Luku 14

”Sinulla ei saa olla muita jumalia”

Meidän on pantava Herra ja Hänen asiansa ensisijalle ja pidättäydyttävä epäjumalien palvonnasta.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Presidentti Kimball kehotti myöhempien aikojen pyhiä panemaan Herran ensi sijalle elämässään ja olemaan kiinnittämättä sydäntään siihen, mikä on maailmasta. Hän opetti, että sellaisten asioiden paneminen Herran edelle kuin aineellinen omaisuus, liiketoiminta, virkistys ja maine on epäjumalien palvontaa. Hän tähdensi, että vääriin jumaliin eli epäjumaliin kuuluu ”kaikki, mikä houkuttelee ihmistä pois Jumalaan kohdistuvasta velvollisuudesta, uskollisuudesta ja rakkaudesta sekä Hänen palvelemisestaan”.¹

Kokosydäminen sitoutuminen Herraan oli presidentti Kimballin ja hänen vanhempiensa elämän perusta. Kun Spencer oli 1890-luvun lopulla pieni poika, hänen isänsä Andrew sai kutsun vaarnanjohtajaksi Kaakkois-Arizonaan. Lähtö Salt Lake Cityn suhteellisen mukavista oloista asumaan autiomaan rajaseudulle ei ollut helppoa Kimballin perheelle, mutta Andrew Kimballilla ”oli vain yksi vastaus, ja se oli, että he lähtisivät”.²

Monta vuotta myöhemmin vanhin Spencer W. Kimball osoitti samanlaista omistautumista Herralle, kun hänet kutsuttiin toiseksi neuvonantajaksi vaarnan johtokuntaan. Hän ja hänen vaimonsa Camilla ”olivat puhuneet, että hän menisi takaisin collegeen ja opiskelisi tilintarkastajaksi tai opettajaksi”, mutta kirkon tehtävän vastaanottaminen merkitsi sellaisten suunnitelmien panemista syrjään.³

Kun presidentti Kimball asetettiin apostoliksi, presidentti Heber J. Grantin neuvo hänelle vahvisti tätä periaatetta asettaa Herra ja Hänen valtakuntansa ensisijalle: ”Ota Herrasi ja Jumalasi palveleminen sydämenasiaksesi. Päätä tällä hetkellä tehdä tästä asiasta ja tästä työstä ensimmäinen ja ensisijainen kaikissa ajatuksissasi.”⁴

Spencer W. Kimballin opetuksia

Kun me kiinnitämme sydämemme ja turvaamme mihin tahansa enemmän kuin Herraan, me palvomme omia epäjumaliamme.

Tutkiessani muinaisia pyhiä kirjoituksia olen yhä vakuuttuneempi sen seikan merkityksellisyydestä, että käsky ”sinulla ei saa olla muita jumalia” on ensimmäinen kymmenestä käskystä.

Harvat ihmiset ovat milloinkaan ehdoin tahdoin päättäneet hylätä Jumalan ja Hänen siunauksensa. Pyhät kirjoitukset sen sijaan kertovat siitä, että koska uskon harjoittaminen on aina näyttänyt olevan paljon vaikeampaa kuin turvaaminen sellaiseen, mikä on välittömämmin käsillä, lihallinen ihminen on pyrkinyt siirtämään turvansa Jumalasta aineellisiin asioihin. Siksi, kun ihmiset kaikkina aikoina ovat langenneet Saatanan valtaan ja kadottaneet uskonsa, he ovat ottaneet sen tilalle toivon, jonka kohteena on ”lihan käsivarsi” sekä ”hopeisia ja kultaisia, pronssisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia, jotka eivät näe eivätkä kuule eivätkä mitään tiedä” (Dan. 5:23) – eli epäjumalia. Olen huomannut, että tämä on hallitseva aihe Vanhassa testamentissa. Mikä tahansa, mihin ihminen kohdistaa suurimman luottamuksensa ja uskonsa, on hänen jumalansa, ja ellei hänen jumalansa satu olemaan myös Israelin todellinen ja elävä Jumala, tuo ihminen palvoo epäjumalaa.

