Valitkaa iankaikkinen elämä

Randall K. Bennett

seitsemänkymmenen koorumista

Teidän iankaikkinen kohtalonne ei ole sattuman vaan valinnan tulosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa valita iankaikkista elämää!

Vuosia sitten ollessani perheeni kanssa uimarannalla huomasin kylttejä ja merkkilippuja, jotka varoittivat meitä voimakkaasta virtauksesta, joka johti rannasta syvään, pyörteiseen veteen. Voimakas virtaus, jota harjaantumattomat silmäni eivät nähneet mutta jonka läheisessä vartiotornissa olevat hengenpelastajat huomasivat helposti, oli vaaraksi kaikille, jotka jättivät rannan antaman turvan ja menivät veteen. Muistan järkeilleeni: ”Minä olen hyvä uimari. Uiminen on erinomaista liikuntaa. Olen turvassa matalassa vedessä.”

Varoituksista välittämättä ja omaan arvostelukykyyni luottaen astuin veteen nauttiakseni ”virkistävästä” uinnista. Muutaman minuutin kuluttua kohotin katseeni paikantaakseni läheisellä rannalla olevan perheeni, mutta ranta ei ollutkaan enää lähellä! Petollinen virtaus, josta minua oli varoitettu, oli vanginnut minut ja vei minua nopeasti pois perheeni luota.

Aluksi itsevarmana ja sitten epätoivoisena yritin uida rantaa kohti, mutta heltymätön virtaus veti minua yhä kauemmas syvempään, vellovampaan veteen. Uuvuin, ja henkeen vetämäni vesi alkoi salvata hengitystäni. Hukkumisesta tuli todellinen vaihtoehto. Voimani hupenivat, ja viimein huusin hädissäni apua.

Tuntui ihmeelliseltä, että hengenpelastaja oli heti vieressäni. En tiennyt, että hän oli pitänyt minua silmällä, kun menin veteen. Hän tiesi, että virtaus saisi minusta otteen, ja hän tiesi, mihin se veisi minut. Virtausta vältellen hän kiersi sen ja ui hiukan edemmäs kohdasta, jossa kamppailin. Sitten hän odotti kärsivällisesti, kunnes huusin apua. Minulla ei ollut voimia uida rantaan yksin. Olin ja olen yhä kiitollinen siitä, että hän pelasti minut. Ilman hänen apuaan en olisi ikinä selviytynyt takaisin perheeni luo.

Sinä päivänä tein huonon valinnan, josta olisi voinut aiheutua vakavia seurauksia minulle ja perheelleni. Kun me nyt yhdessä pohdimme valinnan lahjaa, rukoilen, että Pyhä Henki auttaa meitä kutakin arvioimaan niitä valintoja, joita teemme.

Rakas profeettamme, presidentti Thomas S. Monson, on opettanut: ”En voi tähdentää kyllin voimakkaasti, että päätökset määräävät kohtalon. Ette voi tehdä iankaikkisia päätöksiä ilman iankaikkisia seurauksia.”¹

Jokainen teistä – kuten meille on tässä konferenssissa opetettu – on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär. Teillä todella on jumalallinen luonne ja päämäärä.² Kuolevaisuutta edeltävässä elämässänne te opitte rakastamaan totuutta. Te teitte oikeita iankaikkisia valintoja. Tiesitte, että täällä kuolevaisuudessa olisi vaivoja ja vastuksia, kipua ja kärsimystä, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, jotka auttaisivat teitä kasvamaan ja edistymään. Tiesitte myös, että voisitte edelleen tehdä oikeita valintoja, tehdä parannuksen vääristä valinnoista ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta periä iankaikkisen elämän.

Mitä profeetta Lehi opetti valinnoista? Hän neuvoi, että me olemme ”vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti”. Sitten hän opetti: ”Minä tahdon, että te turvaudutte suureen Välimieheen ja kuulette hänen suuria käskyjään ja olette uskollisia hänen sanoilleen ja valitsette iankaikkisen elämän.”³

Veljet ja sisaret, valitsemmeko me iankaikkisen elämän siinä, mitä me päätämme ajatella, tuntea ja tehdä?

Lastenlapsemme oppivat parhaillaan, että kun he tekevät valinnan, he valitsevat myös siitä aiheutuvat seuraukset. Hiljattain kolmivuotias lapsenlapsemme kieltäytyi syömästä päivällistään. Tytön äiti selitti: ”On melkein nukkumaanmenoaika. Jos päätät syödä päivällisen, valitset samalla jälkiruoaksi jäätelöä. Jos päätät olla syömättä päivällistä, valitset samalla sen, että menet heti nukkumaan etkä saa jäätelöä.” Lapsenlapsemme mietti kahta vaihtoehtoaan ja totesi sitten painokkaasti: ”Minä haluan päättää näin – haluan leikkiä ja syödä pelkästään jäätelöä ja olla menemättä nukkumaan.”

Veljet ja sisaret, toivommeko me, että voisimme leikkiä, syödä pelkästään jäätelöä, olla koskaan menemättä nukkumaan ja jollakin tavalla välttää sellaiset seuraukset kuten vajaaravitsemus ja uupumus?

