Presidenttien opetuksia
Sapatti – ilon päivä


Luku 16

Sapatti – ilon päivä

Sapatti on toimeliaan, iloisen jumalanpalveluksen aikaa.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Matkustaessaan kaikkialla kirkon piirissä presidentti Spencer W. Kimball ilahtui, kun hän huomasi pyhien kunnioittavan sapatinpäivää. Hän kertoi erityisesti kahdesta tapaamastaan miehestä, joita oli siunattu siitä, että he pyrkivät pyhittämään lepopäivän:

”Puhuttelin hiljattain eräässä vaarnassa erästä miestä tärkeään asemaan vaarnaorganisaatiossa. Ja minä kysyin häneltä: ’Mikä on ammattisi?’ Ja hän vastasi: ’Omistan huoltoaseman.’ Ja minä kysyin: ’Onko huoltoasemasi avoinna sapattina?’ Hänen vastauksensa oli: ’Ei, ei ole.’ ’Miten tulet toimeen? Suurin osa huoltoasemien pitäjistä näyttää ajattelevan, että heidän täytyy pitää liikkeensä auki sunnuntaisin.’ ’Tulen toimeen hyvin’, hän vastasi. ’Herra on hyvä minulle.’ ’Eikö sinulla ole kovaa kilpailua?’ kysyin. ’Kyllä toki’, hän vastasi. ’Tien toisella puolella on mies, joka pitää liikkeensä avoinna koko sunnuntain.’ ’Ja sinä et milloinkaan?’ kysyin. ’En’, hän vastasi, ’ja minä olen kiitollinen, ja Herra on hyvä, ja minulla on niin paljon kuin tarvitsenkin.’

Olin eräässä toisessa vaarnassa, myöskin uudelleen järjestämässä sitä, ja erästä toista veljeä harkittiin yhteen korkeimmista asemista; ja kun kysyin häneltä hänen ammattiaan, hän sanoi olevansa ammatiltaan ruokatavarakauppias. ’Useimmat kaupat ovat auki sapattina. Onko sinun?’ ’Me pidämme kauppamme kiinni sunnuntaisin’, hän vastasi. ’Mutta kuinka pystyt kilpailemaan niiden kanssa, jotka ovat auki seitsemänä päivänä viikossa?’ ’Me kilpailemme. Ainakin me tulemme toimeen oikein hyvin’, hän vastasi. ’Mutta eikö sapatti olisi paras päivänne?’ ’Olisi’, hän vastasi, ’myisimme luultavasti sapattina kaksi kertaa enemmän kuin keskivertopäivänä, mutta me selviydymme ilman sitä, ja Herra on ollut hyvä. Hän on ollut suosiollinen. Hän on ollut hyvä. – – Enkä minä voinut olla sanomatta: ’Jumala siunatkoon sinua, uskollinen veljeni. Nämä asiat, jotka näyttävät uhrauksilta, eivät jää Herralta huomaamatta. Dollarisi ovat puhtaita. Ne eivät tosiaankaan estä sinua löytämästä tietäsi Jumalan valtakuntaan.’”1

Presidentti Kimball näki lepopäivän aktiivisen, iloisen jumalanpalveluksen päivänä – aikana jättää taakse maailman asiat ja täyttää päivä vanhurskaalla toiminnalla. Pyhiä kirjoituksia lainaten hän kannusti pyhiä tekemään sapatista ”ilon päivän” ja ottamaan sen vastaan ”iloisin sydämin ja kasvoin” (Jes. 58:13; OL 59:15).2

Spencer W. Kimballin opetuksia

Herra on aina käskenyt kansaansa pyhittämään lepopäivän.

Mooses tuli alas vavahtelevalta, savuavalta Siinainvuorelta ja toi vaeltaville Israelin lapsille kymmenen käskyä, käyttäytymisen perussäännöt elämässä. Nämä käskyt eivät kuitenkaan olleet uusia. Ne olivat tuttuja jo Aadamille ja hänen jälkeläisilleen, joita oli käsketty elämään niiden mukaan alusta asti, ja Herra vain toisti ne Moosekselle. Ja nämä käskyt olivat olemassa jo ennen maanpäällistä elämää ja olivat osa sitä kuolevaisten koetusta, joka säädettiin taivaan neuvostossa – –.

