Luku 19

Perheemme vahvistaminen

Meidän pitää vahvistaa ja suojella perhettämme opettamalla evankeliumia ja elämällä sen mukaan kodissamme.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Presidentti Spencer W. Kimball tähdensi usein tarvetta vahvistaa perhettä elämällä evankeliumin mukaan kotona. Hän on kertonut omista kokemuksistaan: ”Muistan perheen rakkaat yhteiset hetket nuoruudenkodissani ja myöhemmin omassa kodissani vaimoni ja lasteni kanssa. Taivas oli kodissamme. Kun jokainen teki jotakin – lauloi, johti jotakin leikkiä, lausui uskonkappaleen, kertoi tarinan, käytti jotakin kykyään tai suoritti jonkin tehtävän – kaikki kasvoivat ja kaikilla oli mukavaa.”¹

Presidentti Kimball ja hänen vaimonsa Camilla vahvistivat lapsiaan opettamalla ja kannustamalla heitä ja antamalla heidän sitten ottaa vastuuta omista valinnoistaan. Heidän tyttärensä Olive Beth on muistellut, että he ”opastivat pikemminkin kuin työnsivät meitä teille, joita halusivat meidän kulkevan”.²

Presidentti ja sisar Kimball osoittivat suurta rakkautta jokaista lastaan kohtaan. Yksi pojista, Edward, on sanonut: ”Isäni oli aina hyvin rakastava. Tiesin, että hän rakasti minua.” Edward muisteli erästä tapausta, joka sattui hänen ollessaan juhlakokouksessa Suolajärven temppelissä: ”Siellä oli tuhansia ihmisiä. Kokouksen päätyttyä [isäni] näki minut kuorossa, jossa olin laulamassa. Pois mennessään hän tuli luokseni, syleili minua ja antoi minulle suukon.”³

Spencer W. Kimballin opetuksia

Perhe on keskeisellä sijalla Isän suunnitelmassa ja yhteiskunnan perusta.

Perhe-elämä on paras keino saavuttaa onnea tässä maailmassa, ja se on Herran meille antama selkeä kaava siitä, mitä on määrä olla tulevassa maailmassa.⁴

Herra järjesti koko ohjelman alussa, niin että on isä, joka siittää, elättää ja rakastaa ja ohjaa, ja äiti, joka tulee raskaaksi ja synnyttää ja hoitaa ja ravitsee ja opettaa. Herra olisi voinut järjestää sen toisinkin, mutta Hän valitsi yksikön, johon liittyy vastuuta ja tarkoituksenmukaista yhteistyötä ja jossa lapset kasvattavat ja opettavat toisiaan ja oppivat rakastamaan, kunnioittamaan ja arvostamaan toinen toistaan. Perhe on suuri elämänsuunnitelma sellaisena kuin taivaallinen Isä sen laati ja järjesti.⁵

Perhe on Jumalan valtakunnan perusyksikkö maan päällä. Kirkko ei voi olla yhtään terveempi kuin sen perheet.⁶

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on tähdentänyt alusta asti perhe-elämää. Olemme aina ymmärtäneet, että perheen perustukset iankaikkisena yksikkönä laskettiin jo ennen tämän maailman luomista! Perusluonteisen perhe-elämän hylkäävä yhteiskunta on vailla pohjaa ja rapautuu olemattomiin. – –

Ennen kaikkea meidän – – on varottava sitä, että emme usko harhaanjohtavia väitteitä, joiden mukaan perheyksikkö on jollakin tavoin kytketty johonkin määrättyyn ajallisen yhteiskuntamme läpikäymään kehitysvaiheeseen. Voimme vapaasti vastustaa niitä siirtoja, joiden tarkoituksena on vähätellä perheen merkitystä ja suurennella itsekkään individualismin merkitystä. Tiedämme, että perhe on iankaikkinen. Tiedämme, että kun perhe kärsii, niin kaikki muutkin yhteiskunnalliset laitokset kärsivät. – –

