Luku 6

Omatoiminen pyhien kirjoitusten tutkiminen

Jokainen meistä voi oppia nauttimaan pyhiin kirjoituksiin uppoutumisen siunauksista.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Kun Spencer W. Kimball oli 14-vuotias, hän kuuli Brigham Youngin sisaren Susa Young Gatesin puhuvan vaarnakonferenssissa aiheenaan pyhien kirjoitusten lukeminen. Hän muisteli: ”Hän piti innostavan puheen pyhien kirjoitusten lukemisesta ja siitä, kuinka voimme tehdä ne omiksemme. Sitten hän piti esityksessään pienen tauon ja kysyi tuhatpäiseltä yleisöltä, jossa oli sekä tyttöjä että poikia: ’Kuinka moni teistä on lukenut Raamatun kannesta kanteen?’

– – Levottomuutta herättävä syyllisyyskompleksi valtasi minut. Olin siihen mennessä lukenut paljon kirjoja, sarjakuvalehtiä ja viihdekirjallisuutta, mutta syyttävä sydämeni sanoi minulle: ’Sinä Spencer Kimball et ole koskaan lukenut läpi tuota pyhää kirjaa. Mikset? Vilkaisin edessäni ja sivuillani olevia ihmisiä nähdäkseni, olinko ainoa, joka ei ollut lukenut pyhää kirjaa. Tuhannen ihmisen joukossa oli ehkä puoli tusinaa niitä, jotka nostivat ylpeinä kätensä. Minä käperryin kokoon istuimellani. En ajatellut vähääkään niitä muita, jotka myös olivat jättäneet sen tekemättä. Ajattelin syvästi syyttäen vain itseäni. En tiedä, mitä muut tekivät ja ajattelivat. En kuullut puheesta enempää. Se oli tehnyt tehtävänsä. Kun kokous päättyi, minä etsiydyin kappelin suurelle pariovelle ja juoksin kotiini, joka oli vain yhden kulmanvälin päässä kappelilta itään. Ja minä purin hammasta ja sanoin itselleni: ’Teen sen. Teen sen. Teen sen.’

Menin sisälle talon takaovesta ja kävelin keittiön hyllyn luokse, jolla säilytettiin öljylamppuja. Valitsin lampun, joka oli täynnä öljyä ja jonka sydän oli juuri puhdistettu, ja kiipesin portaat ylös vinttikamariini. Siellä aukaisin Raamattuni ja aloitin Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, ensimmäisestä luvusta ja ensimmäisestä jakeesta ja luin myöhään yöhön Aadamista ja Eevasta ja Kainista ja Abelista ja Henokista ja Nooasta ja vedenpaisumuksesta aina Abrahamiin asti.”¹

Spencer sai Raamatun luetuksi noin vuotta myöhemmin. ”Millaista tyydytystä minulle tuottikaan käsittää, että olin lukenut koko Raamatun alusta loppuun! Ja mitä hengen riemua! Ja mikä ilo kokonaiskuvasta, jonka olin saanut sen sisällöstä!”² Kokemus jätti pysyvän jäljen, ja hän puhui siitä usein myöhemmin elämässään yleis- ja aluekonferensseissa.

Presidentti Kimball nautti jatkuvasti pyhien kirjoitusten tutkimisen siunauksista päiviensä loppuun asti ja kehotti muita tekemään samoin. Vanhin Richard G. Scott, josta tuli myöhemmin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, on muistellut: ”Vanhin Spencer W. Kimball valvoi meidän vyöhykettämme, kun olin lähetysjohtaja. Huomasin, kuinka hyvin hän ymmärsi ja käytti Mormonin kirjaa innoittavissa puheissaan niin jäsenille kuin lähetyssaarnaajillekin. – – Hän sanoi kerran lähetyssaarnaajien vyöhykekokouksessa. ’Richard, käytit tänään erästä Mormonin kirjan kohtaa, jota minä en ollut koskaan ajatellut käyttää sillä tavalla.’ Se oli huolellista valmistelua eräälle hyvin tärkeälle opetukselle, jonka hän halusi minun saavan. Sitten hän lisäsi: ’Ja minä olen sentään lukenut kirjan yli 76 kertaa.’ Hänen ei tarvinnut erikseen mainita, että minä tiesin pyhistä kirjoituksista hyvin vähän ja että minun pitäisi tutkistella ja soveltaa niitä koko ikäni. Nuo sanat ovat kannustaneet minua elinikäisessä tavoitteessani ymmärtää paremmin Jumalan pyhää sanaa.”³

Spencer W. Kimballin opetuksia

Pyhät kirjoitukset ovat ainutlaatuinen aarre, joka meidän jokaisen pitää itse löytää.

