Mitä toivon lasteni tyttärien (ja poikien) ymmärtävän Apuyhdistyksestä
Julie B. Beck
Apuyhdistyksen ylijohtaja
Siitä päivästä lähtien, jolloin evankeliumia alettiin palauttaa tänä taloudenhoitokautena, Herra on tarvinnut uskollisia naisia osallistumaan työhön Hänen opetuslapsinaan.
On etuoikeus puhua teille tässä historiallisessa kokouksessa. Se, että voimme olla yhdessä, on meille siunaus. Palvellessani Apuyhdistyksen ylijohtajana olen oppinut rakastamaan syvästi tämän kirkon Apuyhdistyksen sisaria, ja Herra on laajentanut näkemystäni siitä, mitä Hän tuntee meitä kohtaan ja mitä Hän odottaa meiltä.
Olen antanut tämän puheen otsikoksi ”Mitä toivon lasteni tyttärien (ja poikien) ymmärtävän Apuyhdistyksestä”. Vanhimmat tyttärentyttäreni ahkeroivat Edistyminen-ohjelman parissa ja omaksuvat vanhurskaan naiseuden tapoja ja ominaisuuksia. Pian he ja heidän ikätoverinsa kantavat vastuun tästä suuresta maailmanlaajuisesta sisarjoukosta.
Toivon, että se mitä sanon, antaa heille ja kaikille, jotka kuulevat tai lukevat puheeni, selkeän ymmärryksen siitä, mitä Herralla oli mielessä Hänen tyttärilleen, kun Apuyhdistys järjestettiin.
Muinainen opetuslapseuden malli
Toivon lasteni tyttärien ymmärtävän, että meidän aikamme Apuyhdistys on järjestetty opetuslapseuden mallin mukaan, joka oli olemassa muinaisessa kirkossa. Kun Vapahtaja järjesti kirkkonsa Uuden testamentin aikoina, ”naiset osallistuivat ratkaisevalla tavalla”1 Hänen palvelutyöhönsä. Vapahtaja vieraili Martan kodissa Martan ja Marian luona, jotka olivat kaksi Hänen omistautuneimmista seuraajistaan. Kun Martta kuunteli Vapahtajaa ja palveli Häntä senaikaisten tapojen mukaisesti, Vapahtaja auttoi Marttaa näkemään, että tämä voisi tehdä enemmänkin. Hän auttoi Marttaa ja Mariaa ymmärtämään, että he voisivat valita ”hyvän osan”, jota ei otettaisi heiltä pois.2 Tämä lempeä huomautus oli kutsu osallistua Herran palvelutyöhön. Myöhemmin Uudessa testamentissa Martan vahva todistus Vapahtajan jumalallisuudesta antaa meille jonkinlaisen käsityksen hänen uskostaan ja opetuslapseudestaan.3
Kun luemme Uutta testamenttia pidemmälle, saamme tietää, että apostolit vakiinnuttivat edelleen Herran kirkkoa. Saamme tietää myös uskollisista naisista, joiden opetuslapseus myötävaikutti kirkon kasvuun. Paavali puhui naispuolisista opetuslapsista sellaisissa paikoissa kuin Efeso4 ja Filippi5. Mutta kun Herran kirkko katosi luopumuksessa, myös tämä opetuslapseuden malli katosi.
Kun Herra aloitti kirkkonsa palauttamisen profeetta Joseph Smithin kautta, Hän otti naiset jälleen mukaan opetuslapseuden malliin. Muutamia kuukausia kirkon virallisen perustamisen jälkeen Herra ilmoitti, että Emma Smith tuli erottaa kirkossa johtajan ja opettajan tehtävään ja miehensä, profeetan, viralliseksi avustajaksi.6 Tehtävässään auttaa Herraa rakentamaan valtakuntaansa Emma sai ohjeita siitä, kuinka kartuttaa uskoaan ja henkilökohtaista vanhurskauttaan, kuinka vahvistaa perhettään ja kotiaan ja kuinka palvella muita.
