Todistus

Henry B. Eyring

ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Mormonin kirja on paras opas saadaksemme tietää, kuinka hyvin menestymme ja kuinka menestyisimme paremmin.

Olen kiitollinen tästä tilaisuudesta puhua teille tänä sapattina Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferenssissa. Jokaisella kirkon jäsenellä on sama pyhä vastuu. Me otimme sen vastaan ja lupasimme kantaa sen hyvin, kun meidät kastettiin. Alman, Mormonin kirjan suuren profeetan, sanojen perusteella saamme tietää, että lupasimme Jumalalle, millaisia meistä tulisi: ”Halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän.”¹

Se on Jumalalta saatu ylevä vastuu ja loistava lupaus. Sanomani tänään on rohkaisun sanoma. Samalla kun Mormonin kirja tekee meille selväksi tuon vastuun, se myös ohjaa meitä eteenpäin iankaikkiseen elämään johtavalla polulla.

Ensiksi – lupasimme, että meistä tulee armeliaita. Toiseksi – lupasimme, että meistä tulee Jumalan todistajia. Ja kolmanneksi – lupasimme kestää. Mormonin kirja on paras opas saadaksemme tietää, kuinka hyvin menestymme ja kuinka menestyisimme paremmin.

Aloittakaamme armeliaaksi tulemisesta. Muistutan teitä äskettäisistä kokemuksista. Monet teistä ovat osallistuneet palvelupäivään. Niitä on järjestetty tuhansia kautta maailman.

Eräs teidänkaltaistenne pyhien neuvosto rukoili tietääkseen, mitä palvelua suunnitella. He pyysivät Jumalalta apua tietääkseen, keitä meidän tulee palvella, miten palvelemme ja keitä kutsumme mukaan. He kenties rukoilivat sitäkin, etteivät unohtaisi lapioita tai juomavettä. Ennen kaikkea he rukoilivat, että kaikki palvelemiseen osallistuvat ja kaikki sitä osakseen saavat tuntisivat Jumalan rakkautta.

Tiedän, että noihin rukouksiin vastattiin ainakin yhdessä seurakunnassa. Yli 120 jäsentä tarjoutui auttamaan. Kolmessa tunnissa he siistivät täysin erään paikkakunnallamme olevan kirkon tontin. Se oli raskasta ja riemullista työtä. Tuon kirkon papit ilmaisivat kiitollisuutta. Kaikki, jotka tekivät yhdessä työtä tuona päivänä, tunsivat ykseyttä ja suurempaa rakkautta. Jotkut jopa sanoivat tunteneensa iloa kitkiessään rikkaruohoja ja leikatessaan pensaita.

Mormonin kirjan sanat auttoivat heitä tietämään, miksi he tunsivat sitä iloa. Kuningas Benjamin sanoi kansalleen: ”[Oppikaa], että kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette – – Jumalanne palveluksessa.”² Ja Mormon opetti sanoillaan Mormonin kirjassa: ”Aito rakkaus on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja se kestää ikuisesti; ja kenellä sitä havaitaan olevan viimeisenä päivänä, hänen käy hyvin.”³

Herra pitää teille antamansa lupauksen, kun te pidätte omanne. Kun palvelette muita Hänen puolestaan, Hän antaa teidän tuntea rakkauttaan. Aikanaan rakkauden tunteista tulee osa omaa luonnettanne. Ja saatte sydämeenne Mormonin vakuutuksen, että kun sinnikkäästi palvelette elämässä muita, teillä on kaikki hyvin.

Aivan kuten lupasitte Jumalalle, että teistä tulisi armeliaita, te lupasitte olla Hänen todistajinaan koko elämänne ajan missä sitten olettekin. Jälleen Mormonin kirja on paras tuntemani opas auttamaan meitä pitämään tuon lupauksen.

