Luku 22

Ilmoitus – ”jatkuva sävel ja jyrisevä vetoomus”

Jatkuva ilmoitus on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sydänveri.

Spencer W. Kimballin elämänvaiheita

Presidentti Spencer W. Kimball puhui kerran Arizonan temppelin vierailukeskuksessa pidetyssä lehdistökonferenssissa. Eräs uutistoimittaja kysyi häneltä: ”Teidät esiteltiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiksi sekä myös profeetaksi. Kysymykseni kuuluu: Puhuuko Jumala teille? Ja jos puhuu, niin kuinka? Presidentti Kimball vastasi: ”Kyllä. Jumala puhuu profeetoilleen tänään samoin kuin Hän puhui profeetoilleen eilen ja samoin kuin Hän puhuu heille huomenna. Muistanette, että Amos kirjoitti: ’Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille’ (Aam. 3:7). Joskus Hän puhuu äänellä, jonka voi kuulla. Joskus Hän lähettää enkelinsä, kuten Joosefille, Jeesuksen isäpuolelle. Tavallisesti Jumala puhuu hiljaisella vienolla äänellä ihmisen sisimmässä olevalle hengelle. Kyllä. Olenko vastannut kysymykseenne, nuori mies?”¹

Presidentti Kimball turvasi jatkuvan ilmoituksen periaatteeseen ja julisti, että se oli ”elävän Herran ja Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, evankeliumin sydänveri”.² Tämä turvaaminen, vanhin Neal A. Maxwell kahdentoista apostolin koorumista on sanonut, ”oli selkeästi osa tämän hyvin erityislaatuisen miehen luonteenlaatua”.³ Presidentti Kimball suhtautui vastuuseensa kirkon presidenttinä vakavasti tietäen, että hän oli maan päällä ainoa ihminen, jolla oli valtuus saada ilmoitusta kirkkoa varten. Hän todisti: ”Tiedän, että Herra on kutsunut minut tähän asemaan. Tiedän, että on kenties olemassa suurempia profeettoja kuin minä, mutta toivon tekeväni kaiken voitavani Herran työn eteenpäin viemiseksi, kuten Hän haluaa sen tehtävän. Joka ilta ja aamu polvistun rukoilemaan syvällisen vilpittömästi, että Herra innoittaa minua ja ilmoittaa minulle, mihin suuntaan minun tulisi kulkea ja mitä minun tulisi sanoa tämän kirkon jäsenille.”⁴

Koko sen ajan, jolloin hän palveli kirkon presidenttinä, hän sai ilmoituksia pyhien opastamiseksi. Tunnetuin kaikista näistä ilmoituksista tuli kesäkuussa 1978, jolloin Herra ilmoitti hänelle sekä hänen veljilleen ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumissa, että ne pappeuden siunaukset, jotka oli evätty eräiltä, olivat nyt kaikkien kelvollisten kirkon jäsenten saatavilla (ks. VJ 2). Tämä ilmoitus tuli sen jälkeen kun muut kirkon presidentit olivat vuosia pohtineet asiaa ja rukoilleet sen johdosta.

Julkisuudessa presidentti Kimball ei puhunut paljonkaan tästä ilmoituksesta. Sen sijaan hän puhui hieman siitä, kuinka hän itse oli valmistautunut sen vastaanottamiseen, ja silloin tällöin hän kertoi, mitä ajatteli siitä:

”Tiesin, että edessämme oli jotakin äärimmäisen tärkeää monille Jumalan lapsille. Tiesin, että me voisimme saada ilmoituksia Herralta vain olemalla kelvollisia ja olemalla valmiita saamaan ne sekä valmiita hyväksymään ne ja toteuttamaan ne käytännössä. Päivästä toiseen menin yksin hyvin syvällisellä ja vakavalla mielellä temppelin ylähuoneisiin, ja siellä avasin sydämeni ja tarjouduin tekemään kaikkeni asian etenemisen hyväksi. Halusin tehdä sen, mitä Herra halusi. Puhuin Hänelle asiasta ja sanoin: ’Herra, haluan vain sitä, mikä on oikein. Me emme laadi suunnitelmia edetäksemme suurieleisesti. Haluamme vain sitä, mitä Sinä haluat, ja haluamme sitä silloin kun Sinä sitä haluat emmekä ennen sitä.’”⁵