Toivon lasteni tyttärien ymmärtävän, että siitä päivästä lähtien, jolloin evankeliumia alettiin palauttaa tänä taloudenhoitokautena, Herra on tarvinnut uskollisia naisia osallistumaan työhön Hänen opetuslapsinaan.
Vain yksi esimerkki heidän merkittävästä panoksestaan oli lähetystyön saralla. Varhaisen kirkon suuri kasvu oli mahdollista siksi, että uskolliset miehet olivat halukkaita jättämään perheensä matkustaakseen tuntemattomiin paikkoihin ja kärsimään puutetta ja vastoinkäymisiä opettaakseen evankeliumia. Nämä miehet ymmärsivät kuitenkin, ettei heidän lähetystyönsä olisi ollut mahdollinen ilman niiden heidän elämässään olevien naisten täyttä uskoa ja kumppanuutta, jotka pitivät huolta kodeista ja liiketoimista sekä ansaitsivat tuloja perheelleen ja lähetyssaarnaajille. Nämä sisaret pitivät huolta myös niistä tuhansista käännynnäisistä, jotka kokoontuivat heidän yhteisöihinsä. He olivat syvästi sitoutuneita uuteen elämäntapaan, auttamaan Herran valtakunnan rakentamisessa ja osallistumaan Hänen pelastustyöhönsä.
Yhdistyneenä pappeuteen
Toivon lasteni tyttärien ymmärtävän, että Herra innoitti profeetta Joseph Smithiä järjestämään kirkon naiset ”pappeuden alaisuuteen pappeuden mallin mukaan”7 ja opettamaan heille, ”kuinka [he] voisivat saada haltuunsa pappeuden etuoikeudet, siunaukset ja lahjat”8.
Kun Apuyhdistys perustettiin virallisesti, Emma Smith jatkoi tehtävässään johtajana. Hänet nimitettiin tämän järjestön johtajaksi, ja hänen kanssaan johtokuntaan kutsuttiin palvelemaan kaksi neuvonantajaa. Toisin kuin oli yleisesti tapana kirkon ulkopuolisissa järjestöissä, joissa johtajat valittiin äänestämällä, tämä johtokunta kutsuttiin ilmoituksen kautta, heille antoivat tukensa ne, joita he johtaisivat, ja pappeusjohtajat erottivat heidät palvelemaan kutsumuksissaan. Näin ollen johtokunta oli ”Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta”9. Koska johtokunta oli järjestetty pappeuden alaisuuteen, sen oli mahdollista saada ohjausta Herralta ja Hänen profeetaltaan tarkoin määrättyyn työhön. Apuyhdistyksen perustamisen ansiosta Herran varastohuoneen kykyjä, aikaa ja varoja voitiin jakaa viisaasti ja järjestyksessä.
Tuo ensimmäinen naisten joukko ymmärsi, että heille oli annettu valtuus opettaa, innoittaa ja järjestää sisaret opetuslapsina auttamaan Herran pelastustyössä. Sisarten ensimmäisissä kokouksissa heille opetettiin Apuyhdistystä ohjaavat päämäärät: kasvaa uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistaa perheitä ja koteja sekä etsiä ja auttaa apua tarvitsevia.