Uskon lujasti, että kun luemme näitä pyhiä kirjoituksia ja yritämme soveltaa niitä itseemme kuten Nefi ehdotti (ks. 1. Nefi 19:24), huomaamme paljon yhtäläistä muinaisen jumalankuvien palvomisen ja meidän omaan kokemuspiiriimme kuuluvien käyttäytymismallien välillä.⁵

Epäjumalien palvonta on synneistä vakavin. – –

Nykyaikaiset epäjumalat eli väärät jumalat voivat saada sellaisia muotoja kuin vaatteet, talot, liiketoimet, koneet, autot, huvipurret ja monet muut jumaluuteen johtavalta polulta harhaan vievät aineelliset houkuttimet. – –

Aineettomistakin asioista tulee jumalia aivan yhtä helposti. Oppiarvoista, oppineisuudesta ja arvonimistä voi tulla epäjumalia. – –

Monet rakentavat ja kalustavat kodin ja ostavat auton ensin ja huomaavat sitten, että heillä ”ei ole varaa” maksaa kymmenyksiään. Ketä he palvelevat? Eivät suinkaan taivaan ja maan Herraa – –.

Monet palvovat metsästystä, kalaretkiä, lomia, viikonloppuretkiä ja ulkoilua. Joillakin taas on epäjumalinaan urheilukilpailut, baseball, jalkapallo, härkätaistelu tai golf. – –

Vielä ihmiset palvovat vallan ja maineen jumalaa. – – Nämä vallan, rikkauksien ja vaikutusvallan jumalat ovat kaikkein vaateliaimpia ja ovat aivan yhtä todellisia kuin Israelin lasten kultaiset sonnit autiomaassa.⁶

Maallisiin asioihin kiintyminen voi altistaa meidät Saatanan vaikutukselle.

Huolimatta siitä, että mielellämme pidämme itseämme nykyaikaisina ja olemme taipuvaisia ajattelemaan, että meillä on tietämystä, jollaista kenelläkään ei menneisyydessä ole ollut – näistä asioista huolimatta me olemme yleisesti ottaen epäjumalia palvova kansa – mitä vastenmielisin asiaintila Herran silmissä.⁷

Muistan muutama vuosi sitten lukemani artikkelin joukosta miehiä, jotka olivat menneet viidakkoon pyydystämään apinoita. He yrittivät monin eri tavoin, muun muassa verkoin, saada apinoita kiinni. Mutta kun he huomasivat, että verkot voisivat vahingoittaa niin pieniä olentoja, he keksivät nerokkaan ratkaisun. He rakensivat suuren määrän pieniä laatikoita ja porasivat niiden kanteen sen kokoisen reiän, josta apinan käsi juuri ja juuri mahtui sisään. Laatikot vietiin puiden juurelle ja kuhunkin pantiin pähkinä, josta apinat erityisesti pitivät.

Kun miehet lähtivät pois, apinat alkoivat laskeutua puista ja tutkia laatikoita. Kun ne huomasivat, että laatikoissa oli pähkinöitä, ne yrittivät ottaa niitä laatikoista. Mutta kun apina yritti vetää ulos kätensä, jossa oli pähkinä, se ei saanut kättään laatikosta, koska sen pieni nyrkki, jossa oli pähkinä, oli nyt liian suuri.

Tällöin miehet tulivat esiin pensaista ja lähestyivät apinoita eri suunnilta. Ja sitten tapahtui jotain merkillistä: Kun apinat näkivät miesten lähestyvän, ne kiljahtelivat ja rimpuilivat pakoon päästäkseen, mutta niin helppoa kuin se olisi ollutkin, ne eivät irrottaneet otettaan pähkinästä niin että olisivat voineet saada kätensä ulos laatikosta ja päästä pakoon. Miehet saivat ne helposti kiinni.