Meidän poliittiset laitoksemme – – eivät voi pelastaa meitä, mikäli perusyksikköömme perheeseen kajotaan. Rauhansopimukset eivät voi pelastaa meitä, kun kodeissamme on rakkauden sijalla vihamielisyyttä. Työttömyysohjelmat eivät voi pelastaa meitä, kun on monia, joita ei enää opeteta tekemään työtä tai joilla ei ole enää työmahdollisuuksia tai joilla ei – joissakin tapauksissa – ole halua tehdä työtä. Viranomaiset eivät pysty varjelemaan meitä, jos liian monilta ihmisiltä puuttuu halu noudattaa itsekuria tai alistua kuriin.⁷

Meillä ei ole – – mitään muuta mahdollisuutta kuin edelleenkin pitää esillä ihannetta myöhempien aikojen pyhien perheestä. Se, ettei joillakuilla ole nyt etuoikeutta elää sellaisessa perheessä, ei ole riittävä syy lakata puhumasta siitä. Me puhumme kuitenkin perhe-elämästä noudattaen hienotunteisuutta, koska käsitämme, ettei monilla – – tällä hetkellä ole etuoikeutta kuulua sellaiseen perheeseen eikä palvella sellaista. Mutta emme voi panna syrjään tätä ihannetta, koska niin monet muut asiat ovat siitä riippuvaisia.⁸

Vanhempien pitää luoda hengellisen voiman varastoja voidakseen tukea lapsiaan elämän kokemuksissa.

Meidän elämässämme on monenlaisia varastoja. Vettä voidaan varastoida altaisiin. Toisiin varastoihin kootaan elintarvikkeita, kuten teemme perheemme huolto-ohjelmassa ja kuten Joosef teki Egyptin maassa seitsemänä hyvänä vuotena. Myös tietoa tulee varastoida tulevien tarpeiden varalle, rohkeutta voidaksemme voittaa pelon tulvat, jotka tuovat epävarmuutta elämäämme, fyysistä voimaa voidaksemme kestää usein esiintyvät työ- ja sairaustaakat, hyvyyttä, kestävyyttä, uskoa. Niin, erityisesti uskoa, niin että kun maailma painostaa meitä, pysymme lujina ja vahvoina. Kun rappeutuvan ympäröivän maailman kiusaukset vaativat energiaamme, ehdyttävät hengellistä elinvoimaamme ja pyrkivät vetämään meitä alas, tarvitsemme uskon varastoa, joka voi kantaa nuoret ja myöhemmin aikuiset tylsien, vaikeiden ja pelottavien hetkien, pettymysten, haaveiden haihtumisen ja vastustuksen, puutteen, hämmennyksen ja turhautumisen vuosien yli. – –

Olen kiitollinen vanhemmilleni, sillä he rakensivat varastot veljilleni, siskoilleni ja minulle. Varastot täytettiin tavalla rukoilla, tutkimisella, toiminnalla, myönteisellä palvelemisella ja totuudella ja vanhurskaudella. Polvistuimme joka aamu ja ilta pöydän ääressä olevien tuoliemme viereen ja rukoilimme vuorotellen. Kun olin naimisissa, tapa jatkui, ja uusi perheemme teki samalla tavalla.⁹

Perhe-elämä, oikea opetus kodissa, vanhempien ohjaus ja johto ovat yleislääke maailman ja sen lasten vaivoihin. Ne ovat parannuskeino hengellisiin ja tunneperäisiin sairauksiin ja lääke sen ongelmiin. Vanhempien ei pitäisi jättää lasten opettamista muille.

Näyttää yhä enemmän esiintyvän taipumusta siirtää tämä vastuu kodista ulkopuolisille tahoille kuten koululle ja kirkolle, ja mikä vielä huolestuttavampaa, erilaisille lastenhuoltoelimille ja -laitoksille. Niin tärkeitä kuin nämä ulkopuoliset tahot kenties ovatkin, ne eivät koskaan voi riittävästi korvata äidin ja isän vaikutusta. Jatkuva opetus, jatkuva valppaus, toveruus ja omien lastemme valvonta ovat välttämättömiä tekijöitä voidaksemme pitää kotimme koskemattomina ja siunata lapsiamme Herran omalla tavalla.¹⁰