Ensimmäinen kymmenestä käskystä vaatii, että ihmiset palvelevat Herraa. Kolmas määrää sapatinpäivän erityisesti sellaista palvelusta varten:

”Sinulla ei saa olla muita jumalia. – –

Muista pyhittää lepopäivä.

Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,

mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:3, 8–11.)

Monien mielestä sapatin rikkominen ei merkitse mitään, mutta taivaallisen Isämme silmissä se on tottelemattomuutta yhtä tärkeää käskyä kohtaan. Se osoittaa, ettei ihminen suoriudu siitä henkilökohtaisesta kokeesta, joka meille jokaiselle määrättiin ennen maailman luomista: ”nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä” (Abr. 3:25). – –

Se vakava käsky, joka tuotiin alas jyrisevältä Siinainvuorelta, oli: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Tuota käskyä ei ole koskaan kumottu eikä muutettu. Sen sijaan se on vahvistettu uudelleen nykyaikana:

”Mutta muista, että tänä Herran päivänä sinun tulee antaa uhrilahjasi ja sakramenttisi uhriksi Korkeimmalle tunnustaen syntisi veljillesi ja Herran edessä.

Äläkä tee tänä päivänä muuta; valmista vain ruokasi vilpittömin sydämin, – – jotta ilosi olisi täysi.” (OL 59:12–13.)3

Sapatti ei ole työn eikä virkistyksen päivä.

Kehotan – – hartaasti kaikkia pyhiä kaikkialla pyhittämään lepopäivän vielä tarkemmin. Herran pyhä päivä on nopeasti menettämässä pyhän merkityksensä kaikkialla maailmassa. – – Ihminen tuhoaa yhä enemmän lepopäivän pyhiä tarkoituksia pyrkiessään hankkimaan varallisuutta, mielihyvää ja virkistystä ja palvellessaan vääriä ja aineellisia jumalia. Me kehotamme edelleen kaikkia pyhiä ja kaikkia Jumalaa pelkääviä ihmisiä kaikkialla pyhittämään lepopäivän. Liikkeet eivät ole sapattina auki, elleivät asiakkaat käy niissä ostoksilla tuona pyhänä päivänä. Sama pitää paikkansa kaikenlaisiin lomakeskuksiin, urheilutapahtumiin ja virkistysalueisiin nähden. Kaikkivaltiaan dollarin tavoittelu näyttää olevan voitolla Herran käskyyn nähden: ”Pitäkää kunniassa sapatti ja – – kunnioittakaa minun pyhäkköäni” (3. Moos. 19:30).4

Olemme huomanneet, että kristillisessä maailmassamme on vieläkin liikkeitä, jotka ovat avoinna pyhänä sapattina. Olemme varmoja siitä, että tämän asian korjaaminen riippuu meistä itsestämme, ostavasta yleisöstä. Liikkeitä ja tavarataloja ei tietenkään pidettäisi auki, ellemme me ihmiset ostaisi niistä. Harkitkaapa tätä asiaa vielä uudestaan. Ottakaa se esille perheillassa ja keskustelkaa siitä lastenne kanssa. Olisi erinomainen asia, jos jokainen perhe päättäisi, että tästä lähtien sapattina ei tehdä ostoksia.5

Meistä on tullut suurelta osin sapatinrikkojien maailma. Sapattina järvet ovat täynnä veneitä, uimarannat ovat kansoitettuja, teattereissa käy eniten ihmisiä, golfkentät ovat ahkerassa käytössä. Sapattia pidetään parhaana päivänä rodeoita, kokouksia ja perheretkiä varten. Jopa pallopelejä pelataan pyhänä päivänä. ”Liiketoimintaa tavalliseen tapaan” on monen tunnuslauseena, ja pyhästä päivästämme on tullut lomapäivä. Ja koska niin monet pitävät päivää lomapäivänä, lukuisat muut tyydyttävät hauskan-pitäjien ja rahan hankkijoiden toiveita. – –

Metsästäminen ja kalastaminen Herran päivänä ei ole sen päivän pyhittämistä. Ei kylväminen eikä viljelysten hoitaminen eikä sadonkorjuu sapattina ole Herran päivän pyhittämistä. Kanjoniretket, urheilukilpailut, rodeot, kilpa-ajot tai esitykset tai muut huvitukset tuona päivänä eivät ole sen päivän pyhittämistä.