Minua pyydettiin kerran puhumaan erään yliopiston valmistujaistilaisuudessa. Yliopiston rehtori oli halunnut kutsua puhujaksi presidentti Gordon B. Hinckleyn mutta sai tietää, ettei tämä päässyt paikalle. Ja niinpä minä sain kutsun. Olin silloin kahdentoista apostolin koorumin nuori jäsen.

Henkilö, joka kutsui minut puhumaan, huolestui saatuaan tietää enemmän tehtävästäni apostolina. Hän soitti minulle ja sanoi, että hän ymmärsi nyt, että tehtäväni oli todistaa Jeesuksesta Kristuksesta.

Hyvin lujaan sävyyn hän sanoi minulle, etten voisi siellä puhuessani tehdä niin. Hän selitti, että yliopisto kunnioitti kaikkien ihmisten uskonnollisia käsityksiä, myös niitä, jotka kielsivät Jumalan olemassaolon. Hän toisti: ”Ette voi täyttää velvollisuuttanne täällä.”

Laskin luurin mielessäni vakavia kysymyksiä. Pitäisikö minun ilmoittaa yliopistolle, etten pitäisi sopimustani puhua? Tapahtumaan oli aikaa vain kaksi viikkoa. Esiintymisestäni siellä oli jo ilmoitettu. Mikä vaikutus sillä, etten pitäisi osaani sopimuksesta, olisi kirkon hyvälle maineelle?

Rukoilin tietääkseni, mitä Jumala halusi minun tekevän. Vastaus tuli minulle yllättävällä tavalla. Tajusin, että Nefin, Abinadin, Alman, Amulekin ja Moosian poikien esimerkki soveltui tilanteeseeni. He todistivat rohkeasti Jeesuksesta Kristuksesta ollessaan kuolemanvaarassa.

Niinpä ainoa vaihtoehto, joka minulle jäi, oli valmistautuminen. Kaivoin esiin kaiken mahdollisen tiedon tuosta yliopistosta. Kun puheen pitämisen ajankohta lähestyi, levottomuuteni kasvoi ja rukoukseni voimistuivat.

Löysin – Kaislameren jakautumisen ihmeen tavoin – erään uutisartikkelin. Tuo yliopisto oli saanut mainetta siksi, että se oli tehnyt samaa kuin kirkkomme on oppinut tekemään humanitaarisissa ponnisteluissamme kautta maailman. Ja niinpä kuvailin puheessani, mitä me kumpikin olimme tehneet kohottaaksemme suuressa hädässä olevia ihmisiä. Sanoin tietäväni, että Jeesus Kristus oli syy siunauksiin, joita meidän kummankin palvelemat ihmiset olivat saaneet elämäänsä.

Tilaisuuden jälkeen yleisö nousi seisten osoittamaan suosiotaan, mikä minusta tuntui hieman epätavalliselta. Olin ällistynyt mutta edelleen hieman huolissani. Muistin, mitä Abinadille oli tapahtunut. Vain Alma oli hyväksynyt hänen todistuksensa. Mutta sinä iltana suurella juhlapäivällisellä kuulin yliopiston rehtorin sanovan, että hän oli kuullut puheessani Jumalan sanat.

Niin ihmeellinen lausuma on harvinainen kokemuksissani Kristuksen todistajana. Mutta Mormonin kirjan vaikutus luonteeseemme, voimaamme ja rohkeuteemme olla Jumalan todistajina on varma. Tuon kirjan oppi ja uskolliset esimerkit kohottavat, opastavat ja rohkaisevat meitä.

Jokainen lähetyssaarnaaja, joka saarnaa Jeesuksen Kristuksen nimeä ja evankeliumia, saa siunauksia kestitsemällä itseään päivittäin Mormonin kirjan sanoilla. Vanhemmat, jotka kamppailevat juurruttaakseen lapsen sydämeen todistuksen Vapahtajasta, saavat apua etsiessään tapaa tuoda Mormonin kirjan sanat ja hengen kotiin ja kaikkien perheensä jäsenten elämään. Se on osoittautunut meille todeksi.