Kirkon apujärjestöt ovat hyvin tärkeitä, ja meidän tulisi kaikkien päästä osallisiksi niiden tarjoamista siunauksista. Mutta emme saa milloinkaan antaa niiden korvata vanhempia, vapauttaa vanhempia velvollisuudesta opettaa lapsilleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.¹¹

Apujärjestöjen johtajien ja nuorten opettajien tulisi kysyä: Miten voin auttaa näitä nuoria rakastamaan vanhempiaan ja olemaan heille kuuliaisia, kunnioittamaan heitä ja hoitamaan velvollisuutensa perheessä? Miten voimme varata aikaa kokouksia, harjoituksia ja toimintaa varten, niin ettei se häiritsisi perhesuhteita eikä -velvollisuuksia ja että se jättäisi aikaa perhetoiminnalle?

Meidän sitoumuksestamme perhekeskeiseen evankeliumin mukaiseen elämään tulisi muodostua jokaisen pappeuden ja apujärjestön ohjelman selkeä sanoma, ja meidän tulee tarpeen mukaan vähentää joitakin vapaavalintaisia toimintamuotoja, jotka saattavat kääntää asianmukaisen huomion pois perheestä ja kodista.¹²

Vain suunnittelemalla ja kartoittamalla oikein perhe-elämämme me voimme ohjata lapsiamme ja pitää heidät poissa vaaranpaikoista, jotka johtavat syntiin ja turmioon, ohjata heidät onneen ja korotukseen vievälle polulle. Tässä suhteessa mikään ei ole voimallisempaa kuin heidän omien vanhempiensa esimerkki ja heidän perhe-elämänsä vaikutus. Lastemme elämä tulee olemaan paljolti sen kaltaista kuin he näkevät omassa kodissaan kasvaessaan miehiksi ja naisiksi. Siksi meidän tulisi viitoittaa tiemme kulkemaan polkua, jota haluaisimme lastemme seuraavan.¹³

Lapsi omaksuu omaan elämäänsä paljon siitä, mitä hän näkee perheensä elämässä kotona. Jos hän näkee vanhempiensa käyvän usein temppelissä, hän alkaa suunnitella elämää, johon kuuluu temppelissä käynti. Jos häntä opetetaan rukoilemaan lähetyssaarnaajien puolesta, hänen ajatuksensa ja sydämensä suuntautuvat vähitellen lähetyssaarnaajaohjelmaa kohtaan. Tämä on hyvin yksinkertaista, mutta sellaista on elämä. Ja me lupaamme teille, että lapsenne tuottavat teille kunniaa ja mainetta, kun annatte heille oikean esimerkin ja oikeaa opetusta.¹⁴

Olen toisinaan nähnyt hyvien perheiden lasten kapinoivan, niskuroivan, harhautuvan, tekevän syntiä ja jopa taistelevan Jumalaa vastaan. Tällöin he tuottavat murhetta vanhemmilleen, jotka ovat tehneet parhaansa – – opettaakseen ja ollaakseen esimerkkinä. Mutta olen toistuvasti nähnyt monien näistä samoista lapsista vuosia harhailtuaan kypsyvän, ymmärtävän, mitä vaille he ovat jääneet, tekevän parannuksen ja edistävän sitten suuresti asuinpaikkakuntansa hengellistä elämää. Uskon, että tällaista voi tapahtua siksi, että huolimatta kaikista niistä vastatuulista, joihin nämä ihmiset ovat joutuneet, heidän kasvukotinsa elämän virta on vaikuttanut vieläkin enemmän ja paljon enemmän kuin he ovat käsittäneetkään. Kun he myöhempinä vuosina haluavat luoda omaan perheeseensä samanlaisen ilmapiirin, josta he lapsina saivat nauttia, he kääntyvät todennäköisesti sen uskon puoleen, joka antoi merkityksen heidän vanhempiensa elämälle.¹⁵

Isät ja äidit, ensisijaisena velvollisuutenanne on perheenne. Tekemällä työtä yhdessä voitte saada sellaisen kodin kuin Herra odottaa teidän saavan. Osoittamalla rakkautta ja huomaavaisuutta toinen toistanne ja lapsianne kohtaan te voitte rakentaa hengellisen voiman altaan, joka ei koskaan kuivu.¹⁶

Meidän pitää vahvistaa perhettämme meitä ympäröivää pahuutta vastaan.