Niin oudolta kuin se saattaa tuntuakin, jotkut myöhempien aikojen pyhät, jotka ovat uskollisia kaikessa muussa, esittävät syyksi poissaoloonsa kirkosta silloin tällöin jonkin virkistäytymistoiminnan ajatellen, että he menettävät parhaan kalastusajan, elleivät ole kalastuspaikalla sunnuntaina, tai että loma ei ole tarpeeksi pitkä, ellei lähde matkaan sunnuntaina, tai että jokin mieluinen elokuva voi jäädä näkemättä, ellei mene katsomaan sitä sunnuntaina. Ja rikkoessaan sapattia he usein vievät perheensä mukanaan. – –

Ei ole mitään syytä arvostella luvallista virkistystoimintaa – urheilua, retkiä, näytelmiä ja elokuvia. Ne voivat kaikki virkistää elämää, ja kirkko organisaationa tukee aktiivisesti sellaista toimintaa. Mutta kaikille arvokkaille asioille on oikea aikansa ja paikkansa – aika työtä, aika leikkiä ja aika jumalanpalvelusta varten. – –

On totta, että joidenkuiden täytyy tehdä työtä sapattina. Ja itse asiassa jotkut sellaiset työt, jotka ovat todella välttämättömiä – esimerkiksi sairaiden hoitaminen – voivat suorastaan merkitä sapatin pyhittämistä. Mutta tällaisessa toiminnassa meidän vaikuttimemme ovat mitä tärkein näkökohta.6

Joskus sapatin pyhittämistä on luonnehdittu uhrautumiseksi ja itsensä kieltämiseksi, mutta sitä se ei ole. On vain kysymys ajankäytöstä ja ajankohdan valinnasta. Kuutena viikonpäivänä ehtii, etenkin meidän aikakaudellamme maailman historiassa, tehdä työt ja leikkiä. Paljon on tehtävissä järjestämällä ja tukemalla arkipäivänä tapahtuvaa toimintaa ja välttämällä toimintaa sapattina.7

Sapatti on päivä, jolloin voimme vahvistua hengellisesti palvelemalla Jumalaa ja tekemällä kelvollisia tekoja.

Sapatti on pyhä päivä, jolloin voi toimittaa arvokkaita ja pyhiä asioita. On tärkeää olla tekemättä työtä ja osallistumatta virkistystoimintaan, mutta se ei riitä. Sapatinpäivänä tulee ajatella ja toimia rakentavasti, ja jos ihminen pelkästään kuluttaa aikaa joutilaisuudessa tekemättä sapatinpäivänä mitään, hän rikkoo sapattia. Sen pyhittäminen tarkoittaa polvillaan rukoilemista, oppiaiheiden valmistamista, evankeliumin tutkimista, mietiskelyä, sairaiden ja ahdistettujen luona käymistä, kirjeiden kirjoittamista lähetyssaarnaajille, päiväunia, tervehenkisen materiaalin lukemista ja osallistumista kaikkiin sinä päivänä pidettäviin kokouksiin, joissa meidän odotetaan käyvän.8

Käyttäkää sen tähden [sapattina] aikaa yhdessäoloon perheenne kanssa, keskustelkaa toistenne kanssa, tutkikaa pyhiä kirjoituksia, käykää tapaamassa ystäviä, sukulaisia, sairaita ja yksinäisiä. Tämä on myös erinomaista aikaa kirjoittaa päiväkirjaa ja tehdä sukututkimustyötä.9

Heprean sana sabbath tarkoittaa ’lepoa’. Siihen sisältyy hiljainen tyyneys, mielen ja hengen rauha. Sapatti on päivä, jolloin me voimme irrottautua itsekkäistä pyrkimyksistä ja kuluttavasta toiminnasta.

