Presidenttien opetuksia
Profeetta Joseph Smith


Luku 21

Profeetta Joseph Smith

Joseph Smith oli välikappale Herran käsissä kaiken sen palauttamisessa, mikä oli menetetty hengellisen pimeyden vuosisatoina.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Presidentti Spencer W. Kimball matkusti 1970-luvulla kirkon muiden johtajien kanssa eri puolilla maailmaa tapaamassa jäseniä aluekonferensseissa. Eräässä tällaisessa konferenssissa hän ilmaisi kiitollisuutta profeetta Joseph Smithin perinnöstä:

”Sen ansiosta, että 14-vuotias poika meni New Yorkin osavaltiossa metsikköön rukoilemaan, kaikki nämä sadattuhannet ihmiset tulevat aluekonferensseihin. Sen ansiosta, että 14-vuotias poika meni metsikköön rukoilemaan luettuaan pyhistä kirjoituksista: ’Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta’ (Jaak. 1:5), siksi että hän eli korkeudesta saamansa ilmoituksen mukaan, meillä on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Meillä on kaikki ne siunaukset, jotka voivat tehdä meistä maailman onnellisimman kansan, koska eräs 14-vuotias poika meni metsikköön rukoilemaan. Olen kiitollinen siitä, että Joseph löysi tiensä metsikköön, ja olen kiitollinen siitä, että hän tiesi mitä teki ja että hän oli kyllin vakavamielinen suhtautuakseen Herran sanaan sellaisena, kuin se hänelle tuli, ja toimiakseen sen mukaan ja rakentaakseen tämän valtakunnan.”1

Eräässä toisessa tilaisuudessa presidentti Kimball kuvaili tunteitaan, kun hän katseli profeetta Joseph Smithin kuvaa, joka on eräässä Suolajärven temppelin huoneessa: ”Katson etuseinää, ja siellä on Joseph Smith, ja ajattelen, miten suurenmoinen profeetta Joseph Smith olikaan. Hän ei ollut mikään tavallinen mies. – – Ajattelen kaikkia hänen vainojaan ja kärsimystä, jota hän joutui kestämään. Ajattelen kaikkia ilmoituksia, jotka tulivat hänelle taivaasta ja jotka hän antoi meille. Ja sitten saan taas uutta voimaa.”2

Spencer W. Kimballin opetuksia

Joseph Smith kutsuttiin profeetaksi Jumalan ennaltatietämisen ja viisauden mukaan.

Joseph Smithiä valmistettiin vuosisatoja ennen hänen syntymäänsä. Hänelle jopa annettiin nimeksi Joseph jo ennen hänen syntymäänsä [ks. 2. Nefi 3:14–15]. Hänen elämäntehtävänään oli tulla maan päälle oikeaan aikaan näinä viimeisinä päivinä avaamaan ovet suureen maailmaan, antamaan heille evankeliumi, antamaan heille pappeus ja antamaan heille toivoa katsoa eteenpäin kohti iankaikkista elämää.3

Joseph Smith, Herran profeetta, erotettiin tehtäväänsä, kutsuttiin ennen syntymäänsä, kutsuttiin aikoja sitten tulemaan esiin tänä aikana ja – – avaamaan maailma toden ja elävän evankeliumin saarnaamiselle. – –

Joseph Smith tuli tähän maailmaan, joka huusi apua. Se oli ollut avuton satoja vuosia. – – Profeettaa ei ollut ollut satoihin ja taas satoihin vuosiin. – – Ja niinpä oli tullut aika.4

Eivät Jumala, Isämme, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus, jotka ilmestyivät Aaronin pappeuden ikäiselle nuorukaiselle, Joseph Smithille, antaakseen tuolle pojalle ohjeita koko ihmiskuntaa varten, tietenkään ilmestyneet sattumanvaraisesti kenelle tahansa henkilölle tämän planeetan päällä. Päinvastoin, Herra sanoo, että tämä ilmestyminen, joka oli tarkoin suunniteltu, tapahtui sen tähden että koska ”minä, Herra, tiesin suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita, minä kutsuin palvelijaani Joseph Smith nuorempaa ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä” (OL 1:17).

Jumala ei tee mitään sattumalta, vaan aina suunnitelmallisesti ja rakastavana Isänä.5

Joseph Smithin ensimmäinen näky aloitti jumalallisen ilmoituksen uuden taloudenhoitokauden.

Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille, jotka ovat valmiita sellaisiin ilmestyksiin, erityisinä aikoina, oikeiden olosuhteiden vallitessa, kun siihen on erityistä tarvetta. Ja koska Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti, taivaat eivät voi pysyä suljettuina, paitsi kun ihmiset epäuskollaan sulkevat ne itseltään.

[Sellainen] suuri tapahtuma on sattunut meidän taloudenhoitokaudellamme. Tarve oli pakottava, luopumus oli peittänyt maan ja yön synkkyys kansat, ja ihmismielet olivat hämärässä, ja pimeys oli peittänyt valon [ks. Jes. 60:2]. Hetki oli koittanut. Uskonnonvapaus suojelisi siementä, kunnes se voisi itää ja kasvaa. Ja henkilöksi valmistettiin sellaista nuorta henkilöä, puhdasta ja avomielistä, joka uskoi Jumalan vastaukseen niin ehdottomasti, ettei taivas voinut pysyä raudankovana eikä maa pronssin kaltaisena, jollaisia ne olivat vuosisatojen ajan olleet [3. Moos. 26:19].

Kehittyvällä profeetalla ei ollut vääriä ennakkokäsityksiä eikä uskomuksia. Hän ei ollut vuosisataisten perimätietojen eikä legendojen eikä taikauskon eikä tarujen kyllästämä. Hänen ei tarvinnut poisoppia mitään. Hän rukoili tietoa ja ohjausta. Pimeyden voimat edelsivät valoa. Kun hän polvistui hiljaisen metsän yksinäisyydessä, hänen vakava rukouksensa sai aikaan voimainmittelön, joka uhkasi suistaa hänet perikatoon. Vuosisatojen ajan Lusifer rajattomine valtoineen oli kahlehtinut ihmismieliä, eikä hänellä ollut varaa menettää saatanallista otettaan. Se uhkasi hänen rajatonta valtaansa. Antakaamme Joseph Smithin esittää oma kertomuksensa:

”Minuun kävi heti käsiksi jokin voima, joka valtasi minut kokonaan. – – Se kahlitsi kieleni – –. Synkkä pimeys tiheni ympärilläni, ja minusta tuntui hetken kuin olisin ollut tuomittu äkilliseen tuhoon. – –

Juuri sinä hetkenä, jona olin – – antautumassa turmioon – eikä mihinkään kuviteltuun perikatoon vaan jonkun todellisen näkymättömästä maailmasta olevan olennon valtaan – – näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, – –

havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” [JS–H 15–17.]6

Taivaat, jotka olivat suureksi osaksi olleet suljetut monen vuosisadan ajan, olivat nyt avoinna. Äänet, jotka olivat olleet hiljaisia ja vaimeita ja kuulumattomia monia vuosisatoja, alkoivat nyt puhua. Ilmoitus, joka oli ollut miltei tyystin poissa ja järkeilty olemattomiin, oli taas saatavilla. – –

Uusi totuus, käsite, jota lukemattomat maan päällä eläneet ihmiset eivät olleet ymmärtäneet, puhkesi esiin, ja tuolla hetkellä koko maan päällä oli vain yksi ihminen, joka tiesi ehdottoman varmasti, että Jumala oli persoonallinen olento, että Isä ja Poika olivat erillisiä yksilöitä, joilla oli [kirkastettu] ruumis lihaa ja luita [ja että hänet] oli luotu Heidän kuvakseen. Kuten Poika oli Isänsä kuva, siten Isä Jumala oli samanlainen kuva kuin Poika.7

Mikään vähempi kuin tämä Josephin saama täydellinen näky ei olisi riittänyt hälventämään vuosisatojen usvia. Pelkkä vaikutelma, hiljainen ääni tai uni [ei] olisi voinut karkottaa vanhoja päähänpinttymiä ja väärinkäsityksiä.8

Tälle nuorelle pojalle uskottiin suurin yksittäinen tieto, minkä ihminen voi tietää. Muistakaa, että tuona kevätaamuna yhdelläkään kaikista maailman ihmisistä ei ollut ehdotonta tietoa Jumalasta. Oli monia hyviä ihmisiä, mutta he kaikki olivat vaeltaneet hengellisessä pimeydessä nuo monet vuosisadat. Mutta tässä oli poika, joka tiesi. – –

Joseph tiesi paremmin kuin kukaan muu elävä sielu nämä ehdottomat totuudet:

Hän tiesi, että Jumala elää, että Hän on [kirkastettu] persoona lihaa ja luita ja että Hänellä on persoonallisuus kuten meillä tai meillä kuten Hänellä Hänen kuvinaan.