Toisinaan näyttää siltä, että pidämme pyhiä kirjoituksia liian itsestään selvinä, koska emme täysin arvosta sitä, kuinka ainutlaatuista on, että meillä on ne, ja kuinka suuri siunaus se meille on. Näytämme mukautuneen niin hyvin kokemuksiimme tässä maailmassa ja tottuneen siihen, että meille opetetaan evankeliumia, että meidän on vaikea kuvitella, että toisin voisi koskaan ollakaan.

Mutta meidän pitää muistaa, että vasta [pari vuosisataa] sitten maailma pääsi pitkästä hengellisen pimeyden yöstä, jota me sanomme suureksi luopumukseksi. Meillä tulisi olla edes jonkinlainen käsitys siitä, kuinka syvä hengellinen pimeys vallitsi ennen tuota kevätpäivää vuonna 1820, jolloin Isä ja Poika ilmestyivät Joseph Smithille. Profeetta Nefi näki ennalta tuon pimeyden ja kuvasi sitä kauheaksi sokeuden tilaksi, jossa evankeliumi oli ihmiseltä salattu (ks. 1. Nefi 13:32). – –

Sieluni on täynnä kiitollisuutta siitä, etten ole syntynyt hengellisen pimeyden aikana, jolloin taivaat olivat vaiti ja Henki poissa. Todellakin, ellei meillä olisi Herran sanaa oppaanamme, olisimme kuin suuressa erämaassa vaeltajat, jotka eivät löydä yhtään tuttua maamerkkiä, tai sysipimeässä luolassa, jossa ei ole minkäänlaista valoa, jotta voisi nähdä tien ulos. – –

Jesaja puhui suoraan pimeyden päättymisestä ja Mormonin kirjan esiintulosta [ks. Jes. 29:11–12]. – –

Ja niin alkoi tapahtua ”ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja”, jotka Herra oli luvannut tehdä (ks. Jes. 29:14).

Sen jälkeen kun evankeliumi palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta, [monta miljoonaa] Mormonin kirjaa on painettu ja jaettu. – – Raamattuja on painettu lukematon määrä, paljon enemmän kuin mitään muuta julkaistua teosta. Meillä on myös Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi. Sen lisäksi, että meillä on nämä kallisarvoiset pyhät kirjoitukset, meillä on maailman historiassa ennen näkemättömässä määrin koulutusta ja kykyä käyttää niitä, jos haluamme.

Muinaiset profeetat tiesivät, että pimeyden jälkeen tulisi valo. Me elämme siinä valossa – mutta käsitämmekö me sen täysin? Vaikka pelastuksen opit ovat helposti meidän ulottuvillamme, pelkään, että jotkut ovat vieläkin ”turtuneen hengen” vallassa eivätkä näe silmillään eivätkä kuule korvillaan (ks. Room. 11:8). – –

Minä pyydän meitä kaikkia arvioimaan rehellisesti pyhien kirjoitusten tutkimistamme. Tavallista on, että me tunnemme muutamia pyhien kirjoitusten kohtia, jotka ikään kuin leijuvat mielessämme, ja kuvittelemme näin tietävämme paljonkin evankeliumista. Tässä mielessä tiedon vähäisyys voi todellakin olla ongelma. Olen vakuuttunut siitä, että meidän jokaisen täytyy jossakin elämämme vaiheessa löytää pyhät kirjoitukset omakohtaisesti – eikä löytää niitä vain kerran vaan löytää ne yhä uudestaan.⁴

Meidän sitoutumisemme Herran palvelemiseen syventyy, kun käännymme pyhien kirjoitusten puoleen.

Tässä suhteessa kuningas Josian tarina Vanhassa testamentissa on mitä hyödyllisin sovellettavaksi itseemme (Ks. 1. Nefi 19:24.) Minusta se on yksi pyhien kirjoitusten parhaista kertomuksista.

Josia oli vasta 8-vuotias, kun hänestä tuli Juudan hallitsija, ja vaikka hänen edeltäjänsä olivat olleet äärimmäisen jumalattomia, Raamattu kertoo, että hän ”teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Hän kulki kaikessa esi-isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.” (2. Kun. 22:2.) Tämä on sitäkin yllättävämpää, kun saamme tietää, että tuolloin (vain kahta sukupolvea ennen Jerusalemin hävitystä vuonna 587 eKr.) Mooseksen laki oli kadonnut kirjoitetussa muodossaan ja oli liki tuntematon jopa temppelipappien keskuudessa!