Sapatinpäivä on annettu kaikille ihmisen sukupolville ikuiseksi liitoksi [ks. 2. Moos. 31:16]. Se on ikiajoiksi merkki Herran ja Hänen lastensa välillä [ks. 2. Moos. 31:17]. Se on päivä, jolloin voimme palvella ja rukoilla Herraa ja ilmaista kiitollisuutemme ja arvonantomme Herraa kohtaan. Se on päivä, jolloin luovumme kaikista maallisista pyrkimyksistä ja ylistämme nöyrästi Herraa, sillä nöyryys on korotuksen alku. Se päivä ei ole murheeksi eikä taakaksi, vaan levoksi ja vanhurskaaksi iloksi. Se päivä ei ole tuhlailevien pitojen päivä, vaan yksinkertaisten aterioiden ja hengellisten kestien päivä – –. Se on päivä, jonka taivaallinen Isämme on meille armollisesti antanut. Se on päivä, jolloin eläimet saavat käydä laitumella ja levätä, jolloin aura saa seistä vajassa ja koneet saavat jäähtyä; päivä, jolloin työntekijä ja työnantaja, isäntä ja renki saavat olla vapaita kyntämisestä, kaivamisesta ja raadannasta. Se on päivä, jolloin toimisto saa olla suljettuna ja liikeasiat siirettyinä tuonnemmaksi ja huolet unohdettuina; päivä, jolloin ihminen voi saada väliaikaisen vapautuksen ensimmäisestä velvollisuudesta: ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen” [ks. 1. Moos. 3:19]. Se on päivä, jolloin ruumis saa levätä, mieli rentoutua ja henki kasvaa. Se on päivä, jolloin voidaan laulaa lauluja, pitää rukouksia, saarnata saarnoja ja esittää todistuksia ja jolloin ihminen voi nousta korkealle, niin että aika ja tila ja etäisyys hänen ja Hänen Luojansa väliltä miltei katoaa.

Sapatti on päivä, jolloin meidän tulee tehdä tiliä – tutkia heikkouksiamme, tunnustaa syntimme lähimmäisillemme ja Herrallemme. Se on päivä, jolloin paastoamme ”säkissä ja tuhkassa”. Se on päivä, jolloin voimme lukea hyviä kirjoja; päivä, jolloin voimme mietiskellä ja tutkia; päivä, jolloin voimme tutkia pappeuskokouksen ja apujärjestöjen oppikirjoja; päivä, jolloin voimme tutkia pyhiä kirjoituksia ja valmistaa saarnoja; päivä, jolloin voimme ottaa päiväunet ja levätä ja rentoutua; päivä, jolloin voimme käydä katsomassa sairaita; päivä, jolloin voimme saarnata evankeliumia; päivä, jolloin voimme tehdä käännytystyötä; päivä, jolloin voimme seurustella hiljaa perheemme kanssa ja tutustua lapsiimme: päivä, jolloin voimme seurustella soveliaalla tavalla; päivä, jolloin voimme tehdä hyvää; päivä, jolloin voimme juoda tiedon ja opetuksen lähteestä; päivä, jolloin voimme etsiä syntiemme anteeksiantoa; päivä, jolloin voimme ravita henkeämme ja sieluamme; päivä, jolloin voimme ryhdistäytyä hengellisesti; päivä, jolloin voimme nauttia [Herran] uhrin ja sovituksen vertauskuvat; päivä, jolloin voimme miettiä evankeliumin ja iankaikkisten valtakuntien kirkkautta; päivä, jolloin voimme nousta korkealle ylöspäin vievällä polulla kohti taivaallista Isäämme.10

Toivomme – – että te ennen sunnuntaikokouksianne tai niiden jälkeen – kokousaikataulustanne riippuen – tekisitte sen, mitä Vapahtaja pyysi nefiläisiä opetuslapsia tekemään: Opetettuaan heitä Hän pyysi heitä menemään koteihinsa ja pohdiskelemaan ja rukoilemaan sitä, mitä oli sanottu (ks. 3. Nefi 17:3). Pitäkäämme tämä malli mielessämme.11

Täyteen ja yltäkylläiseen sapattiin kuuluu osallistuminen kirkon kokouksiin ja sakramentin nauttiminen.

Näyttää siltä, että Herran ajatus täydestä ja yltäkylläisestä sapatista on jumalanpalvelus ja oppiminen Hänestä sekä Hänen sakramenttinsa nauttiminen. Hän haluaa meidän täyttävän päivän hyödyllisellä ja hengellisellä toiminnalla. Hän haluaa meidän tekevän tämän kiittäen sekä iloisin sydämin ja kasvoin eikä paljon nauraen. Hän haluaa miestemme ja poikiemme käyvän pappeuskokouksessaan valmistettuaan oppiaiheensa iloisin sydämin. Hän haluaa kansansa käyvän pyhäkoulussa ja oppivan siellä Hänen pelastussuunnitelmansa. Hän haluaa kansansa menevän sakramenttikokoukseen laulamaan pyhien kanssa ja rukoilemaan hengessä sen kanssa, joka rukoilee ääneen, ja nauttimaan sakramentin vertauskuvat luvaten uudelleen täydellistä uskollisuutta, ehdotonta antautumista, järkähtämättömiä tekoja, muistaen Hänet alati.12