Ne meistä, jotka tänä aikana on hyväksytty profeetoiksenne, näkijöiksenne ja ilmoituksensaajiksenne, tunsivat keväällä 1978 jokseenkin samalla tavalla kuin alkukirkon johtavat veljet, kun tuli ilmoitus siitä, että ’muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin – – ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen’ (Ef. 3:6). Paavali sanoi näin: ’Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille’ (Ef. 3:5).

Meillä oli ihmeellinen kokemus, kun Herra osoitti selvästi, että oli tullut aika, jolloin kaikki kelvolliset miehet ja naiset kaikkialla voivat olla kanssaperillisiä ja saada osakseen evankeliumin täydet siunaukset. Vapahtajan erityisenä todistajana haluan teidän tietävän, että olen tuntenut olevani hyvin lähellä Herraa ja taivaallista Isäämme käydessäni lukuisia kertoja temppelin ylähuoneissa ja ollessani siellä joinakin päivinä useita kertoja yksin. Herra teki minulle erittäin selväksi sen, mitä oli määrä tehdä. Me emme odota maailman ihmisten ymmärtävän sellaisia asioita, sillä he esittävät aina kärkkäästi omaa järkeilyään tai suhtautuvat varauksin jumalalliseen ilmoitukseen.”⁶

Sen lisäksi että presidentti Kimball todisti, että ilmoitus ohjaa kirkon johtajien päätöksiä, hän opetti, että me kaikki voimme saada ilmoitusta elämämme opastukseksi ja vahvistukseksemme tehtävissämme. Hän on sanonut: ”Ilmoituksen siunaus on sellainen, että kaikkien tulisi tavoitella sitä”.⁷

Spencer W. Kimballin opetuksia

Isä Jumala ja Jeesus Kristus haluavat innokkaasti olla yhteydessä ihmiskuntaan.

Joku on sanonut, että me elämme aikana, jolloin Jumala, jos Jumala on olemassa, on päättänyt vaieta, mutta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko julistaa maailmalle, etteivät Isä ja Poika ole vaiti. He puhuvat ja pitävät yhteyttä sen mukaan kuin on hyväksi ja tarpeen ja ilmaisevat jatkuvasti halukkuutensa, oikeammin innokkuutensa, ylläpitää yhteyttä ihmisiin.⁸

Eräs teologi väitti, että ihmisen on mahdotonta löytää Jumalaa tai tuntea Jumalaa. Se on kuin sanoisi: ”En ole milloinkaan kiivennyt Araratvuorelle, eikä kukaan siksi voi kiivetä Araratille, tai en ole milloinkaan uinut Adrianmeren kirkkaissa ja lämpimissä vesissä, eikä Adrianmerta siksi ole olemassakaan, tai en ole milloinkaan nähnyt villieläimiä Krügerin luonnonpuistossa, eikä Krügerin luonnonpuistoa siksi ole olemassakaan, tai olen aina ollut terve, ja siksi tuskan, jota ihmiset väittävät tunteneensa, täytyy olla heidän mielikuvituksensa tuotetta. En ole milloinkaan ollut avaruuslennolla, eikä kukaan siksi voi kiitää avaruuden halki.”