Voin nähdä sen ihmeen tapahtuvan jokaisessa sakramenttikokouksessa ja jokaisessa luokassa, joihin olen osallistunut kirkossa. Puhujat ja opettajat osoittavat rakastavansa pyhiä kirjoituksia, etenkin Mormonin kirjaa, ja ymmärtävänsä niitä hyvin. Henkilökohtainen todistus kumpuaa selkeästi syvältä heidän sydämestään. He opettavat lisääntyneellä vakaumuksella ja todistavat voimallisesti.

Näen todisteita myös siitä, että menestymme paremmin sen kolmannen asian kohdalla, jonka me kaikki olemme luvanneet kasteessa. Me lupasimme kestää, pitää Jumalan käskyt niin kauan kuin elämme.

Kävin sairaalassa erään vanhan ystävän luona, joka sairasti parantumatonta syöpää. Otin mukaani kaksi nuorta tytärtämme. En odottanut, että ystäväni pystyisi edes tunnistamaan heitä. Meidän tullessamme hänen oma perheensä oli koolla ja seisoi hänen vuoteensa ympärillä.

Ystäväni kohotti katseensa ja hymyili. Tulen aina muistamaan hänen katseensa, kun hän näki, että olimme tuoneet mukanamme tyttäremme. Hän viittasi heitä tulemaan lähemmäs hänen vuoteensa luo. Hän nousi istumaan, halasi heitä ja esitteli heidät perheelleen. Hän puhui siitä, miten suurenmoisia nuo kaksi pientä tyttöä olivat. Oli kuin hän olisi esitellyt prinsessoja kuninkaallisessa hovissa.

Odotin käyntimme päättyvän pikaisesti. Ajattelin, että hän oli varmasti väsynyt. Mutta kun katselin, oli kuin vuodet olisivat haihtuneet. Hän oli säteilevä ja ilmeisen täynnä rakkautta meitä kaikkia kohtaan.

Hän näytti nauttivan hetkestä aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Suurimman osan elämästään hän oli pitänyt huolta Herran lapsista. Mormonin kirjan kertomuksen ansiosta hän tiesi, että ylösnoussut Vapahtaja oli ottanut pienet lapset yhden kerrallaan, siunannut heitä ja sitten itkenyt ilosta.⁴ Hän oli itse kokenut tuota iloa niin kauan, että kykeni kestämään Herran rakastavassa palveluksessa loppuun asti.

Näin tuon saman ihmeen erään miehen makuuhuoneessa. Hän oli palvellut uskollisesti niin kauan, että ajattelin hänen tehneen kylliksi ja ansainneen levon.

Tiesin, että hän oli saanut pitkällistä ja kivuliasta hoitoa erääseen sairauteen, ja lääkärit olivat sanoneet hänelle, ettei sairaus ollut parannettavissa. He eivät tarjonneet hoitoa eivätkä toivoa.

Hänen vaimonsa vei minut heidän kotonaan hänen makuuhuoneeseensa. Siellä mies oli – makaamassa selällään huolella sijatulla vuoteella. Hän oli pukeutunut juuri silitettyyn valkoiseen paitaan ja solmioon, ja hänellä oli uudet kengät.

Hän näki yllättyneen katseen silmissäni ja hiljaa nauraen selitti: ”Kun olet antanut minulle siunauksen, haluan olla valmis vastaamaan kutsuun ottaa vuoteeni ja lähteä työhön.” Osoittautui, että hän oli valmis puhutteluun, joka hänellä pian olisi Mestarin kanssa, jonka hyväksi hän oli tehnyt työtä hyvin uskollisesti.

Hän oli esimerkki täysin kääntyneistä myöhempien aikojen pyhistä, joita tapaan usein heidän palveltuaan koko elämänsä ajan uskollisesti. He jatkavat eteenpäin.