Ja niin näyttää usein olevan ihmistenkin laita. He pitävät niin lujasti kiinni maailmallisista asioista – siitä, mikä on telestistä – etteivät he minkäänmääräisestä kehottamisesta eivätkä minkäänasteisesta hädästä huolimatta luovu siitä sen hyväksi, mikä on selestistä. Saatana saa heidät helposti otteeseensa. Jos me käytämme kaiken aikamme ja kaikki varamme rakentaaksemme itsellemme maailmallisen valtakunnan, sellaisen me myös perimme.⁸

Sen sijaan että kiinnittäisimme sydämemme maailmallisiin asioihin, meidän pitäisi käyttää voimavarojamme Jumalan valtakunnan rakentamiseen.

Rikkauksien omistaminen ei välttämättä ole synti, mutta synti voi saada alkunsa rikkauksien hankinnasta ja käytöstä. – –

Mormonin kirjan historia paljastaa vakuuttavasti rikkauksien himon turmiollisen vaikutuksen. Joka kerta kun kansasta tuli vanhurskas, se vaurastui. Sitten vauraudesta siirryttiin rikkauteen, rikkaudesta rikkauden nälkään, sitten mukavuuden ja ylellisyyden nälkään. Tämän jälkeen siirryttiin hengelliseen toimettomuuteen, sitten suureen syntiin ja jumalattomuuteen, sitten vihollisten aikaansaamaan lähes täydelliseen tuhoon. – – Jos kansa olisi käyttänyt rikkauksiaan hyviin tarkoituksiin, se olisi saanut nauttia vauraudestaan jatkuvasti.⁹

Herra on siunannut meitä kansana ennennäkemättömällä vauraudella. Käyttöömme saamamme voimavarat ovat hyviä ja tarpeellisia työllemme täällä maan päällä. Mutta pelkään, että monet meistä ovat haalineet ylen määrin katraita, laumoja, eekkereitä ja latoja sekä rikkauksia ja ruvenneet palvomaan niitä epäjumalina, ja niillä on valta meihin. – – On unohtunut se tosiasia, että olemme saaneet tehtäväksemme käyttää näitä monia voimavarojamme perheissämme ja koorumeissamme Jumalan valtakunnan rakentamiseen – lähetystyön, sukututkimustyön ja temppelityön edistämiseen, lastemme kasvattamiseen Herran tuotteliaiksi palvelijoiksi, muiden siunaamiseen kaikin tavoin, jotta hekin kantaisivat hedelmää. Sen sijaan me käytämme näitä siunauksia omien halujemme tyydyttämiseen, ja kuten Moroni sanoi: ”Miksi te koristatte itseänne sellaisella, missä ei ole elämää, ja silti annatte nälkäisten ja tarvitsevien ja alastomien ja sairaiden ja ahdistettujen kulkea ohitsenne ettekä huomaa heitä?” (Morm. 8:39.)

Herra on itse sanonut meidän aikanamme: ”He eivät etsi Herraa vakiinnuttaakseen hänen vanhurskauttaan, vaan jokainen kulkee omaa tietänsä ja oman jumalansa kuvan perässä, jonka kuva on maailman kaltainen ja jonka olemus on epäjumalan olemus, joka vanhenee ja tuhoutuu Babylonissa, tosiaankin suuressa Babylonissa, joka on kukistuva” (OL 1:16, kursivointi lisätty).¹⁰

Herra on sanonut: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33). Liian usein me kuitenkin haluamme ensin ”kaiken tämän”.¹¹

Kenties synti ei ole ”kaikessa tässä” vaan asenteessamme ”kaikkea tätä” kohtaan ja sen palvonnassa. Ellei ahne ihminen voi myönteisellä tavalla kerätä ja säilyttää omaisuutta ja samalla osoittaa täyttä kuuliaisuutta Jumalalle ja Hänen ohjelmalleen – ellei rikas ihminen voi pyhittää lepopäivää, olla saastuttamatta mieltään ja ruumistaan ja henkeään ja palvella lähimmäisiään auliisti Jumalan säätämällä tavalla – ellei varakas ihminen hallitse täysin kaikkea omaisuuttaan ja pidä sitä hallussaan Herran vaatimusten mukaisesti Hänen valtuutettujen palvelijoidensa kautta, niin tuon ihmisen tulisi sielunsa parhaaksi tosiaan noudattaa ohjetta: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. – – Tule sitten ja seuraa minua.” (Matt. 19:21.)