Millä tavoin erilaista sitten on sanoa, että en ole milloinkaan kuullut enkä nähnyt Jumalaa, eikä kukaan ihminen siksi ole milloinkaan nähnyt eikä kuullut Jumalaa eikä vaeltanut Hänen kanssaan. Kuinka ylimielistä ja pöyhkeää kenenkään ihmisen onkaan sanoa, ettei Jumalaa voi lähestyä, ettei Häntä voi tuntea, ettei Häntä voi nähdä, ettei Häntä voi kuulla, koska sanoja itse ei ole valmistautunut siihen.⁹

Pidettäköön mielessä, ettei Jumalaa voi löytää yksistään etsimällä ja ettei Hänen evankeliumiaan voi ymmärtää eikä arvostaa pelkästään tutkimalla, sillä kukaan muu ei voi tuntea Isää eikä Poikaa kuin ”se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa” (Luuk. 10:22). Jonakin päivänä joko ajassa tai iankaikkisuudessa epäilijä saa surukseen huomata, että hänen itsekeskeisyytensä on ryöstänyt häneltä paljon iloa ja kasvua.¹⁰

Olemme iloisia tiedostamme, että tämän maailmankaikkeuden Jumala on ilmoituksen Jumala. Herra ilmoittaa mielensä ja tahtonsa maan päällä oleville lapsilleen. Jos etsimme sitä, Hän ilmoittaa itseään yhä enemmän ja yhä suuremmassa täyteydessä, ja me käsitämme Häntä niin hyvin kuin kuolevaisen ihmisen on mahdollista Jumalaa käsittää. Me emme voi palvella itse luomaamme olentoa emmekä mielikuvituksemme tuotteita. Me palvelemme olentoa, joka elää, joka on luonut, joka ilmoittaa meille, millainen luonne ja millaisia ominaisuuksia Hänellä on ja kuinka suuri Hänen olemuksensa on.¹¹

Ei Isä Elohim eikä Poika Jehova vieraannuta itseään ihmislapsista. He itse, ihmiset, erottavat pois itsensä, mikäli vieraantumista tapahtuu. Sekä Isä että Poika puhuisivat mielellään ihmisten kanssa ja olisivat mielellään yhteydessä ihmisiin. – –

Kaikista niistä jumalista huolimatta, joita ihmiset itselleen tekevät, ja siitä aiheutuneesta sekaannuksesta huolimatta elävä ja tosi Jumala on taivaassaan ja on lastensa tavoitettavissa.¹²

Vaikka jotkut ilmoitukset ovat näyttäviä, useimmat tulevat syvällisinä vaikutelmina mieleen ja sydämeen.

Meidän aikanamme, samoin kuin menneinä aikoina, monet ihmiset olettavat, että jos ilmoitusta olisi, se tulisi pelkoa herättävällä, maata järisyttävällä ja näyttävällä tavalla. Monien on vaikea uskoa ilmoituksiksi niitä monia Mooseksen ajan, Joosefin ajan ja meidän oman aikamme ilmoituksia, jotka tulevat profeetoille syvällisinä, vääjäämättöminä vaikutelmina asettuen profeetan mieleen ja sydämeen kuin kaste taivaasta tai kuin aamun sarastus, joka karkottaa yön pimeyden.

Jos ihminen odottaa jotakin näyttävää, hän ei kenties ole täysin valpas huomaamaan ilmoitetun tiedon jatkuvaa virtaa. Sanon mitä syvimmällä nöyryydellä mutta myös sielussani palavan todistuksen valtuudella ja voimalla, että palautuksen profeetasta lähtien aina oman aikamme profeettaan asti yhteyslinja on ollut katkeamaton, että valtuus on jatkuvaa, että kirkas ja läpitunkeva valo loistaa edelleen. Herran äänen kaiku on jatkuva sävel ja jyrisevä vetoomus.¹³

Ilmoitus ei aina tarkoita ”vaeltamista Jumalan kanssa” eikä näkemistä ”kasvoista kasvoihin” eikä puhetta ”huulilta korvaan”. Ilmoitusta on monenlaista – osa enemmän ja osa vähemmän näyttävää.¹⁴

Jotkut ilmoitukset tulevat unina. Useimmat unemme ovat häilyväisiä, eikä niillä ole mitään merkitystä, mutta Herra käyttää unia myös kansansa valistamiseen. – – Nebukadnessar näki unen (ks. Dan. 2). Se oli voimallinen, ja hän unohti sen, mutta Daniel palautti kuninkaan unen hänen mieleensä ja tulkitsi sen. Herra ilmoitti sen Danielille erityisestä syystä.