Hän tiesi, että kauan julistettu kolmen Jumalan kolmiyhteys oli myytti, harhakäsitys. Hän tiesi, että Isä ja Poika olivat kaksi erillistä olentoa, joilla on muoto, ääni ja – – persoonallisuus.

Hän tiesi, ettei maan päällä ollut evankeliumia, sillä hän oli saanut tietää sen jumalallisilta persoonilta, ja ettei maan päällä ollut tosi kirkkoa, sillä taivaan ja maan Jumala oli sen hänelle kertonut.9

Tuona aamuna lehdossa New Yorkin osavaltiossa, kun Isä ja Poika tulivat hänen luokseen, maailmalle annettiin kaikkien aikojen kenties suurin ilmoitus.10

Joseph Smith oli Herran välikappale evankeliumin palauttamisessa.

Nuorelle profeetalle ilmoitettiin, että hänestä tulisi välikappale Herran käsissä varhaisten vuosisatojen aikana kadonneen iankaikkisen evankeliumin palauttamiseksi. Sitten nämä ilmoitukset ja näyt jatkuivat kautta vuosien, joiden aikana Jehovan ääni kuultiin uudelleen ja uudelleen Hänen palauttaessaan tämän nuoren profeetan kautta maan päälle evankeliumin totuudet, Jumalan pappeuden, apostolinviran, valtuudet ja voimat, kirkon organisaation, niin että ilmoitukset ja iankaikkiset totuudet ovat jälleen maan päällä ja kaikkien niiden ihmisten saatavilla, jotka ottavat ne vastaan.11

Profeetta Moroni ilmestyi Josephille ja selitti monen tunnin ajan sitä, miten lehiläiset asuttivat Amerikan mannerta, sekä Mormonin kirjaa, joka otettaisiin esiin maasta ja käännettäisiin. – – Tämä aikakirja, Mormonin kirja, auttaisi vahvistamaan Herran Jeesuksen Kristuksen jumalallisuuden.12

Jumalan lahjan ja voiman avulla [Joseph] käänsi aikakirjan, joka nyt tunnetaan Mormonin kirjana.13

Evankeliumi ilmoitettiin, rivi rivin päälle, käsky käskyn päälle, ja totuudet palautettiin, voimaa annettiin ja valtuus ilmoitettiin, ja vähitellen oli riittävästi valkeutta, riittävästi ihmisiä tämän Jumalan valtakunnan perustamiseksi, jonka Daniel näki kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten [Dan. 2:44–45].14

Hengellisen pimeyden pitkien vuosisatojen jälkeen valo alkoi jälleen loistaa, kun ilmoitus aloitti tämän taloudenhoitokauden. Profeetta Joseph Smith sai Herralta ilmoituksia, joissa takaisin maan päälle palautettiin se, mikä oli menetetty – Jumalan pappeus – valtuus, voima, oikeus antaa toimituksia, sekä Herran jatkuva ilmoitus kansalleen täällä maan päällä.15

Joseph Smithille annettiin voima sinetöidä maan päällä, niin että se on sinetöity taivaassa. Nuo avaimet ovat siirtyneet presidentiltä presidentille.16

Profeetta Joseph Smith sinetöi todistuksensa verellään.

Tunnemme Joseph Smithin elämän yksityiskohtaisesti. Hän kertoi heti Isästä ja Pojasta saamastaan kirkkauden näystä, ja häntä alettiin välittömästi sortaa ja vainota. Nykyajan kirjanoppineet ja fariseukset ovat julkaisseet sadoittain herjaavia kirjoja ja artikkeleita, heittäneet hänet vankilaan – – tuhrineet hänet tervalla ja höyhenillä, ampuneet häntä ja tehneet kaiken vallassaan olevan hänen tuhoamisekseen. Huolimatta kaikista heidän yrityksistään riistää hänen henkensä hän kesti yli 20 vuotta katkeraa ja väkivaltaista vainoa täyttääkseen tehtävänsä, kunnes hänen hetkensä koittaisi.

