Opettaminen Hengen mukaisesti
Matthew O. Richardson
toinen neuvonantaja pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa
Vaikka olemme kaikki opettajia, meidän täytyy ymmärtää täysin se, että Pyhä Henki on kaiken totuuden todellinen opettaja ja todistaja.
Monia vuosia sitten kun olin toverini kanssa lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa, kuulin lapsen äänen kysyvän: ”Mummi, ovatko nuo oikeita lähetyssaarnaajia?” Kun käännyin, näin pienen tytön pitävän kiinni isoäitinsä kädestä ja osoittavan minua ja toveriani. Hymyilin, ojensin käteni, katsoin häntä suoraan silmiin ja sanoin: ”Hei, minä olen vanhin Richardson, ja me olemme oikeita lähetyssaarnaajia.” Tytön kasvot loistivat hänen katsoessaan minua innoissaan siitä, että hän oli aitojen lähetyssaarnaajien seurassa.
Tuon kokemuksen jälkeen olin täynnä uudistunutta omistautumista. Halusin olla sellainen lähetyssaarnaaja, jollainen Vapahtaja, perheeni ja tämä pieni tyttö odottivat minun olevan. Seuraavien kahden vuoden ajan tein työtä innokkaasti, jotta näyttäisin oikealta, todelliselta lähetyssaarnaajalta ja ajattelisin, toimisin ja erityisesti opettaisin sellaisen tavoin.
Palattuani kotiin kävi yhä ilmeisemmäksi, että vaikka minä olin jättänyt lähetystyöni taakseni, lähetystyöni ei jättänyt minua. Jopa kaikkien näiden vuosien jälkeen tunnen itse asiassa yhä, että lähetystyöni oli parhaat kaksi vuotta elämälleni. Eräs odottamaton opetus, jonka sain lähetystyössäni, oli tuo pienen tytön ääni. Mutta nyt kuulin äänen kysyvän: ”Mummi, onko tuo oikea pappeudenhaltija?”, ”Mummi, onko tuo oikea aviomies tai oikea isä?” tai ”Mummi, onko tuo oikea kirkon jäsen?”
Olen oppinut, että ratkaisu siihen, että meistä tulee oikeasti, todella jotakin elämämme jokaisella osa-alueella, liittyy kykyymme opettaa tavalla, joka ei rajoita oppimista. Todellinen elämä nimittäin vaatii todellista oppimista, joka riippuu todellisesta opettamisesta. ”Vastuu opettaa tehokkaasti ei rajoitu ainoastaan niihin, joilla on kirkossa virallinen opettajan tehtävä.”1 Jokaisella perheenjäsenellä, kirkon johtohenkilöllä ja kirkon jäsenellä (mukaan lukien nuoret ja lapset) on itse asiassa vastuu opettaa.
Vaikka olemme kaikki opettajia, meidän täytyy ymmärtää täysin se, että Pyhä Henki on kaiken totuuden todellinen opettaja ja todistaja. Ne, jotka eivät täysin ymmärrä tätä, joko yrittävät toimia Pyhän Hengen puolesta ja tehdä kaiken itse kutsuen kohteliaasti Henkeä olemaan heidän kanssaan mutta vain sivuosassa, tai uskovat jättävänsä kaiken opetuksen Hengen johdatukselle, kun he todellisuudessa esittävät oppiaiheen itse asiassa valmistelematta. Kaikilla vanhemmilla, johtajilla ja opettajilla on vastuu opettaa ”Hengen avulla”2. Heidän ei tule opettaa ilman Henkeä tai Hengen puolesta vaan ”Hengen avulla”, niin että Henki voi opettaa totuutta esteettä.
Moroni auttaa meitä ymmärtämään, kuinka me voimme ”opettaa Hengen avulla” korvaamatta, heikentämättä tai sivuuttamatta Pyhää Henkeä todellisena opettajana. Moroni sanoo, että pyhät toimivat kokouksissaan ”Hengen vaikutuksen mukaisesti”3. Tämä vaatii muutakin kuin sen, että Henki vain olisi kanssamme. Se, että toimimme Pyhän Hengen mukaisesti, tarkoittaa, että meidän täytyy ehkä muuttaa opetustapaamme, jotta opettaisimme siten kuin Pyhä Henki opettaa. Kun me mukaudumme Pyhän Hengen mukaisiksi, silloin Pyhä Henki voi opettaa ja todistaa esteettä. Tätä tärkeää mukautumista voidaan havainnollistaa seuraavan esimerkin avulla.
