On parempi katsoa ylöspäin

Carl B. Cook

seitsemänkymmenen koorumista

Jos me presidentti Monsonin tavoin osoitamme uskoamme ja turvaudumme Jumalan apuun, elämän taakat eivät lannista meitä.

Erään erityisen väsyttävän päivän lopulla, kun olin toiminut lähes viikon johtavana auktoriteettina, salkkuni oli ylitsepursuava ja mieltäni askarrutti kysymys: ”Kuinka voin mitenkään selviytyä tästä?” Lähdin seitsenkymmenten toimistosta ja astuin kirkon hallintorakennuksen hissiin. Hissin laskeutuessa pääni oli painuksissa ja tuijotin lattiaa vailla ainuttakaan ajatusta.

Ovi avautui ja joku astui sisään, mutta en kohottanut katsettani. Kun ovi sulkeutui, kuulin jonkun kysyvän: ”Mitä siellä alhaalla näkyy?” Tunnistin tuon äänen – se oli presidentti Thomas S. Monsonin.

Nostin katseeni nopeasti ja vastasin: ”Ai, ei mitään.” (Olen varma, että tuo nokkela vastaus herätti luottamusta kykyihini!)

Mutta hän oli nähnyt lannistuneen ilmeeni ja painavan salkkuni. Hän hymyili ja ehdotti lempeästi, osoittaen samalla kohti taivasta: ”On parempi katsoa ylöspäin!” Matkatessamme vielä yhden kerroksen alaspäin hän selitti iloisesti olevansa menossa temppeliin. Se, kuinka hän katsahti minua hyvästellessään, kosketti jälleen sydäntäni: ”Muista nyt, on parempi katsoa ylöspäin.”

Kun erosimme, erään pyhien kirjoitusten kohdan sanat tulivat mieleeni: ”Uskokaa Jumalaan; uskokaa, että hän on – –; uskokaa, että hänellä on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä.”¹ Kun ajattelin taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen valtaa, sydämeni sai sen lohdun, jota olin etsinyt turhaan tuon alaspäin menossa olevan hissin lattialta.

Olen jälkeenpäin pohtinut tätä kokemusta ja profeettojen tehtävää. Olin kuormittunut ja pääni oli painunut. Kun profeetta puhui, minä katsoin häntä. Hän käänsi huomioni niin, että katsoin ylöspäin kohti Jumalaa, sinne missä voisin parantua ja vahvistua Kristuksen sovituksen kautta. Sellaista profeetat tekevät meidän hyväksemme. He johtavat meitä Jumalan luo.²

Todistan, että presidentti Monson ei ole ainoastaan profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja, vaan hän on myös erinomainen esimerkki siitä, kuinka elää ylöspäin katsomisen periaatteen mukaan. Hän jos kuka voisi tuntea tehtävänsä raskaina. Sen sijaan hän osoittaa suurta uskoa ja on täynnä elämänmyönteisyyttä, viisautta ja rakkautta muita kohtaan. Hänen asenteensa on, että hän pystyy ja tekee. Hän luottaa Herraan ja turvautuu Häneen saadakseen voimaa – ja Herra siunaa häntä.

Kokemus on opettanut minulle, että jos me presidentti Monsonin tavoin osoitamme uskoamme ja turvaudumme Jumalan apuun, elämän taakat eivät lannista meitä. Me emme tunne olevamme kykenemättömiä tekemään sitä, mitä meidät on kutsuttu tekemään tai mitä meidän täytyy tehdä. Meitä vahvistetaan, ja elämämme täyttyy rauhalla ja ilolla.³ Me huomaamme, että suurimmalla osalla siitä, mikä huolettaa meitä, ei ole iankaikkista merkitystä – ja jos on, Herra auttaa meitä. Mutta meillä täytyy olla uskoa katsoa ylöspäin ja rohkeutta noudattaa Hänen ohjaustaan.

Miksi on haastavaa katsoa jatkuvasti ylöspäin elämässämme? Ehkä meiltä puuttuu uskoa siihen, että niin yksinkertainen teko voi ratkaista ongelmamme. Esimerkiksi, kun myrkkykäärmeet purivat israelilaisia, Mooses sai käskyn kohottaa pronssikäärmeen tangon päähän. Pronssikäärme edusti Kristusta. Ne, jotka katsoivat ylöspäin käärmeeseen, kuten profeetta oli kehottanut, paranivat.⁴ Mutta monet eivät katsoneet ylöspäin, ja he tuhoutuivat.⁵

Alma oli samaa mieltä siitä, että syy, miksi israelilaiset eivät katsoneet käärmettä, oli se, etteivät he uskoneet paranevansa tekemällä niin. Alman sanat ovat merkitykselliset meille tänä päivänä:

”Oi veljeni, jos te voisitte parantua vain luomalla katseen ympärillenne, jotta parantuisitte, ettekö katsoisi nopeasti; vai paaduttaisitteko mieluummin sydämenne epäuskossa ja olisitteko velttoja – –?