Hän kärsi 24 vuotta helvettiä mutta nautti myös 24 vuotta hurmiosta keskustellen Jumalan ja muiden kuolemattomien olentojen kanssa! Hän täytti tehtävänsä – taivas ja maa olivat jälleen yhteydessä toisiinsa. Kirkko perustettiin. Brigham Youngia ja muita suuria johtajia oli koulutettu jatkamaan, ja hän oli antanut kahdelletoista kaikki avaimet ja voimat, jotka kuuluivat siihen apostolinvirkaan, joka hänellä itsellään oli, ja sanonut heille: ”Minä olen laskenut perustuksen, ja teidän täytyy rakentaa sen varaan, sillä valtakunta lepää teidän harteillanne.”

Ja hänen hetkensä oli koittanut, jolloin hänen oli omalla verellään sinetöitävä todistuksensa, jonka hän oli niin usein lausunut ystävien ja vihamiesten joukoille. – –

Vaikka hän toivoi ja rukoili, ettei hänen olisi tarvinnut juoda katkeraa maljaa, hän tiesi, että se oli väistämätöntä. Hän sanoi: ”Minä menen kuin karitsa teurastettavaksi” [ks. OL 135:4]. – –

Ja teurastus se olikin! Laukaukset kajahtivat! Ja vuolaasti virtasi marttyyrien veri, sillä Hyrum, hänen vanhempi veljensä, oli päättänyt pysyä hänen rinnallaan. Tuo kallis veri imeytyi maahan sinetöiden kuolemattoman ja kiistämättömän todistuksen, joka yhä edelleen kaikui mielissä ja sydämissä.17

Jeesus sinetöi todistuksensa verellään. Niin Stefanoskin. Joseph Smith on nyt sinetöinyt todistuksensa verellä ja kuollut nuorena miehenä ikään kuin sanoakseen koko maailmalle, että ne levyt, joista Mormonin kirja tuli, löytyivät lähellä Palmyraa New Yorkin osavaltiossa sijainneesta kukkulasta. Ja siten, tämän kirjan ja pyhän Raamatun ymmärtämisen ansiosta, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi palautettiin jälleen maan päälle enkeleiden palveluksen kautta.18

Josephia varjeltiin ja hänen henkensä säästettiin jokaisessa vainossa, kunnes hänen työnsä oli päättynyt ja hän oli tehnyt osansa evankeliumin ja pappeuden ja kaikkien muiden taloudenhoitokauden avaimien palauttamisessa ja kunnes valtakunnan organisaatio oli saatettu voimaan. Häntä ei voitu surmata ennen sitä, vaikka koko helvetti raivosi häntä vastaan. Hän halusi elää. Elämä oli hänestä suloista. Siihen sisältyi lupaus suloisesta kanssakäymisestä hänen perheensä ja hänen veljiensä kanssa ja tyytyväisyys sen näkemisestä, että työ oli alkanut menestyä täydessä kukoistuksessaan. Mutta hänen työnsä oli tehty. Muut väkevät johtajat saattoivat nyt jatkaa. Häntä tarvittiin muilla kentillä. Hyvin nuorena, ei vielä neljääkymmentäkään täyttäneenä, hän kuoli ja aloitti työnsä muissa maailmoissa.19

”Mormonismi luhistuu, jos tapamme heidän profeettansa”, he sanoivat – – murhatessaan Joseph Smithin kylmäverisesti. Epäilemättä heidän vihamielisen tyytyväiset virneensä moisesta saastaisesta teosta vaihtuivat huolestuneiksi irvistyksiksi, kun he käsittivät vain potkineensa teräviä pistimiä vastaan loukaten ainoastaan itseään. Julmat marttyyrisurmat eivät tuhonneet mormonismia vaan tekivät siitä elinvoimaisen. Luotien repimä liha hedelmöitti maan, heidän vuodattamansa veri kostutti siemenen ja heidän taivaaseen lähettämänsä henget todistavat heitä vastaan kautta iankaikkisuuksien. Työ jatkuu ja kasvaa.20

[Joseph Smithin] työ ei mennyt hukkaan. Hänen todistuksensa etenee vakaasti loputtomiin.21

