Luku 23

Lauman paimenet

Profeetan ja muiden kirkon johtajien tukemisessa ja heidän seuraamisessaan on turvaa.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Presidentti Spencer W. Kimball opetti usein, että on tärkeää tukea kirkon johtajia paikallistasolla ja koko kirkon tasolla. Hän muisteli huhtikuun 1978 yleiskonferenssin pappeuskokouksessa, mitä hän nuoruudessaan ajatteli kustakin miehestä, joka oli palvellut hänen piispanaan: ”Meillä oli aina hyvä piispa. Me rakastimme heitä aina. Meillä oli piispa Zundel ja piispa Moody ja piispa Tyler ja piispa Wilkins. Minä rakastin kaikkia piispojani. Toivon kaikkien nuorten veljieni rakastavan piispaansa kuten minä rakastin.”¹

Eräässä toisessa puheessa hän sanoi: ”Muistan, kuinka poikasena tulin Arizonasta tähän [Suolajärven] tabernaakkeliin isäni kanssa ollaksemme läsnä yleiskonferenssissa. Minusta oli jännittävää kuulla kaikkien johtavien veljien puhuvan. – – Minua sykähdytti kuulla heidän sanojaan, ja minä otin heidän varoituksensa vakavasti jo nuorena miehenä. Nämä miehet kuuluvat Jumalan profeettojen joukkoon aivan samoin kuin Mormonin kirjan ja Raamatun profeetat.”²

Presidentti Kimball ilmaisi usein arvostavansa jäsenten auliutta tukea häntä ja muita kirkon johtajia: ”Menenpä minne tahansa, kohtaan aina rakkautta ja ystävällisyyttä, ja siitä olen nöyrästi kiitollinen. Se on mannaa sielulleni. Teidän rukouksenne ja rakkautenne tukevat minua. Herra kuulee rukouksenne ja siunaa minua ja johtavia veljiä terveydellä ja voimalla ja ohjaa meitä Hänen valtakuntansa asioiden hoitamisessa täällä maan päällä. Kaikesta tästä me kaikki olemme syvästi kiitollisia.”³ Hän puhui myös siitä rakkaudesta, jota hän ja muut kirkon johtajat tuntevat pyhiä kohtaan: ”Rakastamme teitä jäseniä ja toivomme teille täyttä kehitystä ja iloa sekä onnea, joiden tiedämme tulevan vain noudattamalla Jumalan kehotuksia sellaisina kuin niitä julistetaan Hänen profeettojensa ja johtajiensa kautta.”⁴

Spencer W. Kimballin opetuksia

Herra johtaa kirkkoaan jumalallisesti nimitettyjen johtajien kautta.

Mestari ja Vapahtaja, itse Herra Jeesus Kristus, on tämän kirkon pää kaikessa majesteettisuudessaan ja kirkkaudessaan. Hän johtaa toimiaan jumalallisesti asetettujen ja hyväksyttyjen profeettojensa ja apostoliensa kautta.⁵

Jeesuksen Kristuksen kirkon asioita hoitavat kirkon presidenttikunta ja kaksitoista apostolia, joiden apuna on useita muita johtavia auktoriteetteja, ja niitä hoidetaan myös vaarnan- ja lähetysjohtajien sekä piispojen välityksellä. Nämä miehet ovat lauman paimenia. Herra on asettanut heidät johtamaan valtakuntaansa maan päällä, ja Hän on antanut heille valtuuden ja vastuun, kullekin omassa piirissään. Hän on antanut näille miehille Melkisedekin pappeuden, joka on Hänen oma ihmisille annettu voimansa ja valtuutensa. Hän tunnustaa ja vahvistaa näiden valittujen ja voideltujen palvelijoiden teot.⁶

Todistukseni teille on, että tämän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajat on jumalallisesti kutsuttu ja erotettu tehtäviinsä johtamaan profetian hengen kautta, kuten muidenkin taloudenhoitokausien aikana on tapahtunut.⁷

Herra on antanut jokaiselle tämän kirkon jäsenelle kolmen tason johtajia: piispa tai seurakunnanjohtaja, vaarnanjohtaja tai lähetysjohtaja ja johtavat auktoriteetit. Nämä johtajat ovat luotettavia. Yksi heistä saattaa olla rajallinen tiedoiltaan, kasvatukseltaan tai koulutukseltaan, mutta hän on oikeutettu Herran ilmoituksiin kansaansa varten, ja hänellä on avoin kanava itse Jumalaan.⁸