Monia vuosia sitten lapseni ja minä patikoimme Oregonissa sijaitsevan 3 157-metrisen South Sister -vuoren huipulle. Muutaman tunnin kuluttua me kohtasimme vulkaanisista pikkukivistä muodostuneen pitkän, 45 asteen kulmassa olevan rinteen. Vuorenhuippu näkyvissämme me jatkoimme matkaa mutta huomasimme, että jalkamme upposivat pikkukivien sekaan joka askeleella, niin että liu’uimme taaksepäin monta senttiä. 12-vuotias poikani rynnisti eteenpäin minun jäädessäni taakse 8-vuotiaan tyttäreni kanssa. Väsymys ja lannistuminen iskivät tyttäreeni pian, ja hän oli lohduton ajatellessaan, ettei hän pääsisi huipulle veljensä kanssa. Ensimmäinen ajatukseni oli kantaa hänet. Henkeni oli vahva, mutta ikävä kyllä lihani oli heikko. Me istuuduimme kiville, arvioimme tilannettamme ja laadimme uuden suunnitelman. Kehotin häntä tarttumaan takataskuihini, pitämään lujasti kiinni ja – mikä tärkeintä – astumaan minun jalkani jättämään koloon heti kun nostaisin jalkani. Hän seurasi jokaista liikettäni ja turvasi siihen nostovoimaan, joka auttoi häntä, kun hän tarrautui taskuihini. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen me pääsimme vuoren huipulle. Tyttäreni voitonriemuinen ja tyytyväinen ilme oli korvaamaton. Ja kyllä, arvioni mukaan hän ja hänen veljensä olivat todellisia patikoijia.
Tyttäreni onnistui siitä syystä, että hän ponnisteli urheasti ja patikoi minun esimerkkini mukaisesti. Kun hän tahdisti liikkeensä minun liikkeideni kanssa, saimme yhdessä aikaan rytmin, joka salli minun hyödyntää kaiken voimani. Näin on myös silloin, kun me opetamme Hengen vaikutuksen mukaisesti. Kun me mukautamme opetustapamme Pyhän Hengen tapaan, Henki vahvistaa meitä ja pystyy samalla toimimaan esteettä. Voisitteko tämä mielessänne pohtia kahta perustavanlaatuista Hengen vaikutusta, joiden mukaan meidän kannattaisi toimia?
Ensiksi, Pyhä Henki opettaa ihmisiä hyvin yksilöllisesti. Tämän ansiosta me voimme itse tietää totuuden henkilökohtaisella tavalla. Koska tarpeemme, olosuhteemme ja kehityksemme ovat erilaisia, Pyhä Henki opettaa meille, mitä meidän täytyy tietää ja tehdä tullaksemme siksi, mitä meistä pitää tulla. Huomaattehan, että vaikka Pyhä Henki opettaa ”totuuden kaikesta”4, Hän ei opeta kaikkea totuutta kerralla. Henki opettaa meille ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla”5.