Toivon lasteni tyttärien ymmärtävän, että Apuyhdistyksen järjestäminen oli keskeinen osa pyhien valmistamista niihin etuoikeuksiin, siunauksiin ja lahjoihin, jotka ovat tarjolla ainoastaan temppelissä. Presidentti Joseph Fielding Smith on opettanut, että Apuyhdistys ”on keskeinen osa Jumalan valtakuntaa maan päällä” ja ”on suunniteltu ja toimii niin, että se auttaa uskollisia jäseniään saamaan iankaikkisen elämän Isämme valtakunnassa”10. Voimme kuvitella, millaista sisarilla on ollut noissa ensimmäisissä Apuyhdistyksen kokouksissa Joseph Smithin punatiilisessä kaupassa vastapäätä kukkulaa, jolle rakennettiin temppeliä, profeetan opettaessa heille: ”Yhdistyksen tulee olla tarkkaan valikoitu, erillään maailman kaikesta pahuudesta, korkealuokkainen, hyveellinen ja pyhä.”11
Toivon lasteni tyttärien arvostavan temppeliä ensimmäisen Apuyhdistyksen sisarten lailla. Nämä uskoivat, että temppelin siunaukset ovat korkein palkinto ja suurenmoinen tavoite jokaiselle myöhempien aikojen naiselle. Toivon, että varhaisten Apuyhdistyksen sisarten tavoin lasteni tyttäret pyrkivät tulemaan päivittäin kyllin kypsiksi tekemään ja pitämään pyhät temppeliliitot ja että kun he menevät temppeliin, he kiinnittävät huomiota kaikkeen, mitä siellä sanotaan ja tehdään. Temppelin siunausten ansiosta heidät varustetaan voimalla12 ja he saavat siunauksena ”Jumalan tuntemisen avaimen”13. Pappeuden toimitusten kautta, jotka ovat saatavilla vain temppeleissä, heitä siunataan niin, että he voivat täyttää jumalalliset, iankaikkiset tehtävänsä, ja he lupaavat elää sitoutuneina opetuslapsina. Olen kiitollinen siitä, että yksi Herran päätarkoituksista Hänen perustaessaan Apuyhdistyksen oli antaa naisille vastuu toinen toisensa auttamisesta ”pappeuden suurempiin siunauksiin, joita temppelin toimitukset ja liitot tuovat”14.
Maailmanlaajuisen sisarjoukon turva ja vaikutus
Toivon lasteni tyttärien oppivan ymmärtämään sen tärkeän vaikutuksen ja mahdollisuuden, joka Apuyhdistyksen suurella maailmanlaajuisella sisarjoukolla on. Vuoden 1842 jälkeen kirkko on levinnyt kauas Nauvoosta, ja Apuyhdistys on nyt yli 175 maassa, joissa sisaret puhuvat yli 80:tä kieltä. Uusia seurakuntia järjestetään joka viikko, ja uusia Apuyhdistyksiä tulee osaksi aina vain laajentuvaa sisarjoukkoa, ”joka on levinnyt maanosien ylle”15. Kun Apuyhdistys oli jäsenmäärältään suhteellisen pieni ja toimi lähinnä Utahissa, sen johtajat saattoivat keskittää suurelta osin järjestönsä ja jäsenistönsä toimimaan paikallisissa yhteiskunnallisissa ohjelmissa ja eri ryhmien kesken toteutetussa avustustyössä. He kehittivät kotituotantoa ja toteuttivat projekteja sairaaloiden rakentamiseksi ja viljan varastoimiseksi. Nuo Apuyhdistyksen varhaiset pyrkimykset loivat omalta osaltaan opetuslapseuden malleja, joita sovelletaan nyt kautta maailman. Kirkon kasvaessa Apuyhdistys pystyy nyt täyttämään tarkoituksensa joka seurakunnassa, vaarnassa ja piirissä samalla sopeutuen alati muuttuvassa maailmassa.
Apuyhdistyksen sisaret ympäri maailman kokevat päivittäin kuolevaisuuden haasteiden ja kokemusten koko kirjon. Tänä päivänä naiset ja heidän perheensä elävät kasvotusten toteutumatta jääneiden odotusten, henkisen, fyysisen ja hengellisen sairauden, onnettomuuksien ja kuoleman kanssa. Jotkut sisaret kärsivät yksinäisyydestä ja pettymyksestä, koska heillä ei ole omaa perhettä, ja toiset kärsivät perheenjäsenten huonojen valintojen seurauksista. Jotkut ovat kokeneet sotaa, nälkää tai luonnonmullistuksia, ja toiset oppivat riippuvuuksista, työttömyydestä tai riittämättömästä koulutuksesta ja valmennuksesta koituvasta rasitteesta. Kaikki nämä vaikeudet pystyvät näivettämään uskon ja ehdyttämään yksilöiden ja perheiden voimat. Yksi Herran tarkoituksista, kun Hän järjesti sisaret opetuslasten joukoksi, oli antaa huojennusta, joka nostaisi heidät kaiken sen yläpuolelle, ”mikä estää naisen iloa ja edistystä”16. Jokaisessa seurakunnassa on Apuyhdistys, jossa on sisaria, jotka voivat tavoitella ja saada ilmoitusta ja neuvotella pappeusjohtajien kanssa vahvistaakseen toisiaan ja löytääkseen ratkaisuja, jotka soveltuvat heidän omiin koteihinsa ja yhteisöihinsä.