Tulee aika, jolloin vain ne, jotka vakaasti ja aktiivisesti uskovat perheeseen, pystyvät suojaamaan perhettään ympärillämme tihentyvän pahuuden keskellä.¹⁷

Paholainen tietää, mihin hyökkää. Hän aikoo hyökätä kodin kimppuun. Hän aikoo hävittää perheen. Sen hän haluaa tehdä. – – Päättäkäämme lujasti, että hän ei tee sitä meidän perheellemme.¹⁸

Meidän pitää jatkuvasti vahvistaa kotiamme ja perhettämme ja suojella sitä pahan ankarilta hyökkäyksiltä, kuten avioerolta, perheen hajoamiselta, julmuudelta sekä pahoinpitelyltä, varsinkin vaimon ja lasten pahoinpitelyltä. Meidän pitää jatkuvasti suojella perhettämme siveettömyyttä, pornografiaa ja sukupuolista sallivuutta vastaan, jotka pyrkivät tuhoamaan perheenjäsenten, niin nuorten kuin vanhojenkin, puhtauden. – –

Me näemme tätä pahaa miltei kaikkialla, minne menemme. Altistus on miltei jatkuvaa. Näemme niiden jälkien johtavan kotiin koulusta, leikkikentältä, teatterista, työpaikalta ja torilta. Arkipäivän maailmassa on vain harvoja paikkoja, jonne voimme mennä välttyäksemme tältä pahalta.

Mitä meiltä sitten odotetaan? Mitä meidän on tehtävä? Meidän on jatkuvasti oltava valppaana ja huomattava pahan läsnäolo kodissamme ja tuhottava se kuten hävittäisimme tautibakteerit ja saastan. Meidän on karkotettava se mielemme sopukoista ja vapautettava itsemme sellaisesta maailmallisuudesta, sammutettava pahuuden kipinät, ennen kuin niistä syttyy tuhoavia liekkejä. Miten voimme tehdä sen?

Jos haluamme selviytyä hengissä näistä pahan tappavista hyökkäyksistä ja pitää kotimme ja perheemme vapaana ja vahvasti linnoitettuna kaikkia tuhoisia vaikutteita vastaan, jotka ympärillämme rehottavat, meidän on saatava apua tämän perhettä koskevan suunnitelman laatijalta ja järjestäjältä – itse Luojalta. On vain yksi varma keino, ja se on Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja kuuliaisuus sen syvällisille ja innoitetuille opetuksille. Meidän on tietenkin käsitettävä, että sellaisista pahoista vaikutteista vapaan kotilieden hankintahinta on Jumalan käskyjen pitäminen.¹⁹

Kun vanhemmat lukevat sanomalehtiä ja aikakauslehtiä ja näkevät, mitä maailma yrittää opettaa heidän lapsilleen, heidän pitäisi päättää sitäkin lujemmin, ettei sellainen synti ja erhe pääse vahingoittamaan heidän lapsiansa. Vanhempien tulee sitten tarjota sellaista perhe-elämää, kuria ja valmennusta, joka syrjäyttää ja tekee tyhjäksi sen pahan, jota maailmassa tehdään. Kun lapset saavat tietää maailman pahuudesta, heidän täytyy myös saada tietää siitä hyvyydestä, jota maailmassa on, sekä oikeista suhtautumistavoista ja asenteista.²⁰

Joitakin vuosia sitten kävimme eräässä maassa, jonka kouluissa ja kahlitussa lehdistössä joka päivä opetettiin outoja ideologioita ja julistettiin ”turmiollisia oppeja”. Lapset kuuntelivat joka päivä opettajiensa esittämiä oppeja, filosofioita ja ihanteita.