Mutta 18. hallitusvuotenaan Josia määräsi temppelin kunnostettavaksi. Silloin ylimmäinen pappi löysi lain kirjan, jonka Mooses oli pannut liitonarkkuun, ja Hilkia antoi kirjan kuningas Josialle.

Kun lain kirja luettiin Josialle, ”repäisi hän vaatteensa” ja itki Herran edessä.

”Herra on varmasti pahoin vihastunut meihin”, hän sanoi. ”Isämme ovat herättäneet hänen vihansa, kun eivät ole kuulleet tämän kirjan sanoja eivätkä ole eläneet kaikkien niiden käskyjen mukaisesti, jotka siihen on meitä varten kirjoitettu.” (2. Kun. 22:13.)

Sitten kuningas luki kirjan kaikelle kansalle, ja silloin kaikki tekivät liiton, että he noudattavat kaikkia Herran käskyjä ”kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan” (2. Kun. 23:3). Sitten Josia ryhtyi puhdistamaan Juudan valtakuntaa ja hävitti epäjumalat, karsikot ja uhrikukkulat ja kaikki iljetykset, joita oli kertynyt hänen isiensä hallitessa ja jotka olivat turmelleet sekä maan että sen kansan. – –

”Koskaan ennen ei ole ollut Josian vertaista kuningasta. Koko sydämestään, koko sielustaan ja voimastaan hän alkoi palvella Herraa juuri niin kuin Mooseksen laki määrää. Hänen vertaistaan ei ole tullut hänen jälkeensäkään.” [2. Kun. 23:25.]

Minulla on voimakas tunne, että meidän kaikkien tulisi kuningas Josian tavoin palata pyhien kirjoitusten ääreen ja antaa niiden tehdä voimallisesti työtä sisimmässämme ja saada meidät palvelemaan horjumattoman päättäväisesti Herraa.

Josialla oli ainoastaan Mooseksen laki. Meillä on pyhissä kirjoituksissamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumi täyteydessään, ja jos pienen osan maku on suloinen, niin evankeliumin täyteydessä on ilo.

Herra ei anna näitä asioita meille turhan takia, sillä siltä, ”jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan” (Luuk. 12:48). Se, että meillä on kaikki tämä käytettävissämme, merkitsee myös vastuuta siitä. Meidän täytyy tutkia pyhiä kirjoituksia Herran käskyn mukaan (ks. 3. Nefi 23:1–5) ja meidän täytyy antaa niiden hallita omaa elämäämme ja lastemme elämää.⁵

Pyhiä kirjoituksia tutkimalla me saamme opetuksia elämää varten.

Pyhistä kirjoituksista löytyy jokainen eettisten tasovaatimusten ja soveliaan hengellisen elämän opetus. Niistä löytyvät palkinnot vanhurskaudesta ja rangaistukset synnistä.⁶

Me opimme opetuksia elämää varten auliimmin ja varmemmin, jos me näemme jumalattomuuden ja vanhurskauden seuraukset muiden elämässä. – – Kun tulemme tuntemaan Jobin hyvin ja läheisesti, opimme säilyttämään uskon suurimmissakin vastoinkäymisissä. Kun tunnemme hyvin Joosefin lujuuden muinaisen Egyptin ylellisyydessä, jolloin hekumallinen nainen kiusasi häntä, ja näemme tämän puhtaan nuoren miehen vastustavan kaikkia pimeyden voimia, jotka ruumiillistuivat tässä yhdessä viettelevässä henkilössä, sen pitäisi tietenkin vahvistaa oivaltavaa lukijaa sellaista syntiä vastaan. Paavalin pitkämielisyyden ja mielenlujuuden näkeminen hänen antaessaan elämänsä palvelutyölleen antaa rohkeutta niille, joista tuntuu, että heitä on loukattu ja koeteltu. Häntä lyötiin monesti, hänet vangittiin usein asiansa takia, kivitettiin lähes kuoliaaksi, hän joutui haaksirikkoon kolme kertaa, hänet ryöstettiin, hän oli vähällä hukkua uskottomien valeveljien parissa. Kärsiessään nälkää, ollessaan vähällä tukehtua, palellessaan vähissä vaatteissa Paavali oli kuitenkin johdonmukainen palveluksessaan. Hän ei horjunut kertaakaan saatuaan todistuksen yliluonnollisen kokemuksensa jälkeen. [Voimme] nähdä Pietarin kasvun, innoittajana evankeliumi, joka muutti hänet mitättömästä kalastajasta – sivistymättömästä, oppimattomasta ja tietämättömästä, jollaisena häntä pidettiin – kukkaan puhjenneeksi suureksi organisaattoriksi, profeetaksi, johtajaksi, teologiksi, opettajaksi. – –