Pietari näki unessa purjekankaan laskeutuvan taivaasta täynnä kaikenlaisia eläimiä ja nelijalkaisia, ja sillä oli aivan erityinen merkitys (ks. Ap. t. 10:9–35). – –

Paavali sai suuressa kokemuksessaan samanlaisen ilmoituksen unessa. ”Yöllä Paavali näki näyn.” Ja hän sai ohjeita, jotka olivat välttämättömiä hänelle ja valtakunnalle. (Ap. t. 16:9.) – –

Muitakin näyttäviä ilmoituksia on mainittu. Oli Moronin, henkilön, ylösnousseen olennon, tulo takaisin tuomaan suurenmoinen aikakirja Amerikan muinaisista asukkaista, ja evankeliumin palautus. – –

Sitten tuli Johannes Kastaja, jonka kuningas oli mestauttanut heikkona hetkenään – – [sitten] Pietari, Jaakob ja Johannes. – – Siten tuli askel askeleelta kaiken palautus, ja se kaikki tapahtui ilmoituksen, näkyjen, unien tai syvällisten vaikutelmien kautta.

Kaikki pyhien kirjoitusten ilmoitukset eivät ole tulleet näyttävien ilmoitusten kautta. Kun luette Vanhaa testamenttia, huomaatte, että Herra puhuu. Hän puhui Jesajalle, Jeremialle ja muille, mutta ne eivät aina olleet henkilökohtaisia ilmestymisiä. Ne olivat paljon Enosin kokemuksen kaltaista, sillä kun luette Enosin kirjaa Mormonin kirjasta, hän oli paastonnut ja rukoillut ja tavoitteli ja pyysi tietoa ja erityisesti anteeksiantoa synneistään: ”Ja kamppaillessani näin hengessä, katso, Herran ääni tuli jälleen mieleeni sanoen” (En. 10). Monen monet ilmoitukset ovat tulleet tuolla tavalla.

Ilmoitusta on siis tullut toisinaan taivaallisten olentojen todellisen henkilökohtaisen ilmestymisen kautta – – mutta useimmat profeetta Joseph Smithin ilmoitukset tässä pyhässä aikakirjassa, Opissa ja liitoissa, eivät ole tulleet sillä tavalla. Ne ovat tulleet syvällisinä vaikutelmina.¹⁵

Useimmat muistiin kirjoitetut ilmoitukset Opissa ja liitoissa sekä Raamatussa ovat olleet syvällisiä tunteita ja vaikuttavaa tietoisuutta ylhäältä tulevista ohjeista. Tämä on sellaista ilmoitusta, jota ihmiset saavat usein omiin tarpeisiinsa.¹⁶

Toisinaan emme huomaa [ilmoituksia], kun niitä tulee. Me rukoilemme ja rukoilemme ja rukoilemme viisautta ja arvostelukykyä, ja sitten meistä tuntuu jotenkin siltä, että meidän pitäisi mennä juuri tähän suuntaan. Siinä on ilmoitusta. Herra vastaa näihin teidän esittämiinne kysymyksiin.¹⁷

Millaisella kielellä Herra puhuu meille? Herra neuvoi profeetta Joseph Smithin välityksellä Oliver Cowderya, joka mietti, oliko hän saanut rukouksiinsa vastauksen:

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Jos haluat lisätodistuksen, muistele yötä, jolloin huusit minun puoleeni sydämessäsi, jotta saisit tietää totuuden näistä asioista.

Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi? Minkä suuremman todistuksen voit saada kuin todistuksen Jumalalta?” (OL 6:22–23.)¹⁸

Herra ilmoittaa tahtonsa kirkolle elävien profeettojen kautta.

Kaikkein kiitollisimpia meidän pitäisi nykyisin olla siitä, että taivaat ovat todellakin avoinna ja että Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko on perustettu ilmoituksen kalliolle. Jatkuva ilmoitus on todella elävän Herran ja Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, evankeliumin todellista sydänverta.”¹⁹

Muinaisen Amerikan tärkeät ja mittaamattoman arvokkaat aikakirjat, joissa on Kristuksen opetuksia ja toinen todistus Hänen jumalallisuudestaan, muodostavat Mormonin kirjan, jonka me julistamme olevan jumalallinen pyhä kirjoitus Raamatun ajoilta ja tukevan Raamattua.

Vuoden 1820 [Joseph Smithin ensimmäisen näyn] jälkeen on tullut jatkuvasti uusia pyhiä kirjoituksia, joihin sisältyvät ne lukemattomat ja tärkeät ilmoitukset, joita virtaa loppumattomasti Jumalalta Hänen maan päällä oleville profeetoilleen. Monia näistä ilmoituksista on kirjoitettu muistiin erääseen toiseen pyhään kirjaan nimeltään Oppi ja liitot. Meidän myöhempien aikojen pyhien pyhiä kirjoituksia täydentää Kallisarvoinen helmi, aikakirja joka sisältää ilmoituksia sekä muinaisten ja nykyisten profeettojen käännettyjä kirjoituksia.

On olemassa ihmisiä, jotka luulevat, että näiden pyhien aikakirjojen painamisen ja sitomisen myötä profeetat olisivat loppuneet, mutta me todistamme maailmalle jälleen, että ilmoitus jatkuu ja että kirkon holveissa ja arkistoissa on näitä ilmoituksia, joita tulee kuukausittain ja päivittäin. Me todistamme myös, että siitä lähtien kun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko vuonna 1830 perustettiin, on ollut ja tulee edelleen olemaan aina aikojen loppuun asti profeetta, jonka Jumala ja Hänen kansansa tunnustaa ja joka edelleen ilmoittaa Herran mielen ja tahdon.²⁰

”Kun [kirkon johtajat] – – rukouksen ja paaston jälkeen tekevät tärkeitä ratkaisuja, kun luodaan uusia lähetyskenttiä ja uusia vaarnoja, kun otetaan käyttöön uusia toimintamalleja ja menettelytapoja, sellaisia uutisia pidetään itseestäänselvyyksinä ja niiden ajatellaan mahdollisesti perustuvan pelkästään ihmisten laskelmiin. Mutta niille, jotka istuvat lähipiireissä ja kuulevat profeetan rukoukset sekä Jumalan miehen todistuksen; niille, jotka näkevät hänen pohdintojensa neuvokkuuden ja hänen päätöstensä ja lausuntojensa tarkkanäköisyyden, heille hän todella on profeetta. Kun kuulee hänen päättävän tärkeät uudet esitykset sellaisilla ylevillä ilmauksilla kuin ”tämä on Herralle mieleen”, ”tuo on oikea päätös”, ”taivaallinen Isämme on puhunut”, se tarkoittaa ehdotonta tietämistä.²¹

Ilmoitus ei ole lakannut eikä lakkaa. Tämä Jumalan valtakunta on pystytetty ajan loppua varten, niin ettei sitä enää milloinkaan revitä maahan eikä anneta toiselle kansalle. Se on jatkuva ohjelma ja kasvaa eikä suinkaan pienene. Sen opit ovat sangen vakiintuneita, mutta kasvun ja laajenemisen vuoksi on suotu parempia tapoja opettaa evankeliumia kaikkialla maailmassa. Lisää palvelijoita kutsutaan kasvavaan työhön suuressa maailmassa. Ilmoitus ja muut ihmeet eivät milloinkaan lakkaa, ellei usko lakkaa. Siellä missä on riittävästi uskoa, ne jatkuvat.