Joku on sanonut, että ”alituinen veden tippuminen kuluttaa kovimmankin kiven”. Tiesin näin olevan ja tiedustelin lapsista: ”Säilyttävätkö he uskonsa? Eikö heidän opettajiensa jatkuva painostus nujerra heitä? Kuinka voitte olla varmat, etteivät he hylkää yksinkertaista uskoa Jumalaan?”

Vastauksen pääsisältönä oli: ”Me korjaamme vaurioituneen säiliön joka ilta. Me opetamme lapsillemme myönteistä vanhurskautta, jotta väärät filosofiat eivät saisi otetta. Lapsemme kasvavat uskossa ja vanhurskaudessa huolimatta niistä lähes ylivoimaisista paineista, joita ulkoapäin tulee.”

Rikkoontuneetkin padot voidaan korjata ja pelastaa, ja hiekkasäkit voivat pidätellä tulvaa. Ja yhä uudelleen toistettu totuus, uudelleen lausuttu rukous, evankeliumin opetukset, rakkauden ilmaiseminen ja vanhempien osoittama mielenkiinto voivat pelastaa lapsen ja pitää hänet oikealla tiellä.²¹

Hengellisyyttä tulisi opettaa ja vaalia kotona.

Todellinen myöhempien aikojen pyhien koti on kuin satama elämän myrskyissä ja taisteluissa. Päivittäiset rukoukset, pyhien kirjoitusten tutkiminen, evankeliumista keskusteleminen ja muu senkaltainen toiminta kotona, perheillat, perheneuvostot, yhteinen työ ja leikki, toinen toisensa palveleminen ja evankeliumista kertominen muille synnyttää ja vaalii hengellisyyttä. Hengellisyyttä vahvistaa myös se, että suhtaudumme toisiimme kärsivällisesti, ystävällisesti ja anteeksiantavasti ja noudatamme perhepiirissä evankeliumin periaatteita. Kotona meistä tulee evankeliumin vanhurskauden asiantuntijoita, kun opimme yhdessä evankeliumin totuuksia ja elämme niiden mukaan.²²

Kodin tulee olla paikka, jossa Herraan turvaaminen on jokapäiväistä eikä varattu vain joihinkin erikoistilanteisiin. Yksi keino toteuttaa tämä on säännöllisten, vakavien rukousten pitäminen. Pelkkä rukoileminen ei riitä. On välttämätöntä, että me todella puhumme Herralle uskoen, että Hän ilmoittaa meille vanhemmille, mitä meidän pitää tietää ja tehdä perheemme hyvinvoinnin hyväksi.²³

Pyhien kirjoitusten tutkiminen yksin ja yhdessä perheen kanssa on erittäin tärkeää voidaksemme oppia tuntemaan evankeliumia. Meitä on jo kauan kehotettu lukemaan joka päivä pyhiä kirjoituksia ja keskustelemaan niistä yhdessä, koska se on voimallinen ase tietämättömyyttä ja Saatanan kiusauksia vastaan. Tämä tapa tuo suurta onnea ja opettaa perheenjäseniä rakastamaan Herraa ja Hänen hyvyyttään.

Meille on aivan oikein opetettu, että perheneuvosto on kirkon perusneuvosto perheen ohjaamisessa. Isän ja äidin tulee ensin neuvotella keskenään, ja sen jälkeen perheneuvosto voi heidän johdollaan käsitellä perheen asioita, keskustella raha-asioista, tehdä suunnitelmia ja tukea ja vahvistaa perheenjäseniä.²⁴

Mitä tulee perheiltoihimme, kotona perheen parissa vietetty ilta tai käynti perheen kanssa jossakin kiintoisassa paikassa illalla muodostavat vain osaratkaisun perheillan tarpeeseen. Perheillan perusmerkitys on siinä, että lapsille opetetaan se elämäntapa, joka on ratkaisevan tärkeä. Se, että vain käydään elokuvissa tai kutsuilla tai mennään kalastamaan, tyydyttää todellisen tarpeen vain puolittain; tärkeintä on se, että ollaan kotona ja opetetaan lapsille evankeliumia, pyhiä kirjoituksia ja opetetaan heitä rakastamaan toisiaan ja vanhempiaan.²⁵