Jos niin, onnettomuus kohtaa teitä; mutta jos ei niin, luokaa silloin katse ympärillenne ja alkakaa uskoa Jumalan Poikaan, että hän tulee lunastamaan kansansa ja että hän on kärsivä ja kuoleva [meidän syntiemme] sovitukseksi ja että hän on jälleen nouseva kuolleista.”⁶

Presidentti Monsonin kannustus katsoa ylöspäin on vertaus Kristuksen muistamisesta. Kun me muistamme Hänet ja luotamme Hänen voimaansa, me saamme vahvistusta Hänen sovituksensa kautta. Se on keino, jonka avulla me voimme vapautua huolistamme, taakoistamme ja kärsimyksestämme. Se on keino, jonka avulla me voimme saada anteeksi ja tulla parannetuiksi syntiemme tuskasta. Se on keino, jonka avulla me voimme saada uskoa ja voimaa kestää kaikki.⁷

Äskettäin sisar Cook ja minä osallistuimme erääseen naisten konferenssiin Etelä-Afrikassa. Kuunneltuamme muutamia innoittavia sanomia siitä, kuinka voimme soveltaa sovitusta käytäntöön elämässämme, vaarnan Apuyhdistyksen johtaja kutsui kaikki ulos. Me kaikki saimme heliumilmapallon. Vaarnan Apuyhdistyksen johtaja selitti, että pallomme edustivat mitä tahansa taakkaa, koettelemusta tai vastoinkäymistä, joka piti meitä otteessaan elämässämme. Laskettuamme kolmeen päästimme irti pallomme eli ”taakkamme”. Kun katsoimme ylöspäin ja seurasimme, kuinka taakkamme leijailivat pois, kuultiin selvästi: ”Aah.” Tuo yksinkertainen pallojen irti päästäminen muistutti minua ihanasti siitä sanoin kuvaamattomasta ilosta, joka tulee, kun katsomme ylöspäin ja ajattelemme Kristusta.

Toisin kuin heliumilmapallon irti päästäminen, hengellinen ylöspäin katsominen ei ole kertaluonteinen kokemus. Me opimme sakramenttirukouksesta, että meidän tulee muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä, jotta Hänen Henkensä voisi olla kanssamme päivittäin ohjaamassa meitä.⁸

Israelilaisten vaeltaessa erämaassa Herra ohjasi heidän matkaansa päivittäin, kun he kääntyivät Hänen puoleensa saadakseen johdatusta. Toisesta Mooseksen kirjasta me luemme: ”Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään.”⁹ Hän johdatti heitä alati, ja todistan nöyrästi, että Herra voi johdattaa meitä samoin.

Kuinka Hän siis johdattaa meitä tänä päivänä? Profeettojen, apostolien ja pappeusjohtajien kautta ja niiden tunteiden kautta, jotka tulevat, kun vuodatamme sydämemme ja sielumme taivaalliselle Isällemme rukouksessa. Hän johdattaa meitä, kun jätämme sen, mikä on maailmasta, teemme parannuksen ja muutumme. Hän johdattaa meitä, kun pidämme Hänen käskynsä ja yritämme olla enemmän Hänen kaltaisiaan. Ja Hän johdattaa meitä Pyhän Hengen kautta.¹⁰

Jotta meitä voitaisiin johdattaa elämän matkalla ja jotta meillä voisi olla Pyhän Hengen jatkuva kumppanuus, meillä täytyy olla kuulevat korvat ja näkevät silmät – molemmat suunnattuina ylöspäin.¹¹ Meidän täytyy toimia saamamme ohjauksen mukaisesti. Meidän täytyy katsoa ylöspäin ja pyrkiä ylöspäin. Ja kun teemme niin, tiedän, että tulemme paremmalle mielelle, sillä Jumala haluaa meidän olevan onnellisia.

Me olemme taivaallisen Isän lapsia. Hän haluaa kuulua elämäämme, siunata meitä ja auttaa meitä. Hän parantaa haavamme, kuivaa kyyneleemme ja auttaa meitä tiellämme takaisin Hänen kasvojensa eteen. Kun me katsomme Häneen, Hän johdattaa meitä.

Mun valkeuteni on Herrani ain,
Kun päivin ja öin Hän on suojanain. – –
Mun riemunain, laulunain,
Kun päivin ja öin Hän on suojanain.12

Todistan, että synnit annetaan anteeksi ja taakkoja kevennetään, kun katsomme Kristukseen. ”Muistakaamme hänet – – ja älkäämme olko alla päin”¹³, sillä kuten presidentti Monson sanoi: ”On parempi katsoa ylöspäin.”

Todistan, että Jeesus on Vapahtajamme ja Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.