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt. 6:21).¹²

Herran palvelemisesta koituvat siunaukset ylittävät suuresti maailman tarjoaman palkan.

Eräs tuntemani mies kutsuttiin palvelutehtävään kirkossa, mutta hän oli sitä mieltä, ettei hän voinut ottaa tehtävää vastaan, sillä hänen sijoituksensa vaativat enemmän huomiota ja enemmän hänen aikaansa kuin hän voisi antaa Herran työhön. Hän luopui Herran palvelemisesta mammonaa tavoitellakseen, ja nykyisin hän on miljonääri.

Mutta kuulin äskettäin jotakin kiinnostavaa: jos ihminen omistaa miljoonan dollarin arvosta kultaa sen nykyisellä hinnalla, hän omistaa noin yhden 27-miljardisosan kaikesta siitä kullasta, joka on yksistään maan ohuessa kuoressa. Tämä määrä on suhteellisesti niin pieni, että ihmisäly ei pysty sitä edes käsittämään. Mutta ei siinä kaikki: Herra, joka loi kaiken ja hallitsee kaikkea, loi monia muitakin maailmoja, jopa ”maailmoja luvutta” (ks. Moos. 1:33), ja kun tuo mies otti vastaan pappeuden valan ja liiton (OL 84:33–44), hän sai Herralta lupauksen, jonka mukaan hän saisi kaiken, ”mitä minun Isälläni on” (jae 38). Kun ihminen hylkää kaikki nämä suuret lupaukset kulta-arkun vuoksi ja tunteakseen lihallista turvallisuudentunnetta, hän tekee mittasuhteiltaan suunnattoman virheen. On todella surullista ja säälittävää ajatella, että hän on tyytynyt niin vähään. Ihmissielut ovat paljon arvokkaampia kuin se.

Kun muuan nuori mies sai kutsun lähetystyöhön, hän vastasi, ettei hänellä juuri ollut lahjoja moiseen. Hän pystyi vain pitämään uuden, voimakkaan autonsa superkunnossa. Hän nautti voiman ja kiihtyvyyden tunteesta, ja kun hän ajoi autoa, jatkuva liike antoi hänelle harhakuvan, että hän oli todella menossa jonnekin.

Hänen isänsä oli koko ajan tyytynyt sanomaan vain: ”Hän tekee mielellään kaikenlaista käsillään. Se riittää hänelle.”

Riittääkö se Jumalan pojalle? Tämä nuorukainen ei ymmärtänyt, että hänen autonsa voima oli äärettömän pientä verrattuna meren tai auringon voimaan – ja aurinkoja on monia. Niitä kaikkia hallitaan loppujen lopuksi lakien ja pappeuden voimalla – pappeuden voimalla, jota hän olisi voinut olla kehittämässä Herran palveluksessa. Hän tyytyi säälittävään jumalaan, joka oli rakennettu teräksestä, kumista ja kiiltävästä kromista.

Vanhahko pariskunta siirtyi eläkkeelle työelämästä ja itse asiassa myös kirkosta. He ostivat pienen kuorma-auton ja siihen matkailuperävaunun ja luopuen kaikista velvoitteistaan lähtivät katsomaan maailmaa ja yksinkertaisesti nauttimaan lopun elämänsä siitä vähästä, mitä olivat keränneet. Heiltä ei liiennyt aikaa temppelissä käymiseen, heillä oli liian kiire, jotta he olisivat voineet tehdä sukututkimustyötä tai lähetystyötä. Mies menetti yhteytensä ylipappien koorumiin, eikä hän ollut kotona niin paljon, että hänellä olisi ollut mahdollisuuksia kirjoittaa henkilökohtaista historiaansa. Heidän kokemuksiaan ja johtajataitojaan tarvittiin kipeästi seurakunnassa, mutta koska he eivät pystyneet kestämään ”loppuun asti”, he eivät olleet käytettävissä.¹³

Meidän tulee rakastaa ja seurata Herraa kaikesta sydämestämme.