Keiden pitäisi käydä sakramenttikokouksessa? Käsky osoitettiin profeetan kautta niille, ”joiden jalat seisovat Siionin maalla”, Hänen kirkkonsa jäsenille [ks. OL 59:3, 9]. Vaatimus ei rajoitu aikuisiin vaan koskee yhtäläisesti nuoria ja vanhoja. – – Kuinka vanhemmat voisivat paremmin kiinteyttää perhettä kuin siten, että koko perhe, suuri tai pieni, menee yhdessä kappeliin sakramenttikokouksiin? Siellä lapset oppivat säännöllisen osallistumisen tavan, pysyvät poissa rikkomasta sapattia ja imevät itseensä jo pienestä pitäen opetuksia ja todistuksia ja siellä vallitsevaa henkeä. Vaarnan ja seurakunnan ja koorumin johtajien tulisi olla esimerkillisiä jäsenille tässä suhteessa.13

Kun olin aivan pieni poika, minulle opetettiin sakramenttikokouksissa käymisen tapa. Äiti otti minut aina mukaansa. Noina lämpiminä iltapäivinä väsyin nopeasti ja nojasin hänen syliinsä nukkuakseni. En ehkä oppinut paljonkaan saarnoista, mutta opin ”kokouksessa käymisen” tavan. Tapa on säilynyt minulla koko elämäni ajan.14

Kukaan pieni lapsi ei tietoisesti ime auringonvaloa, mutta hänen tietämättään valo antaa voimaa hänen pienelle ruumiilleen. Kukaan lapsi ei tunne äidinmaidon arvoa eikä sen avatuista ruokapurkeista saadun ruoan arvoa, josta hän saa ravintoa. Siitä hän kuitenkin saa voimansa ja kykynsä kasvaa ja tulla lopulta mieheksi. – –

Ja jokainen lapsi, käsittämättä täyttä merkitystä, voi omaksua paljon sakramenttikokouksesta. He omaksuvat jotakin joka kerta.15

Eikö olisi suurta ajan ja energian hukkaa, jos meidän olisi joka sunnuntai pysähdyttävä kysymään: ”Menenkö vai enkö mene pappeuskokoukseen? Menenkö vai enkö mene tänään sakramenttikokoukseen? Menemmekö vai emmekö mene?” Kuinka paljon tuhlattua energiaa. – – Päättäkää siitä kerta kaikkiaan.16

Eräs tuntemani mies jäi joka sapattina kotiin ja perusteli sitä sanomalla, että hän saisi enemmän lukemalla hyvää kirjaa kotona kuin osallistumalla sakramenttikokoukseen ja kuuntelemalla huonoa saarnaa. Mutta koti, niin pyhä kuin sen pitäisikin olla, ei ole rukoushuone. Siellä ei anneta sakramenttia; siellä ei ole pyhien yhteyttä eikä syntien tunnustamista veljille. Vuoria voidaan sanoa Jumalan temppeleiksi ja metsiä ja virtoja Hänen kättensä teoiksi, mutta ainoastaan kappelissa eli rukoushuoneessa voidaan täyttää kaikki Herran vaatimukset. Ja siksi Hän on tähdentänyt meille: ”On tarpeen, että kirkko kokoontuu usein yhteen nauttimaan leipää ja viiniä Herran Jeesuksen muistoksi” (OL 20:75).17

Me emme mene sapattikokouksiin viihdytettäviksi tai tai edes pelkästään opetettaviksi. Me menemme palvelemaan Herraa. Se on kunkin henkilökohtainen velvollisuus, ja riippumatta siitä, mitä puhujakorokkeelta sanotaan, jos joku haluaa palvella Herraa hengessä ja totuudessa, hän voi tehdä niin käymällä kokouksissaan, nauttimalla sakramentin ja mietiskelemällä ihania evankeliumin asioita. Jos jumalanpalvelus on sinusta epäonnistunut, sinä itse olet epäonnistunut. Kukaan ei voi palvella Jumalaa sinun puolestasi; sinun täytyy itse palvella Herraa.18

Herra on luvannut siunauksia niille, jotka pyhittävät uskollisesti lepopäivän.