Ne, jotka opettavat Hengen mukaisesti, ymmärtävät, että he opettavat ihmisiä, eivät oppiaiheita. Näin ollen heillä ei ole tarvetta kattaa koko oppikirjan aineistoa tai opettaa kaikkea, mitä he ovat aiheesta oppineet. He keskittyvät sen sijaan niihin asioihin, joita heidän perheensä tai luokkansa jäsenien on tarpeen tietää ja tehdä. Vanhemmat, johtajat ja opettajat, jotka jäljittelevät sitä, kuinka Henki opettaa, oppivat nopeasti, että todellinen opettaminen on paljon muutakin kuin vain puhumista ja kertomista. Sen seurauksena he tarkoituksellisesti pysähtyvät kuuntelemaan, huomioimaan tarkasti ja sitten erottamaan sen, mitä tehdä seuraavaksi.6 Kun he tekevät näin, Pyhällä Hengellä on mahdollisuus opettaa sekä oppilaille että opettajille, mitä heidän tulisi tehdä ja sanoa.7
Toiseksi, Pyhä Henki opettaa kutsumalla, ohjaamalla, rohkaisemalla ja kannustamalla meitä toimimaan. Kristus vakuutti meille, että me pääsemme selville siitä, onko opetus totta, kun toimimme sen mukaisesti.8 Henki johtaa ja ohjaa meitä ja näyttää meille, mitä meidän tulee tehdä.9 Hän ei kuitenkaan tee puolestamme sitä, minkä vain me itse voimme tehdä. Pyhä Henki ei nimittäin voi oppia, tuntea tai toimia meidän puolestamme, sillä se olisi tahdonvapauden opin vastaista. Hän voi helpottaa mahdollisuuksia ja kutsua meitä oppimaan, tuntemaan ja toimimaan.
Ne, jotka opettavat näin Hengen mukaisesti, auttavat muita kutsumalla, rohkaisemalla ja antamalla heille mahdollisuuksia käyttää tahdonvapauttaan. Vanhemmat, johtajat ja opettajat huomaavat, että he eivät voi tuntea, oppia tai edes tehdä parannusta niiden puolesta, jotka ovat heidän perheessään, seurakunnassaan tai luokassaan. Sen sijaan, että kysyisivät: ”Mitä minä voin tehdä lapseni, luokkani jäsenen tai muiden puolesta?” he kysyvät: ”Kuinka kutsun ja autan niitä, jotka ovat lähiympäristössäni, oppimaan itse?” Vanhemmat, jotka jäljittelevät Pyhän Hengen toimintaa, luovat koteja, joissa perheet oppivat arvostamaan eivätkä vain oppimaan jotakin arvoista. Samalla tavoin opettajat eivät pelkästään puhu opeista, vaan he pikemminkin auttavat oppilaita ymmärtämään evankeliumin oppeja ja elämään niiden mukaan. Pyhä Henki toimii esteettä, kun yksilöt harjoittavat omaa tahdonvapauttaan asianmukaisesti.
Maailman ollessa nykyisessä tilassaan me tarvitsemme kipeästi todellista oppimista ja opettamista kodeissamme, kokouksissamme ja kirkon luokissamme. Tiedän, että teidän tavoitteenne edistyä saattaa vaikuttaa joskus ylivoimaiselta. Ettehän anna edistymisenne tahdin lannistaa teitä. Muistelen sitä, mitä koin patikoidessani lasteni kanssa. Me sovimme, että joka kerta kun pysähtyisimme hengähtämään, niin sen sijaan että keskittyisimme yksinomaan siihen, kuinka pitkä matka meillä vielä oli edessämme, me kääntyisimme välittömästi ympäri ja katsoisimme vuorta alaspäin. Me katselisimme maisemia ja sanoisimme toisillemme: ”Katsokaa, kuinka pitkälle olemme päässeet.” Sitten vetäisimme syvään henkeä, kääntyisimme nopeasti kasvot ylämäkeä kohti ja alkaisimme taas kiivetä askel kerrallaan. Veljet ja sisaret, te voitte toimia vanhempina, johtaa ja opettaa Hengen vaikutuksen mukaisesti. Tiedän, että voitte tehdä niin. Todistan, että voitte tehdä niin, ja ihmisten elämä muuttuu.
Minun elämääni on siunattu todellisilla opettajilla, jotka ovat opettaneet Hengen johdatuksella ja erityisesti Hengen mukaisesti. Kehotan teitä mukauttamaan opetustapanne Pyhän Hengen mukaiseksi kaikessa, mitä teette. Todistan, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme ja että Hänen evankeliuminsa on palautettu. Tämän vuoksi meidän täytyy olla oikeita, todellisia vanhempia, todellisia johtajia, todellisia opettajia ja todellisia oppilaita. Todistan, että Jumala auttaa teitä teidän pyrkimyksissänne. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.