Lapsemme voivat oppia elämän opetuksia Nefin pitkämielisyydestä ja henkilökohtaisesta voimasta, kolmen nefiläisen jumalisuudesta, Abrahamin uskosta, Mooseksen voimasta, Ananiaan vilpillisyydestä ja petollisuudesta, vastarintaa tekemättömien ammonilaisten rohkeudesta aina kuolemaan saakka, lamanilaisäitien horjumattomasta uskosta, joka välittyi heidän pojilleen niin voimallisena, että se pelasti Helamanin nuorukaiset. Ainutkaan heistä ei saanut surmaansa tuossa sodassa.

Pyhissä kirjoituksissa on kuvattu kaikkia ihmisen heikkouksia ja vahvoja puolia ja kerrottu palkkioista ja rangaistuksista. Ihminen, joka ei niitä lukemalla opi elämään oikein, on varmastikin sokea. Herra on sanonut: ”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri todistavat minusta” (Joh. 5:39). Ja tämän saman Herran ja Mestarin elämästä me löydämme kaikki hyvät ominaisuudet: hurskauden, lujuuden, itsehillinnän, täydellisyyden. Ja kuinka oppilaat voivat tutkia tätä suurta kertomusta saamatta jotakin siitä elämäänsä?⁷

Täällä [pyhissä kirjoituksissa] on profeettojen ja johtajien elämäkertoja ja jopa itse Herran elämäkerta, joissa annetaan esimerkkejä ja ohjeita, niin että ihmiset voivat heidän esimerkkiään noudattamalla tulla täydellisiksi, onnellisiksi, saada täyden ilon ja ottaa tavoitteekseen ja odotuksekseen iankaikkisuuden.⁸

Hengellistä tietoa on kaikkien niiden saatavilla, jotka tutkivat ja tutkistelevat pyhiä kirjoituksia.

Vielä on monia pyhiä, jotka eivät lue ja mietiskele pyhiä kirjoituksia säännöllisesti ja joilla ei ole paljonkaan tietoa Herran opetuksista ihmislapsille. Monet ovat menneet kasteelle ja saaneet todistuksen ja astuneet ”tälle kaidalle ja kapealle polulle”, mutta eivät ole ottaneet askelta, joka vaaditaan lisäksi: eivät ponnistele ”eteenpäin kestiten [itseään] Kristuksen sanalla ja kestä – – loppuun asti” (2. Nefi 31:19, 20, kursivointi lisätty).

Vain uskolliset saavat luvatun palkan, joka on iankaikkinen elämä, sillä ihminen ei voi saada iankaikkista elämää, ellei hän ala toteuttaa sanaa tekoina (ks. Jaak. 1:22) ja ellei hän ole uskollinen ja kuuliainen Herran käskyille. Eikä ihminen voi toteuttaa sanaa tekoina, ellei hän ensin kuuntele sitä. Eikä ”kuunteleminen” ole pelkkää toimetonta odotusta eikä satunnaisten tiedonmurusten odottamista, vaan se on etsimistä ja tutkimista ja rukoilemista ja ymmärtämistä. Siksi Herra sanoi: ”Ja se, joka ei ota vastaan minun ääntäni, ei tunne minun ääntäni eikä ole minusta” (OL 84:52).⁹

Vuodet ovat opettaneet minulle, että jos me pyrimme tarmokkaasti, päättäväisinä ja tunnollisesti kohti tätä [pyhien kirjoitusten tutkimisen] arvokasta henkilökohtaista tavoitetta, me todella tulemme löytämään vastauksia ongelmiimme ja rauhan sydämeemme. Tulemme kokemaan, miten Pyhä Henki avartaa ymmärryksemme, löytämään uusia oivalluksia, näkemään kaikista pyhistä kirjoituksista avautuvan kaavan, ja Herran opit alkavat merkitä meille enemmän kuin koskaan olemme uskoneet edes mahdolliseksi. Seurauksena saamme enemmän viisautta ohjataksemme itseämme ja perhettämme.¹⁰

Pyydän kaikkia aloittamaan pyhien kirjoitusten vakavan tutkimisen nyt, ellette ole sitä vielä tehneet.¹¹

Kun uppoudumme pyhiin kirjoituksiin, me tulemme tuntemaan taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen ja rakastamaan Heitä.