Ristiinnaulitsemisestaan lähtien Vapahtaja on kutsunut kymmeniätuhansia miehiä vastuullisiin tehtäviin, eikä yksikään näistä ole ollut täydellinen, mutta kuitenkin he kaikki ovat Herran kutsumia ja niiden, jotka haluavat olla Herran opetuslapsia, tulee kannattaa ja tukea heitä. Se on evankeliumin todellista henkeä.⁹

Valitut, hyväksytyt, asetetut johtajat suojelevat meitä kavalilta ja petollisilta ihmisiltä [ks. Ef. 4:14]. Ihmistä ei voida milloinkaan pettää, jos hän suojelee itsensä sokealta ja turmeltuneelta oppaalta seuraamalla Henkeä ja kirkon asianmukaisia johtajia.¹⁰

Ketkään eivät ole innokkaampia kuin johtavat veljet tämän kirkon johdossa ottamaan vastaan sellaista opastusta kuin Herra heille antaa ihmiskunnan ja kirkon kansan hyväksi.¹¹

Tiedän, että Herra on yhteydessä profeettoihinsa ja että Hän ilmoittaa nykyaikana totuutensa palvelijoilleen samalla tavalla kuin Aadamin ja Abrahamin ja Mooseksen ja Pietarin ja Josephin ja lukemattomien muiden päivinä kautta aikojen. Jumalan valon ja totuuden sanomia annetaan ihmiselle aivan varmasti nyt kuten kaikkien muidenkin taloudenhoitokausien aikana.¹²

Profeetat opettavat samanlaisia asioita.

Jotkut voivat ihmetellä, miksi johtavat auktoriteetit puhuvat samoista asioista konferenssista konferenssiin. Kun tutkin profeettojen sanoja kautta vuosisatojen, heidän mallinsa on hyvin selvä. Me opetamme ihmisille Alman sanoin ilmaistuna ”ikuista vihaa syntiä ja pahuutta vastaan”. Me saarnaamme ”parannusta ja uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen” (Alma 37:32, 33). Me ylistämme nöyryyttä. Me yritämme opettaa ihmisiä ”vastustamaan Perkeleen jokaista kiusausta uskollaan Herraan Jeesukseen Kristukseen” (Alma 37:33). Me opetamme jäseniämme ”olemaan koskaan väsymättä hyviin tekoihin” (Alma 37:34).

Profeetat puhuvat samoista asioista, koska meillä on pohjimmiltaan samoja ongelmia. Veljet ja sisaret, ratkaisut näihin ongelmiin eivät ole muuttuneet. Kelvoton olisi sellainen majakka, joka antaisi erilaisia opastusmerkkejä kullekin satamaan tulevalle laivalle. Kelvoton olisi sellainen vuoristo-opas, joka kyllä tuntisi turvallisen reitin ylös vuorenrinnettä mutta veisi luottavaiset asiakkaansa ylös arvaamattomia ja vaarallisia polkuja, joilta kukaan matkalainen ei palaa.¹³

Me kirkon johtajat emme voi joka kerta teitä opettaessamme tarjota uutta ja kiehtovaa reittiä takaisin taivaallisen Isämme eteen. Reitti on aina sama. Sen tähden kannustusta täytyy usein antaa samoista asioista ja varoituksia täytyy toistaa. Totuus ei muutu vähemmän tärkeäksi tai vähemmän todeksi vain siitä syystä, että sitä toistetaan. Päinvastoin.¹⁴

Voin kuvitella, että jos itse Herra seisoisi Öljymäellä opettamassa kansaa, Hän puhuisi jokseenkin samoista asioista kuin [konferensseissamme] on sanottu ja tullaan sanomaan. Voin kuvitella, että jos Hän seisoisi Galileanjärven rannalla ja vedessä olisi veneitä ja ihmisiä seisoisi Hänen ympärillään, että Hän puhuisi hyvin paljon samoja asioita: eläkää Jumalan käskyjen mukaan, pitäkää itsenne tahrattomina, niin ettei maailma saastuta, ja eläkää jokaisesta käskystä, jonka Jumala on meille antanut. Niin Hän sanoisi, ja niinpä Hän sanoo nämä asiat nyt palvelijoidensa kautta.¹⁵

Profeetat on usein hylätty tai torjuttu heidän omana aikanaan.