Toivon lasteni tyttärien ymmärtävän, että Apuyhdistyksen ansiosta heidän opetuslapseutensa laajentuu ja he voivat alkaa tehdä yhdessä muiden kanssa sellaista vaikuttavaa ja sankarillista työtä, jota Vapahtaja on tehnyt. Sellainen työ, jota tämän kirkon sisaria on pyydetty tekemään meidän aikanamme, ei ole koskaan ollut laajuudeltaan liian vaatimatonta tai vähäpätöistä Herralle. Olemalla uskollisia he voivat tuntea Hänen hyväksyntänsä ja saada siunauksekseen Hänen Henkensä toveruuden.
Lasteni tyttärien tulisi myös tietää, että Apuyhdistyksen sisaruus voi suoda turvapaikan, turvan ja suojan17. Kun aika, jota elämme, käy yhä vaikeammaksi, Apuyhdistyksen uskolliset sisaret yhdistyvät suojelemaan Siionin koteja maailman läpitunkevilta ääniltä ja vastustajan petolliselta ja viettelevältä vaikutukselta. Apuyhdistyksen välityksellä vanhurskaita naisia opetetaan ja vahvistetaan ja sitten heitä opetetaan ja vahvistetaan lisää, ja heidän vaikutuksensa voi siunata paljon useampia Isämme lapsia.
Huolenpidon ja palvelemisen opetuslapseus
Toivon lasteni tyttärien ymmärtävän, että kotikäyntityö on heidän opetuslapseutensa ilmaus ja merkittävä tapa, jolla he voivat pitää liittonsa kunniassa. Tämän opetuslapseutemme osan tulee muistuttaa läheisesti Vapahtajamme palvelutehtävää. Apuyhdistyksen varhaisina aikoina joka seurakunnassa oli kotikäyntikomitea, joka sai tehtäväkseen arvioida tarpeet ja kerätä avustuksia jaettaviksi apua tarvitseville. Vuosien myötä Apuyhdistyksen sisaret ja johtohenkilöt ovat oppineet askel kerrallaan ja kehittyneet kyvyssään huolehtia muista. On ollut aikoja, jolloin sisaret ovat keskittyneet enemmän käyntien suorittamiseen, oppiaiheiden pitämiseen ja viestien jättämiseen, kun he ovat poikenneet sisartensa kodeissa. Nämä käytännöt ovat auttaneet sisaria oppimaan huolenpidon malleja. Aivan kuten ihmiset keskittyivät Mooseksen aikana pitämään yllä pitkiä sääntöluetteloita, Apuyhdistyksen sisaret ovat toisinaan säätäneet itselleen monia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä halutessaan ymmärtää, kuinka heidän tulisi vahvistaa toinen toistaan.
Kun sisarten ja heidän perheidensä elämässä on tänä päivänä hyvin paljon tarvetta avulle ja huojennukselle, taivaallinen Isämme odottaa meidän kulkevan korkeampaa tietä ja osoittavan opetuslapseuttamme välittämällä vilpittömästi Hänen lapsistaan. Tämä tärkeä päämäärä mielessä johtohenkilöitä opetetaan nyt pyytämään raportteja sisarten ja näiden perheiden hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnista sekä tehdystä palvelutyöstä18. Kotikäyntiopettajat ovat nyt vastuussa siitä, että he oppivat ”vilpittömästi tuntemaan jokaisen sisaren ja rakastamaan häntä, auttamaan häntä uskonsa vahvistamisessa ja palvelemaan häntä”19.
