuraamaan Häntä ja tulemaan siten loistavaksi valoksi maailmaan. Tämä on rukoukseni.¹¹

perhe temppelin edessä — ”[Säteile] Kristuksen valoa ja [auta muita] tuntemaan Hänen rakkauttaan.”

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Apostoli Paavalia lainaten presidentti Monson käsitteli tarkemmin useita tapoja, joilla jokaisen meistä tulisi näyttää esimerkkiä uskovista (ks. osa 1). Mitä sinulle merkitsee se, että on esimerkkinä ”puheissa ja elämäntavoissa”? Kuinka elämääsi on vaikuttanut joku, joka on ollut esimerkkinä rakkaudesta? Kuinka me voimme olla esimerkkinä uskosta? Miksi on tärkeää, että olemme esimerkkinä puhtaudesta?
Tarkastele niitä monia tapoja, joilla Vapahtajamme Jeesus Kristus oli meille esimerkkinä (ks. osa 2). Kuinka Vapahtajan esimerkki on vaikuttanut sinuun? Mieti, millä tavoin voisit noudattaa täydellisemmin Hänen esimerkkiään.
Miksi toisinaan on vaikeaa olla hyvänä esimerkkinä ja puolustaa sitä, mikä on oikein? (Ks. osa 3.) Mitä haasteita sinulla on ollut tätä tehdessäsi? Kuinka voimme kasvattaa rohkeutta olla hyvänä esimerkkinä? Kuinka jonkun muun hyvä esimerkki on siunannut elämääsi?
Presidentti Monson opetti, että ”meillä on joka päivä ympärillämme mahdollisuuksia loistaa” (osa 4). Millä tavoin voin olla valona muille? Milloin joku muu on ollut valona sinulle? Mieti, mitä voit tehdä, jotta tulisit ”loistavaksi valoksi maailmaan”.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 5:13–16; 2. Nefi 31:16–17; Alma 17:11; 3. Nefi 18:16; 27:2

Opetusvihje

”Esimerkilläsi on voimallinen vaikutus [oppijoiden] asenteisiin – –. Osoita sanoillasi ja teoillasi, että rakastat evankeliumia ja olet kiinnostunut heidän hengellisestä kasvustaan.” (Opettaminen Vapahtajan tavalla, 2016, s. 15.)