[Lepopäivän pyhittämisen] käskyn tarkoitus ei ole riistää ihmiseltä mitään. Jokainen Jumalan palvelijoilleen antama käsky on hyödyksi niille, jotka vastaanottavat sen ja noudattavat sitä. Ihminen saa siunauksia siitä, että pyhittää lepopäivän huolellisesti ja tarkoin. Jumalan lakien rikkomisesta kärsii ihminen itse. – –

Matkoillani näen niitä uskollisia, jotka hylkäävät sapatinpäiväansiot ja kiellettyjen asioiden käsittelyn. Olen nähnyt karjan-omistajia, jotka eivät kokoa karjaa markkinoille sapattina, tienvarren hedelmäkojuja, jotka yleensä ovat avoinna yötä päivää satokauden aikaan mutta suljettuja sapattina, rohdoskauppoja, ravintoloita ja tienvarsikojuja, jotka on suljettu Herran päivänä – ja omistajat näyttävät tulevan toimeen ja saavan samalla aitoa tyydytystä lain noudattamisesta. Ja joka kerta, kun näen hyvien ihmisten hylkäävän tällaiset ansiot, riemuitsen ja haluan sydämessäni siunata heitä heidän uskostaan ja uskollisuudestaan.19

Tiedän, etteivät ihmiset milloinkaan loppujen lopuksi kärsi mistään näennäisistä taloudellisista uhrauksista, joita he saattavat tehdä, sillä [Jumala] on käskenyt meitä elämään lakiensa mukaan ja on sitten antanut meille haasteen:

”Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. – Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen” (Mal. 3:10).20

Mitä tulee tähän ja muihin käskyihin, seuratkaamme profeetta Joosuaa: ”Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. – – Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” (Joos. 24:14–15.)

Silloin me voimme toivoa niitä siunauksia, jotka luvattiin Israelin lapsille: ”Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Pelätkää ja kunnioittakaa minun pyhäkköäni. Minä olen Herra.

Jos te elätte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni,

minä annan teille sateet ajallaan, ja maa tuottaa niin paljon satoa ja puut niin paljon hedelmää,

että teillä riittää puitavaa viininkorjuuseen asti ja viininkorjuuta kestää kylvämiseen saakka. Teillä on syötävää yllin kyllin, ja te saatte asua turvallisesti maassanne.

Minä annan maahanne rauhan, ja te saatte nukkua yönne minkään häiritsemättä.” (3. Moos. 26:2–6.)21

Jos me rakastamme Herraa, me pyhitämme lepopäivän.

Syy siihen, että niin monen on niin vaikea pyhittää lepopäivä, vaikuttaa olevan siinä, että se on yhä kirjoitettu kivitauluihin eikä heidän sydämeensä. – –

Meidän omana aikanamme vaikuttaa siltä, että [Herra] arvosti kansansa älykkyyttä ja oletti sen voivan saada jumalanpalveluksen ja lepopäivän pyhittämisen täyden hengen, kun Hän sanoi sille:

”Uhraa uhri Herralle, Jumalallesi, vanhurskaasti, nimittäin särkyneen sydämen ja murtuneen mielen uhri” (OL 59:8).

Hän antoi meille käskyistä suurimman ja tärkeimmän:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” (Matt. 22:37).

On mahdotonta ajatella, että ihminen, joka rakastaa Herraa koko sydämestään ja koko sielustaan ja joka särjetyin sydämin ja murtunein mielin tunnustaa ne rajattomat lahjat, jotka Herra on hänelle antanut, ei viettäisi yhtä päivää seitsemästä kiitollisuuttaan osoittaen ja Herran hyviä tekoja julistaen. Lepopäivän pyhittäminen kertoo siitä, kuinka paljon me rakastamme taivaallista Isäämme.22

Ihmiset kyselevät usein, mihin raja pitäisi vetää, mitä sapattina on soveliasta tehdä ja mitä ei. Mutta jos joku rakastaa Herraa koko sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan, jos joku voi työntää syrjään itsekkyyden ja hillitä halunsa, jos joku voi mitata sapatin jokaisen toiminnan Jumalan palvelemisen mittapuulla, jos joku on rehellinen Herralleen ja itselleen, jos joku uhraa ”särkyneen sydämen ja murtuneen mielen”, on varsin epätodennäköistä, että tuo henkilö rikkoisi sapattia elämässään.23

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

  • Kertaa sivut 179–180. Ajattele, kuinka tärkeänä Herra pitää sapattia ja miksi sapatti on erilainen kuin muut viikonpäivät. Mikä tekee sapatista ”ilon”?