Vapahtajan sitoutuneina opetuslapsina me kehitymme kyvyssämme tehdä niitä asioita, joita Hän tekisi, jos Hän olisi täällä. Me tiedämme, että Häntä kiinnostaa meidän huolenpitomme, ja niinpä meidän pyrkimyksemme on keskittyä huolehtimaan sisaristamme sen sijaan että suorittaisimme asioita saadaksemme ne pois tehtävien töiden luettelosta. Todellista palvelutehtävää mitataan ennemmin rakkautemme määrällä kuin tilastojemme täydellisyydellä. Tiedämme onnistuvamme palvelutehtävässämme kotikäyntiopettajina, kun sisaremme voivat sanoa: ”Kotikäyntiopettajani auttaa minua kasvamaan hengellisesti” ja ”Tiedän, että kotikäyntiopettajani välittää minusta ja perheestäni syvästi” ja ”Jos minulla on ongelmia, tiedän, että kotikäyntiopettajani toimii pyytämättä”. Johtohenkilöt, jotka ymmärtävät toisten palvelemisen tärkeyden, neuvottelevat yhdessä tavoitellakseen ja saadakseen ilmoitusta siitä, kuinka vahvistaa kotikäyntiopettajia ja kuinka järjestää ja suorittaa innoittavaa palvelutyötä.
Kotikäyntityö on lisäksi jatke piispan tehtävään huolehtia Herran laumasta. Piispa ja Apuyhdistyksen johtaja tarvitsevat innoitettujen kotikäyntiopettajien palvelua, joka auttaa heitä täyttämään velvollisuutensa. Kotikäyntiopettajien palvelun ansiosta Apuyhdistyksen johtaja voi olla tietoinen seurakunnan jokaisen sisaren hyvinvoinnista ja kertoa heidän hyvinvoinnistaan keskustellessaan piispansa kanssa.
Presidentti Thomas S. Monson on opettanut meille, että ”kun me ponnistelemme uskossa, lainkaan epäilemättä, täyttääksemme meille annetut tehtävät, kun me etsimme Kaikkivaltiaan innoitusta tehtäviemme suorittamisessa, voimme saada aikaan ihmeitä”20. Toivon, että lasteni tyttäret ovat osallisina ihmeissä pyrkiessään siihen, että kotikäyntityöstä tulee opetuslapseuden malli, jonka Herra tunnistaa, kun Hän tulee jälleen.
Apuyhdistyksen päämäärien täyttäminen
Lasteni tyttäret voivat nyt tutkia näitä ja muita Apuyhdistykseen liittyviä keskeisiä opetuksia kirjasta Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä. Tämä kirja sisältää kertomuksen Apuyhdistyksen ja tämän kirkon naisten perinnöstä. Se yhdistää maailmanlaajuisen sisarjoukon ja auttaa heitä elämään Apuyhdistyksen päämäärien sekä opetuslasten mallien ja etuoikeuksien mukaisesti. Se on todiste naisten välttämättömästä roolista Isämme onnensuunnitelmassa, ja se tarjoaa järkkymättömän mittapuun sille, mihin me uskomme, mitä me teemme ja mitä me puolustamme. Ensimmäinen presidenttikunta on kannustanut meitä ”tutkimaan tätä kirjaa ja antamaan sen ajattomien totuuksien ja innoittavien esimerkkien vaikuttaa [elämäämme]”21.
Tietäen, että Apuyhdistys oli perustettu jumalallisesti, presidentti Joseph F. Smith sanoi Apuyhdistyksen sisarille: ”Teidän tehtävänne on johtaa maailmaa ja johtaa etenkin maailman naisia.” Hän sanoi: ”Te olette pää, ette häntä.”22 Herran toisen tulemisen ajan lähestyessä toivon, että lasteni tyttäristä tulee vahvoja, uskollisia naisia, jotka soveltavat Apuyhdistyksen periaatteita ja malleja elämäänsä. Kun Apuyhdistyksestä tulee heille elämäntapa, toivon, että he palvelevat ykseydessä muiden kanssa täyttääkseen sen jumalalliset päämäärät. Minulla on todistus palautetusta Jeesuksen Kristuksen tosi kirkosta, ja olen kiitollinen siitä opetuslapseuden mallista, joka palautettiin, kun Herra innoitti profeetta Joseph Smithiä perustamaan Apuyhdistyksen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.