Kun maailma on seurannut profeettoja, se on mennyt eteenpäin; kun se on sivuuttanut heidät, seurauksena on ollut pysähtyneisyys, orjuus, kuolema.¹⁶

Jopa kirkossa monet ovat taipuvaisia koristelemaan eilispäivän profeettojen hautoja ja mielessään kivittämään eläviä profeettoja [ks. Matt. 23:29–30, 34].¹⁷

Älkäämme tehkö muinoin eläneiden ihmisten virhettä. Lukemattomat nykyajan lahkot uskovat abrahameihin, mooseksiin ja paavaleihin mutta kieltäytyvät uskomasta tämän päivän profeettoihin. Myös muinoin ihmiset saattoivat hyväksyä aikaisemmat profeetat mutta kielsivät ja kirosivat aikalaisensa.¹⁸

Vuosisatojen kuluessa on esitetty erilaisia tekosyitä näiden jumalisten sanansaattajien [elävien profeettojen] hylkäämiseen. Profeetta on hylätty siitä syystä, että hän oli kotoisin syrjäisestä paikasta. ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46.) Jeesukselta kysyttiin myös: ”Eikö hän ole se rakennusmiehen poika?” (Matt. 13:55.) Tavalla tai toisella karkein pyhien profeettojen hylkäämistapa on ollut tekosyyn löytäminen, miten väärän tai mielettömän tahansa, miehen hylkäämiseksi, jotta myös hänen sanomansa voitaisiin hylätä. Profeettoja, jotka eivät olleet liukaskielisiä vaan puheessaan hitaita, on halveksittu. Sen sijaan että olisivat ottaneet vastaan Paavalin sanoman, jotkut ihmiset pitivät hänen fyysistä olemustaan heikkona ja hänen puhettaan mitättömänä [ks. 2. Kor. 10:10]. Kenties he arvostelivat Paavalia hänen äänensä värin tai hänen puhetyylinsä mukaan eivätkä hänen lausumiensa totuuksien mukaan. – –

Maailman huolet ovat niin moninaisia ja niin hämmentäviä, että jopa erittäin hyviä ihmisiä saadaan estetyksi noudattamasta totuutta, koska he välittävät liian paljon siitä, mikä on maailmasta. – –

Joskus ihmiset antavat sydämensä niin kiintyä siihen, mikä on tästä maailmasta, ja tämän maailman kunniaan, etteivät pysty oppimaan sitä, mitä heidän eniten pitäisi oppia. Yksinkertaiset totuudet hylätään usein paljon vähemmän vaativien ihmisfilosofioiden tähden, ja tämä on yksi syy profeettojen hylkäämiseen. – –

Pyhät profeetat eivät ole ainoastaan kieltäytyneet noudattamasta ihmisten erheellisiä suuntauksia vaan ovat kiinnittäneet huomiota niihin. Ei ihme, ettei suhtautuminen profeettoihin ole aina ollut välinpitämätöntä. Kovin usein profeetat on hylätty sen vuoksi, että nämä ovat ensiksi hylänneet oman yhteiskuntansa väärät tavat. – –

Profeetat osaavat järkyttää lihallista mieltä. Liiankin usein pyhiä profeettoja erehdytään pitämään ankarina ja innokkaina pitämään muistiinpanoja, jotta he voisivat sanoa: ”Mitäs minä sanoin.” Ne profeetat, jotka minä olen tuntenut, ovat kaikkein rakastavimpia ihmisiä. Juuri rakkautensa ja nuhteettomuutensa tähden he eivät voi muuttaa Herran sanomaa vain siitä syystä, että ihmisten olisi mukava olla. He ovat liian hyviä ollakseen niin julmia. Olen hyvin kiitollinen siitä, että profeetat eivät kaipaa ihmisten suosiota.¹⁹

Vanhempien tulee opettaa lapsiaan tukemaan ja seuraamaan kirkon johtajia.