Presidentti Marion G. Romney kuvaili sitä tällä tavoin: ”Ihmisessä, joka on kokonaan kääntynyt, halu tehdä jotakin vastoin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia on itse asiassa kuollut. Sen tilalle on tullut rakkaus Jumalaa kohtaan sekä vakaa ja hallitseva päättäväisyys pitää Hänen käskynsä.”⁵

Juuri tuota vakaata päättäväisyyttä huomaan yhä useammin Jeesuksen Kristuksen kokeneissa opetuslapsissa. Kuten tyttäriäni tervehtinyt sisar sekä mies, joka oli uusissa kengissä valmis nousemaan ja marssimaan, he noudattavat Vapahtajan käskyä loppuun asti. Te kaikki olette nähneet sen.

Voitte nähdä sen jälleen, jos avaatte Mormonin kirjan uudelleen. Tunnen yhä ihailua sydämessäni, kun luen nämä Jumalan ikääntyvän ja päättäväisen palvelijan sanat: ”Sillä tälläkin hetkellä koko ruumiini vapisee tavattomasti yrittäessäni puhua teille; mutta Herra – – vahvistaa minua ja on sallinut minun puhua teille.”⁶

Te – kuten minä – voitte saada rohkeutta Moronin meille antamasta kestämisen esimerkistä. Hän oli yksin palvelutyössään. Hän tiesi, että hänen elämänsä loppu oli lähellä. Ja silti, kuunnelkaa, mitä hän kirjoitti niiden ihmisten vuoksi, jotka eivät olleet vielä syntyneet ja olivat hänen vihollistensa jälkeläisiä kuolevaisuudessa: ”Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa.”⁷

Moroni esitti tuon todistuksen elämänsä ja palvelutyönsä jäähyväispuheena. Hän kehotti rakkauteen kuten profeetat kehottavat kautta Mormonin kirjan. Hän lisäsi todistuksensa Vapahtajasta, kun kuolema häämötti hänen edessään. Hän oli todella kääntynyt Jumalan lapsi, kuten mekin voimme olla: täynnä rakkautta, uskollisia ja pelottomia todistaessamme Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan sekä päättäväisiä kestämään loppuun asti.

Moroni opetti meille, mitä se meiltä vaatii. Hän sanoi, että ensimmäinen askel täydelliseen kääntymykseen on usko. Mormonin kirjan tutkiminen rukoillen vahvistaa uskoa Isään Jumalaan, Hänen rakkaaseen Poikaansa ja Hänen evankeliumiinsa. Se vahvistaa uskoa Jumalan profeettoihin, muinaisiin ja nykyisiin.

Se voi lähentää Jumalaan enemmän kuin mikään muu kirja. Se voi muuttaa elämän paremmaksi. Kehotan teitä tekemään siten kuin eräs lähetystyötoverini teki. Hän oli karannut kotoa teini-ikäisenä, ja joku oli pannut Mormonin kirjan laatikkoon, jonka hän otti mukaansa suuremman onnen tavoittelussaan.

Vuodet kuluivat. Hän muutti paikasta toiseen ympäri maailman. Yhtenä päivänä, kun hän oli yksin ja onneton, hän näki laatikon. Laatikko oli täynnä tavaroita, joita hän oli kuljettanut mukanaan. Laatikon pohjalta hän löysi Mormonin kirjan. Hän luki siinä olevan lupauksen ja kokeili sitä. Hän tiesi, että se oli totta. Tuo todistus muutti hänen elämänsä. Hän löysi onnen, joka ylitti hänen rakkaimmat unelmansa.

Huolet ja kiinnostus kaikkea sitä kohtaan, mitä olette koonneet matkallanne, on saattanut piilottaa oman Mormonin kirjanne näkyvistänne. Pyydän teitä hartaasti tutkimaan sen sivuja syvällisesti ja usein. Siinä on täyteydessään Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joka on ainoa tie kotiin Jumalan luo.

Jätän teille varman todistukseni, että Jumala elää ja vastaa rukouksiinne. Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Mormonin kirja on tosi ja kiistaton todistus siitä, että Hän elää, että Hän on ylösnoussut ja elävä Vapahtajamme.

Mormonin kirja on kallisarvoinen todistus. Jätän teille nyt todistukseni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.