Profeetta Mormon on varoittanut: ”Niin, voi sitä, joka kieltää Herran ilmoitukset ja joka sanoo, ettei Herra enää toimi ilmoituksen tai profetian tai lahjojen tai kielten tai parantamisten tai Pyhän Hengen voiman kautta!” (3. Nefi 29:6.)²²

Todistan, että kirkko etenee Jumalan ilmoitusten kautta, joita Hän antaa sen jumalallisesti kutsutuille johtajille. Kaikkivaltias on tämän kansan kanssa.²³

Kun me pidämme käskyt, uskomme ja rukoilemme vilpittömästi, me olemme kelvollisia saamaan henkilökohtaista ilmoitusta.

Ilmoituksen siunaus on sellainen, että kaikkien tulisi sitä tavoitella. Vanhurskaat miehet ja naiset havaitsevat, että heillä on ilmoituksen henki, jonka avulla he voivat johtaa perhettään ja joka auttaa heitä heidän muissa tehtävissään. Mutta meidän on – – pyrittävä tulemaan kelvollisiksi saamaan tällaista ilmoitusta panemalla elämämme järjestykseen ja tutustumalla Herraan keskustelemalla Hänen kanssaan usein ja säännöllisesti.²⁴

Herra ei tyrkytä itseään ihmisille, ja elleivät he usko, he eivät saa ilmestystä. Jos he tyytyvät jättäytymään omien rajallisten päätelmiensä ja tulkintojensa varaan, niin Herra tietenkin jättää heidät heidän valitsemansa kohtalon huomaan. – –

Samat ilmoitukset, näyt, parantamiset ja kielten lahjat ovat kaikki saatavilla nykyisin kuten minä tahansa muuna aikana, edellyttäen että on tarvittavaa uskoa.²⁵

Kaikkivaltias on tämän kansan kanssa. Me saamme kaikki tarvitsemamme ilmoitukset, jos me teemme velvollisuutemme ja noudatamme Jumalan käskyjä. – –

Muistakaa:

Jos on näkeviä silmiä, on innoittavia näkyjä.

Jos on kuulevia korvia, on koettavia ilmoituksia.

Jos on olemassa ymmärtäväisiä sydämiä, tietäkää, ettei Kristuksen evankeliumin korotukseen vieviä totuuksia enää kätketä ja etteivät ne enää ole salaperäisiä ja että kaikki vakavat etsijät voivat tuntea Jumalan ja Hänen ohjelmansa.²⁶

Heidän taivaallinen Isänsä, joka on antanut lapsilleen vapaan tahdon, taivuttelee ja johdattaa heitä mutta odottaa heidän ylös ojennettuja käsiään, heidän rukouksiaan, sitä että he lähestyvät Häntä vilpittömästi. – –

Herra on innokas näkemään heidän enimmäiset heräävät toiveensa ja heidän alkavat pyrkimyksensä päästä pois pimeydestä. Suotuaan päättämisen vapauden Hänen täytyy sallia ihmisen hapuilla tietään kunnes hän pääsee valoon. Mutta kun ihminen alkaa tuntea nälkää, kun hänen käsivartensa alkavat ojentua, kun hänen polvensa alkavat taipua ja hänen äänensä selkeytyy, silloin – ei sitä ennen – Herra avaa uudet näköalat, vetää sivuun väliverhon ja antaa ihmisille mahdollisuuden astua epävarmasta kompastelusta hämärässä varmuuteen taivaallisessa valossa.²⁷