  • Kertaa sivut 180–182 kiinnittäen huomiota siihen, mitä meidän ei pitäisi tehdä sapattina. Miksi tällainen toiminta on sopimatonta sapattina? Presidentti Kimball antaa sivuilla 182–186 esimerkkejä ”hyödyllisestä ja hengellisestä toiminnasta” sapattia varten. Mitä sinä ja perheesi olette tehneet pyhittääksenne paremmin lepopäivän?

  • Presidentti Kimball on sanonut, että ”vaikuttimemme ovat mitä tärkein näkökohta” niille, joiden on pakko tehdä työtä sapattina (s. 181). Kuinka ihmiset voivat säilyttää sapatinpäivän hartaan hengen, kun heidän on pakko tehdä työtä?

  • Mitä tarkoitamme sanoessamme, että sapatti on lepopäivä? (Katso esimerkkejä sivuilta 182–184.) Miksi on väärin kuluttaa aikansa sapattina pelkässä joutilaisuudessa mitään tekemättä?

  • Kertaa sivuilta 184–186 kirkon kokouksissa käymisen tarkoitukset. Milloin sinä olet viime aikoina tuntenut hartautta kirkon kokouksessa ja miksi? Kuinka voit tehdä kirkossa käymisestäsi ja jumalanpalveluksestasi merkityksellisempää?

  • Presidentti Kimball todisti niistä siunauksista, joita me saamme, kun me pyhitämme lepopäivän (ks. s. 186–188); katso myös sivuilla 177, 179 olevia kertomuksia. Mitä siunauksia olet saanut, kun olet pitänyt tämän käskyn?

  • Pohtikaa perheillassa tai perheneuvostossa, kuinka perheenne jäsenet voivat auttaa toisiaan pyhittämään lepopäivän.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Moos. 2:1–3; Mark. 2:23–28; 3:1–5; Moosia 13:16–19; OL 68:29

Viitteet

  1. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1953, s. 55; ks. myös ”Sapatinpäivä ja ostoksilla käynti sunnuntaisin”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 10.

  2. Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, Valkeus, heinäkuu 1978, s. 4.

  3. Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 267–269; ks. myös ”Sapatin päivä – ilon päivä”, s. 3.

  4. Ks. ”Tartu lujasti rautakaiteeseen”, Valkeus, huhtikuu 1979, s. 7.

  5. Ks. ”Nyt on aika tehdä työtä”, Valkeus, huhtikuu 1976, s. 270.

  6. Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, s. 3, 4, 5.

  7. Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, s. 4.

  8. Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, s. 4–5.

  9. Ks. ”Toisten palveleminen”, Valkeus, lokakuu 1981, s. 80.

  10. ”The Fourth Commandment”, julkaisussa M Man–Gleaner Manual 1963–1964 (leader’s manual), s. 277–278; ks. myös ”Kolmas käsky”, Kymmenet käskyt tänään, s. 52–53.

  11. Ks. ”Kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä”, Valkeus, lokakuu 1980, s. 6.

  12. ”The Fourth Commandment”, s. 279–280; ks. myös ”Kolmas käsky”, s. 55.

  13. The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball, 1982, s. 221.

  14. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1944, s. 43.

  15. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 517.

  16. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 517.

  17. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 220; ks. myös Evankeliumin opit, oppilaan kirja (Uskonto 231 ja 232), 1989, s. 73.

  18. Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, s. 5.

  19. Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, s. 4, 6.

  20. Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1953, s. 56.

  21. Ks. ”Sapatin päivä – ilon päivä”, s. 5.

  22. ”The Fourth Commandment”, s. 275–276; ks. myös ”Kolmas käsky”, s. 50–51 ja Evankeliumin opit, oppilaan kirja, s. 73.

  23. ”The Fourth Commandment”, s. 280; ks. myös ”Kolmas käsky”, s. 55–56.