Kun alan suhtautua välinpitämättömästi Jumalaan ja kun tuntuu siltä, ettei kuuntelemassa ole yhtään jumalallista korvaa eikä mikään jumalallinen ääni puhu, huomaan, että olen itse hyvin, hyvin kaukana. Jos uppoudun pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee ja hengellisyys palaa. Huomaan rakastavani syvemmin niitä, joita minun täytyy rakastaa koko sydämestäni ja mielestäni ja koko voimallani, ja rakastaessani heitä enemmän huomaan, että minun on helpompi noudattaa heidän neuvoaan.¹²

Huomaan, ettei minun tarvitse kuin lukea pyhiä kirjoituksia, jotta saisin enemmän rakkautta Luojaani ja evankeliumia ja kirkkoa ja veljiä kohtaan. Olen viettänyt monia tunteja pyhien kirjoitusten parissa. – – En ymmärrä, kuinka kukaan voisi lukea pyhiä kirjoituksia saamatta todistusta niiden jumalallisuudesta ja pyhissä kirjoituksissa puhuvan Herran työn jumalallisuudesta.¹³

Harvat miljardeista maan päällä olevista ihmisistä voivat vaeltaa Jumalan kanssa kuten Abraham ja Mooses, mutta siinä maailmassa, jossa me elämme, pyhät kirjoitukset ovat lähes jokaisen sielun käytettävissä, ja niiden kautta ihmiset voivat tutustua läheisesti taivaalliseen Isäänsä, Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen sekä iankaikkisen elämän olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin ja odotuksiin.¹⁴

Mikään inhimillisen tutkimuksen määrä ei voi löytää Jumalaa, mutta Hän on ilmoittanut itsensä palvelijoilleen profeetoille, ja he ovat opettaneet meille, millainen Hän on luonteeltaan. Me kaikki voimme saada vahvistuksen totuudesta oman paastomme ja rukouksemme kautta. Meitä ympäröivien teologisten myrskyjen raivotessa ympärillämme meillä on tyyntä myrskyn silmässä, sillä meillä on Isästä ja Pojasta yksinkertainen, varma tieto, joka on lähtöisin muinaisista ja nykyisistä pyhistä kirjoituksista ja jonka Henki on vahvistanut. Tässä tiedossa meillä on iankaikkisen elämän toivo.¹⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

Pohdi sivujen 64–66 kertomuksia. Miten nämä kertomukset vaikuttavat sinuun? Kysy itseltäsi, kuinka menestyt pyhien kirjoitusten lukemisessasi, ymmärtämisessäsi ja soveltamisessasi. Harkitse pyhien kirjoitusten tutkimiseen liittyviä henkilökohtaisia tavoitteitasi.
Kun kertaat sivulta 66 alkavaa osiota, kuvittele elämääsi ilman pyhiä kirjoituksia. Millä tavalla erilaista elämäsi olisi? Mitä seurauksia on siitä, että pyhiä kirjoituksia pidetään ”liiankin itsestään selvinä”.
Miksei riitä, että meillä on muutamia rakkaita pyhien kirjoitusten kohtia ja että vain ”kertaamme niitä mielessämme”? (Sivu 67.) Mitä mielestäsi tarkoittaa löytää pyhät kirjoitukset omakohtaisesti ja löytää ne ”yhä uudestaan”?
Presidentti Kimball kehotti meitä soveltamaan kuningas Josian kertomusta itseemme (s. 67–69; ks. myös 2. Kun. 22–23). Mitä yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia näet omassa elämässäsi sekä kuningas Josian ja hänen kansansa elämässä?
Ajattele joitakin ”elämän opetuksia”, joita olet saanut tutkimalla pyhiä kirjoituksia. (Katso esimerkkejä sivuilta 69–71.)
Kertaa sivulta 71 alkava ja sivulle 72 jatkuva kappale. Mitkä pyhien kirjoitusten kohdat ovat auttaneet sinua löytämään vastauksia ongelmiisi ja rauhan sydämeesi?
Lue sivun 72 toinen ja kolmas kokonainen kappale. Kuinka pyhien kirjoitusten tutkiminen on vaikuttanut suhteeseesi Jumalaan? Kuinka se on vaikuttanut suhteisiisi perheesi jäseniin? Kuinka se on vaikuttanut palvelukseesi kirkon tehtävissä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Aam. 8:11–12; 1. Nefi 19:23; Alma 37:8; OL 1:37; 18:33–36