Jos ihminen nousee polviltaan lausuttuaan pelkkiä sanoja, hänen pitäisi laskeutua takaisin polvilleen ja pysyä polvillaan, kunnes hän on päässyt yhteyteen Herran kanssa, joka on hyvin halukas siunaamaan, mutta koska ihmiselle on annettu vapaa tahto, Hän ei tyrkytä itseään tuolle ihmiselle.²⁸

Haluatko johdatusta? Oletko rukoillut Herralta innoitusta? Haluatko tehdä oikein vai haluatko tehdä mitä haluat, olipa se oikein tai ei? Haluatko tehdä sitä, mikä on sinulle parhaaksi ajan mittaan, vai sitä, mikä sillä hetkellä näyttää haluttavammalta? Oletko rukoillut? Kuinka paljon olet rukoillut? Kuinka olet rukoillut? Oletko rukoillut kuten maailman Vapahtaja Getsemanessa, vai oletko pyytänyt sitä, mitä haluat, riippumatta siitä, onko se oikein? Sanotko rukouksissasi: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”? Sanoitko: ”Taivaallinen Isä, jos innoitat minua ja annat minulle varmuuden siitä, mikä on oikein, minä teen niin kuin on oikein”? Vai rukoilitko: ”Anna minulle, mitä tahdon, tai otan sen joka tapauksessa”? Sanoitko: ”Taivaallinen Isä, rakastan Sinua, uskon Sinuun, tiedän, että olet kaikkitietävä. Olen rehellinen. Haluan vilpittömästi tehdä oikein. Tiedän, että voit nähdä lopun alusta asti. Voit nähdä tulevaisuuden. Sinä pystyt näkemään, tulenko minä olemaan tässä esittämässäni tilanteessa rauhallinen vai levoton, onnellinen vai murheellinen, menestyvä vai epäonnistunut. Kerro minulle, rakas taivaallinen Isä, niin minä lupaan tehdä, mitä käsket minun tehdä.” Oletko rukoillut tuolla tavalla? Eikö se sinusta olisikin viisasta? Oletko kyllin rohkea rukoilemaan niin?²⁹

Herra antaa sinulle vastauksen kysymyksiisi ja rukouksiisi, jos kuuntelet. Ei sen kaiken tarvitse tulla profeetan kautta. – – Vaan kaikki ihmiset, jos he ovat kyllin kelvollisia ja kyllin lähellä Herraa, voivat saada ilmoituksia.³⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–IX.

Kertaa kertomus siitä, kuinka presidentti Kimball sai ilmoituksen pappeudesta vuonna 1978 (s. 255–256). Presidentti Kimballin kokemuksen eräät piirteet tuon ilmoituksen yhteydessä olivat ainutlaatuisia, mutta mitä sellaisia piirteitä siinä oli, jotka ovat yhteisiä kaikille pyrkimyksillemme saada ilmoitusta? Kuinka me voimme seurata Hänen esimerkkiään?
Kertaa osio, joka alkaa sivulta 256. Mitä sanoisit ystävällesi, joka väittää, että Jumala ei puhu? Mistä pyhien kirjoitusten kohdista tai kokemuksista voisit kertoa auttaaksesi ystävääsi?
Millä eri tavoilla ilmoitus voi tulla? (Katso esimerkkejä sivuilta 258–260.) Presidentti Kimball opetti, että useimmat ilmoitukset tulevat syvällisinä vaikutelmina eivätkä näyttävinä ilmestyksinä. Mistä voimme tietää, onko jokin ajatus tai tunne tullut Herralta? (Ks. s. 259–260.)
Miksi me tarvitsemme eläviä profeettoja pyhien kirjoitusten lisäksi? (Katso esimerkkejä sivuilta 260–262.) Mitä siunauksia sinä olet saanut kirkon presidentin saamien ilmoitusten kautta?
Mitä neuvoja antaisit ihmiselle, joka etsii Herran johdatusta? (Ks. s. 262–264.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kun. 19:9–12; Moroni 10:3–5; OL 1:38; 8:2–3; 43:1–4; 76:5–10