Sitoutumalla pitämään säännölliset ja innoittavat perheillat ja suunnittelemalla huolellisesti tuon illan sisällön me lähetämme lapsillemme viestin, jonka he muistavat ikuisesti. Kun me tällä tavoin annamme lapsillemme omasta ajastamme, me annamme läsnäolomme, lahjan, joka aina huomataan.²⁶

Vertaan mielelläni perheiltaa, perherukousta ja muuta perheen pelastamiseen liittyvää kirkon toimintaa, kun se toteutetaan tunnollisesti, sateenvarjoon. Ellei sateenvarjo ole auki, se on tuskin muuta kuin kävelykeppi eikä juuri voi suojata luonnon myrskyiltä. Samoin Jumalan antamilla suunnitelmilla ei juurikaan ole arvoa, ellei niitä käytetä.

Kun sateenvarjo avataan, silkkikangas kiristyy. Kun sataa vettä, pisarat valuvat alas, kun sataa lunta, se liukuu pois, kun sataa rakeita, ne kimpoavat pois, kun tuuli puhaltaa, se pysähtyy sateenvarjoon. Ja samalla tavalla tämä hengellinen sateenvarjo pitää loitolla tietämättömyyden, taikauskon, epäilyn, luopumuksen, siveettömyyden ja kaikki muut jumalattomuuden muodot.

Rukoilen, että me kaikki levitämme hengellisen sateenvarjomme perheemme suojaksi.²⁷

Meidän tulee rakastaa lapsiamme kuten Jumala rakastaa meitä.

Jumala on meidän Isämme. Hän rakastaa meitä. Hän näkee paljon vaivaa yrittäessään kouluttaa meitä, ja meidän tulee noudattaa Hänen esimerkkiään ja rakastaa voimakkaasti omia lapsiamme sekä kasvattaa heidät vanhurskaudessa.²⁸

Kuinka kauan on siitä, kun viimeksi syleilitte lapsianne, olivatpa he minkä kokoisia tahansa, ja sanoitte heille, että rakastatte heitä ja olette iloisia siitä, että he ovat teidän ikuisesti? ²⁹

Veljet ja sisaret, perheet voivat olla ikuisia! Älkää antako hetken houkutusten etäännyttää itseänne heistä! Jumalallisuus, iankaikkisuus ja perhe käyvät yhdessä käsi kädessä, ja niin meidänkin pitäisi.³⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

Presidentti Kimball muisteli omaa perhe-elämäänsä: ”Taivas oli kodissamme” (s. 217). Kuinka voimme luoda taivaallisen ilmapiirin koteihimme? Kuinka perhe-elämä voi valmentaa meitä iankaikkiseen elämään?
Mitä ovat tärkeimmät asiat, joita vanhemmat voivat tehdä antaakseen lapsilleen hengellisen voiman varastoja? (Katso esimerkkejä sivuilta 220–227.)
Mitä vaaroja piilee siinä, että vanhemmat jättävät lastensa kasvatuksen muille? Mitä sellaisia kirkon lähteitä on olemassa, joista vanhemmat saavat apua lasten opettamiseen? Kuinka kirkon johtajat ja opettajat voivat tukea vanhempia? (Katso esimerkkejä sivuilta 221–222.)
Ajattele sivuilla 225–227 olevia presidentti Kimballin neuvoja. Mitä osoituksia olet nähnyt siitä, että perherukouksella, perheen pyhien kirjoitusten lukemisella, perheneuvoston pitämisellä ja perheilloilla todella on merkitystä?
Lue sivun 217 viimeinen kappale. Pohdi sitten sivulla 227 olevaa presidentti Kimballin kysymystä: ”Kuinka kauan on siitä, kun viimeksi syleilitte lapsianne, olivatpa he minkä kokoisia tahansa, ja sanoitte heille, että rakastatte heitä ja olette iloisia siitä, että he ovat teidän ikuisesti?”

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 5. Moos. 6:3–7; 2. Nefi 25:26; Moosia 4:14–15; OL 68:25–28