Ei riitä, että tunnustamme Herran kaikkivaltiaaksi ja pidättäydymme palvomasta epäjumalia. Meidän tulee rakastaa Herraa kaikesta sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme. Meidän tulee kunnioittaa Häntä ja seurata Häntä iankaikkisen elämän työhön. Kuinka Hän iloitseekaan lastensa vanhurskaudesta!¹⁴

Tehtävämme on luonteeltaan myönteinen: meidän on lakattava tavoittelemasta maailmallisia asioita niiden itsensä vuoksi, meidän on luovuttava epäjumalien palvomisesta ja ponnisteltava eteenpäin uskossa, meidän on vietävä evankeliumi vihollisillemme, etteivät he enää olisi vihollisiamme.

Meidän on luovuttava nykyajan epäjumalien palvonnasta ja ”lihan käsivarteen” turvaamisesta, sillä Herra on sanonut koko maailmalle meidän aikanamme: ”Minä [en] säästä ketään, joka jää Babyloniin” (OL 64:24).

Kun Pietari saarnasi tällä tavoin kansalle helluntaina, monet ”tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Veljet, mitä meidän pitää tehdä?’” (Ap. t. 2:37.)

Ja Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte – – Pyhän Hengen” (jae 38). – –

Sanomamme on sama kuin Pietarilla ja edelleen itsellään Herralla ja kuuluu ”maan ääriin, jotta kaikki, jotka tahtovat kuulla, voivat kuulla:

Valmistautukaa, valmistautukaa siihen, mikä on tuleva, sillä Herra on lähellä.” (OL 1:11–12.)

Me uskomme, että jokaisen ihmisen ja jokaisen perheen tulee valmistautua, kuten Herra on käskenyt, alkamalla vahvistaa uskoa, tehdä parannusta ja tehdä työtä Hänen maanpäällisessä valtakunnassaan, joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Alussa se voi näyttää hieman vaikealta, mutta kun ihminen alkaa saada käsitystä todellisesta työstä, kun hän alkaa nähdä jotain iankaikkisuuksista oikeasta näkökulmasta, siunaukset alkavat korvata runsain mitoin ”maailman” taakse jättämisen hintaa.¹⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

Minkähän vuoksi käsky ”sinulla ei saa olla muita jumalia” on ensimmäinen kymmenestä käskystä?
Pohdi näitä sanoja ”Se, mihin ihminen kohdistaa suurimman luottamuksensa ja uskonsa, on hänen jumalansa” (s. 156). Mitä epäjumalia maailmassa on nykyisin? (Katso esimerkkejä sivuilta 156–157.)
Mitä me voimme oppia apina-ansakertomuksesta? (Ks. s. 158.) Mikä on vaarana, jos me pidämme liian lujasti kiinni siitä, mikä on maailmasta?
Kertaa sivut 159–160. Mitä vaaroja rikkaudesta voi olla? Kuinka me voimme käyttää vanhurskaasti Herran meille antamia voimavaroja?
Kertaa sivuilla 161–162 olevat kertomukset. Minkähän vuoksi jotkut ihmiset tahallaan hukkaavat Herran valtakunnassa palvelemisesta koituvat siunaukset? Mitä vaikuttimia meillä pitäisi olla palvelemisellemme?
Mitä arvelet sen tarkoittavan, että rakastaa Herraa koko sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan? (S. 126.) Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan rakastamaan Herraa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 2. Moos. 20:3–6; Matt. 6:24; 22:36–38; Kol. 3:1–5; 2. Nefi 9:30, 37; OL 133:14