Meillä on tosiasiassa vain kaksi iankaikkista vaihtoehtoa, ja molemmilla on iankaikkiset seuraukset: päättää seurata maailman Vapahtajaa ja valita siten iankaikkinen elämä taivaallisen Isämme luona tai päättää seurata maailmaa ja valita siten iankaikkinen ero taivaallisesta Isästä.

Me emme voi onnistuneesti valita sekä vanhurskauden suojaa että maailmallisuuden vaaroja. Maailmallisuudessa kahlaaminen tai polskuttelu voi näyttää vaarattomalta, mutta niin näytti ”virkistävä” uintinikin!

Samoin kuin virtaus, joka olisi voinut muuttaa perheeni elämänkulun, tämän päivän maailmallisuuden virtaukset, petolliset filosofiat, väärät opetukset ja valtoimenaan riehuva moraalittomuus yrittävät vetää meitä pois perheemme ja taivaallisen Isämme luota sekä erottaa meidät heistä iankaikkisesti.

Elävät profeettamme, näkijämme ja ilmoituksensaajamme sekä näkevät että pyrkivät varoittamaan meitä niistä usein salakavalista mutta vaarallisista maailmallisista virtauksista, jotka uhkaavat meitä. He kutsuvat, kannustavat, opettavat, muistuttavat ja varoittavat meitä rakastavasti. He tietävät, että meidän turvallisuutemme riippuu siitä, että päätämme noudattaa 1) oivalluksia, joita saamme tutkiessamme pyhiä kirjoituksia, pohtiessamme ja rukoillessamme päivittäin; 2) Pyhän Hengen johdatusta; ja 3) heidän profeetallisia neuvojaan. He tietävät, että turvaa ja lopulta iloa on vain Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttaan sekä siinä, että elää Hänen evankeliuminsa mukaan. Kuten vanhin Dallin H. Oaks juuri opetti, Vapahtajamme on julistanut: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”⁴

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä vastoinkäymisten ja kärsimysten aikoina Anatoli ja Svetlana Rešetnikov Venäjältä valitsivat maailmallisuuden sijaan vanhurskauden. Heidän liityttyään kirkkoon heitä vainottiin. Veli Rešetnikovin asemaa työpaikalla alennettiin. Urheasti he ajattelivat: ”Nyt meillä on enemmän aikaa palvella Jumalaa!” Heitä uhkailtiin toistuvasti, mutta he päättivät silti elää evankeliumiin keskittyvää elämää. Vanhin Anatoli Rešetnikov kutsuttiin ensimmäiseksi venäläiseksi vyöhykeseitsenkymmeneksi. Valinnoillaan Rešetnikovit edelleen valitsevat iankaikkisen elämän.

Me kaikki kohtaamme vastoinkäymisiä. Meillä kaikilla on kiusauksia. Me kaikki olemme tehneet virheitä. Koskaan ei ole liian vaikeaa tai liian myöhäistä tehdä oikeita valintoja. Yksi noista ratkaisevista oikeista valinnoista on parannus.

Presidentti Dieter F. Uchtdorf on opettanut:

”Pienet virheet ja vähäiset poikkeamat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opista voivat tuoda elämäämme murheellisia seurauksia. Sen tähden on äärimmäisen tärkeää, että meistä tulee tarpeeksi kurinalaisia, jotta voimme ajoissa tehdä ratkaisevia korjauksia päästäksemme takaisin oikealle tielle, emmekä vain odota tai toivo, että virheet jotenkin korjautuvat itsestään.

Mitä pitempään viivytämme korjaavaa toimenpidettä, sitä suurempia tarvittavien muutosten on oltava ja sitä pitempään kestää kurssin muuttaminen – kun tuho saattaa jo häämöttää.”⁵

Vapahtajan armon käsivarret ovat aina ojennettuina meitä jokaista kohti.⁶ Kun me teemme vilpittömän ja täyden parannuksen, me voimme saada täyden anteeksiannon virheistämme, eikä Vapahtaja enää muista syntejämme.⁷

Arvioidessanne valintojanne ja niiden seurauksia voisitte kysyä itseltänne:

Tavoittelenko jumalallista ohjausta lukemalla pyhiä kirjoituksia, pohtimalla niitä ja rukoilemalla päivittäin vai olenko päättänyt olla niin kiireinen tai välinpitämätön, etten varaa aikaa tutkia Kristuksen sanoja, pohtia niitä ja keskustella taivaallisen Isäni kanssa?
Päätänkö noudattaa Jumalan elävien profeettojen neuvoja vai seuraanko maailmallisia tapoja ja muiden vastakkaisia mielipiteitä?
Etsinkö päivittäin Pyhän Hengen johdatusta siinä, mitä päätän ajatella, tuntea ja tehdä?
Pyrinkö jatkuvasti olemaan avuksi ja palvelemaan tai auttamaan muiden pelastamisessa?

Rakkaat veljeni ja sisareni, teidän iankaikkinen kohtalonne ei ole sattuman vaan valinnan tulosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa valita iankaikkista elämää!

Lausun todistukseni siitä, että taivaallisen Isän suuren onnensuunnitelman ansiosta jokainen meistä voidaan tehdä täydelliseksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Me voimme elää perheemme kanssa taivaallisen Isämme luona iankaikkisesti ja saada ilon täyteyden. Näistä asioista todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.