Nykyisin suuri kansa, jota ylistetään kasvatuksestaan, käytännöllisyydestään ja hyveellisyydestään, on todistuksena siitä, että Joseph Smithin marttyyrikuolema, kuten häntä edeltäneidenkin marttyyrien kuolema, on taas yksi pettämätön osoitus Jeesuksen Kristuksen evankeliumin jumalallisuudesta, evankeliumin, joka palautettiin täyteydessään nöyrän profeetan kautta.22

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

  • Mitkä sinun mielestäsi ovat suurimpia asioita, mitä Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithin kautta? (Katso esimerkkejä sivuilta 245–248.) Kun joku kirkkoon kuulumaton kysyy sinulta Joseph Smithistä, mitä vastaat?

  • Mikä oli Jumalan rooli ja mikä Joseph Smithin rooli taivaiden avaamisessa evankeliumin palautukselle? (Ks. s. 243–244, 245–247.) Millä tavoin Joseph Smithiä valmistettiin saamaan ilmoitusta?

  • Mitä sellaista Joseph Smith tiesi ensimmäisen näyn jälkeen, mitä hän ei ennen sitä tiennyt? (Katso esimerkkejä sivuilta 245–247.) Miten hänen tunteensa sinun mielestäsi muuttuivat Jumalaa ja häntä itseään kohtaan? Kuinka todistuksesi ensimmäisestä näystä on vaikuttanut sinuun?

  • Millä tavoin Joseph Smith oli Herran välikappale taivaan ja maan yhdistämisessä? (Ks. s. 247–248.) Mitä mielestäsi tarkoittaa olla välikappale Herran käsissä?

  • Presidentti Kimball sanoi, että kiihtynyt väkijoukko toivoi saavansa mormonismin hävitetyksi tappamalla Joseph Smithin (s. 250). Mitä ajatuksia ja tunteita sinussa herää, kun pohdit sitä, mitä kirkossa on tapahtunut Joseph Smithin kuoleman jälkeen?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Jes. 29:11–14; OL 135; 136:37–39

Viitteet

  1. Julkaisussa Conference Report, Melbourne Australia Area Conference 1976, s. 23; ks. myös Uusi testamentti, Evankeliumin oppi -luokan opettajan opas, 2003, oppiaihe 42.

  2. Julkaisussa Conference Report, Guatemala City Guatemala Area Conference 1977, s. 22.

  3. Julkaisussa Conference Report, Manila Philippines Area Conference 1975, s. 6.

  4. Julkaisussa Conference Report, Temple View New Zealand Area Conference 1976, s. 51.

  5. ”Small Acts of Service”, Ensign, joulukuu 1974, s. 4.

  6. Faith Precedes the Miracle, 1972, s. 92–93; ks. myös Kallisarvoinen helmi, oppilaan kirja, Uskonto 327, 2003, s. 56.

  7. The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball, 1982, s. 429.

  8. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 430; ks. myös Milton V. Backman jr, ”Ensimmäisen näyn vahvistavia todistuksia”, Valkeus, maaliskuu 1986, s. 56.

  9. ”The Prophet Joseph Smith and the First Vision,” Annual Joseph Smith Memorial Sermon, Utahin valtionyliopisto, 13. joulukuuta, 1970, s. 7.

  10. Julkaisussa Conference Report, Taipei Taiwan Area Conference 1975, s. 14.

  11. Ks. ”Mitä me kuulemme”, Valkeus, lokakuu 1974, s. 423.

  12. Ks. ”Kivilohkare, joka irtautui ilman ihmiskäden voimaa”, Valkeus, lokakuu 1976, s. 6.

  13. Ks. ”Julistuksen esittely”, Valkeus, lokakuu 1980, s. 94.

  14. Ks. ”Kivilohkare, joka irtautui ilman ihmiskäden voimaa”, s. 6.

  15. Julkaisussa Conference Report, London England Area Conference 1976, s. 35.

  16. Julkaisussa Conference Report, São Paulo Brazil Area Conference 1975, s. 72.

  17. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 179–180.

  18. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 143.

  19. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1945, s. 59.

  20. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1955, s. 96.

  21. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1946, s. 50.

  22. The Teachings of Spencer W. Kimball, s. 181–182.

Tulosta