Kuinka opetat lapsiasi rakastamaan kirkon johtajia ja auktoriteetteja? Jos puhut jatkuvasti hyvää seurakunnanjohtajasta, piirinjohtajasta, lähetysjohtajasta ja kirkon presidenttikunnasta, lapsesi oppivat kasvaessaan rakastamaan johtavia veljiä.²⁰

Me rukoilemme kirkon johtajien puolesta. Jos lapset kaikkina elämänsä päivinä vuorollaan perherukouksissa ja salaisissa rukouksissaan muistavat kirkon johtajia Herran edessä, on melko epätodennäköistä, että he milloinkaan lankeaisivat luopumukseen. – –

Lapset, jotka rukoilevat johtavien veljien puolesta, oppivat kasvaessaan rakastamaan heitä, puhumaan heistä hyvää, kunnioittamaan heitä ja pitämään heitä esimerkkinä. Ne jotka päivittäin kuulevat puhuttavan kirkon johtajista rukouksissa syvää kiintymystä osoittaen, uskovat todennäköisemmin kuulemiaan saarnoja ja kehotuksia.

Kun pojat puhuvat Herralle piispastaan, he todennäköisesti suhtautuvat hyvin vakavasti piispan puhutteluihin, joissa keskustellaan edistymisestä pappeudessa sekä lähetystyön ja temppelin siunauksista. Ja tytöilläkin on tervettä kunnioitusta kaikkia kirkon menettelytapoja kohtaan, kun he rukoilevat kirkon johtajien puolesta.²¹

Ne jotka seuraavat kirkon johtajia ja auktoriteetteja, löytävät turvaa.

Kirkon jäsenet ovat aina turvassa, jos he noudattavat tarkoin kirkon johtajien ja auktoriteettien opetuksia ja kehotuksia ja johtoa.²²

Johtajat ja auktoriteetit, jotka Herra on asettanut kirkkoonsa, muodostavat kirkon jäsenille sataman, turvapaikan, ikään kuin hevosten kiinnityspaalun. Kukaan sellainen tässä kirkossa, joka sitoo itsensä tiukasti johtaviin auktoriteetteihin, jotka Herra on pannut kirkkoonsa, ei eksy kauaksi. Tämä kirkko ei koskaan eksy. Kahdentoista koorumi ei koskaan johda teitä harhapoluille. Se ei ole koskaan tehnyt sitä eikä tee vastakaan. Voi olla yksityisiä henkilöitä, jotka horjuvat. Milloinkaan kahdentoista neuvoston enemmistö ei ole väärällä puolella. Herra on valinnut heidät. Hän on antanut heille määrättyjä tehtäviä, ja ne, jotka pysyvät lähellä heitä, ovat turvassa. Ja vastaavasti, milloin joku alkaa kulkea omaa tietään auktoriteetteja vastaan, hän on suuressa vaarassa. En sano, että Herran valitsemat johtajat ovat välttämättä etevimpiä tai korkeimmin koulutettuja, mutta he ovat valitut, ja kun Herra on heidät valinnut, he ovat Hänen tunnustamiaan auktoriteetteja, ja ne jotka pysyvät lähellä heitä, ovat turvassa.²³

Jos elämme evankeliumin mukaan ja noudatamme kirkon johtajien ohjeita, meitä siunataan, niin että vältymme monilta maailmaa vaivaavilta ongelmilta.²⁴

Kuulkaamme niitä, jotka hyväksymme profeetoiksi ja näkijöiksi, samoin kuin muita johtavia veljiä, ikään kuin iankaikkinen elämämme riippuisi siitä, sillä se riippuukin!²⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

Ajattele, kuinka elämääsi on siunattu, kun olet tukenut kirkon johtajia presidentti Kimballin mainitsemilla kolmella tasolla (ks. 269). Kun teet niin, mitä kokemuksia tulee mieleesi?
Kertaa osio, joka alkaa sivulta 270. Mitä toistuvia opetuksia olet huomannut viimeaikaisissa yleiskonferensseissa?
Kertaa kolmas ja neljäs täysi kappale sivulta 271. Minkähän vuoksi joidenkuiden ihmisten on vaikea seurata eläviä profeettoja? Mitä viimeaikaisia esimerkkejä tulee mieleesi?
Mitä me voimme tehdä kannustaaksemme lapsia ja muita kunnioittamaan ja seuraamaan kirkon johtajia? (Katso esimerkkejä sivulta 273.)
Kertaa luvun viimeinen osio. Miksi kirkon johtajien neuvojen noudattamisessa on turvaa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ef. 2:19–20; 4:11–16; Hel. 13:24–29; OL 1:14, 38; 21:4–6; 121:16–21