Herraan turvaaminen – toteutukoon Sinun tahtosi

Robert D. Hales

kahdentoista apostolin koorumista

Elämämme tarkoitus maan päällä on kasvaa, kehittyä ja vahvistua omien kokemustemme kautta.

Tänä sapattiaamuna kiitämme Herrastamme ja todistamme siitä, että Hän todella elää. Hänen evankeliuminsa on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta. Mormonin kirja on tosi. Meitä johtaa tänä päivänä elävä profeetta, presidentti Thomas S. Monson. Ennen kaikkea todistamme vakaasti Jeesuksen Kristuksen sovituksesta ja siitä koituvista iankaikkisista siunauksista.

Minulla on muutaman viime kuukauden aikana ollut tilaisuus tutkia Vapahtajan sovitusuhria ja sitä, kuinka Hän itse valmistautui antamaan tuon iankaikkisen uhrin meidän jokaisen hyväksi, ja oppia lisää siitä.

Hänen valmistautumisensa alkoi kuolevaisuutta edeltävässä elämässä, kun Hän turvasi Isäänsä ja sanoi: ”Isä, sinun tahtosi tapahtukoon, ja kunnia olkoon sinun ikuisesti.”¹ Tuosta hetkestä lähtien tähän päivään saakka Hän on tahdonvapauttaan käyttäen hyväksynyt taivaallisen Isän suunnitelman ja toteuttanut sitä. Pyhät kirjoitukset opettavat meille, että koko nuoruutensa Hän oli Isänsä luona² ja ”odotti Herralta palvelutyönsä ajan tulemista”³. Kolmenkymmenen vuoden iässä Hän kohtasi ankaran kiusauksen mutta päätti vastustaa sitä ja sanoi: ”Poistu luotani, Saatana!”⁴ Getsemanessa Hän turvasi Isäänsä ja julisti: ”Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun”⁵, ja sitten Hän tahdonvapauttaan käyttäen kärsi meidän syntiemme tähden. Julkisen oikeudenkäynnin nöyryytyksen ja tuskallisen ristiinnaulitsemisen ajan Hän turvasi Isäänsä valmiina siihen, että Häntä ”[haavoitettaisiin] meidän rikkomustemme tähden – – [ja runneltaisiin] meidän pahojen tekojemme tähden”⁶. Silloinkin kun Hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”⁷, Hän turvasi Isäänsä ja käytti tahdonvapauttaan antaen anteeksi vihamiehilleen⁸, huolehti äidistään⁹ ja kesti loppuun asti, kunnes Hänen elämänsä päättyi ja tehtävänsä kuolevaisuudessa tuli suoritetuksi¹⁰.

Olen usein miettinyt, miksi Jumalan Pojalla ja Hänen pyhillä profeetoillaan ja kaikilla uskollisilla pyhillä on koettelemuksia ja vaikeuksia silloinkin kun he yrittävät toteuttaa taivaallisen Isän tahdon. Miksi se on niin vaikeaa etenkin heille?

Ajattelen Joseph Smithiä, joka nuorena poikana kärsi sairaudesta ja koki vainoa koko elämänsä ajan. Vapahtajan tavoin hän huudahti: ”Oi Jumala, missä olet?”¹¹ Jopa silloinkin kun hän näytti olevan yksin, hän tahdonvapauttaan käyttäen turvasi Herraan ja toteutti taivaallisen Isänsä tahdon.

Ajattelen pioneeriesivanhempiamme, jotka ajettiin pois Nauvoosta, jotka ylittivät tasangot ja jotka seurasivat tahdonvapauttaan käyttäen profeettaa silloinkin kun he kärsivät sairautta, puutetta ja jotkut jopa kuoleman. Miksi niin hirveitä vaikeuksia? Mitä varten? Mihin tarkoitukseen?

Näitä kysymyksiä esittäessämme me käsitämme, että elämämme tarkoitus maan päällä on kasvaa, kehittyä ja vahvistua omien kokemustemme kautta. Miten teemme sen? Pyhät kirjoitukset antavat meille vastauksen yhdellä yksinkertaisella lauseella: me panemme toivomme Herraan.¹² Meille kaikille annetaan koettelemuksia ja vaikeuksia. Näiden kuolevaisuuden haasteiden ansiosta me ja taivaallinen Isämme näemme, seuraammeko me vapaasta tahdostamme Hänen Poikaansa. Hän tietää jo, ja meillä on tilaisuus oppia, että olivatpa olosuhteemme miten vaikeita tahansa, ”kaikki tämä antaa [meille] kokemusta ja on [meidän hyväksemme]”¹³.

Tarkoittaako tämä sitä, että me ymmärrämme aina haasteemme? Eikö meillä kaikilla ole joskus syytä kysyä: ”Oi Jumala, missä olet?”¹⁴ On! Kun puoliso kuolee, kumppani kyselee sitä kummissaan. Kun taloudelliset vaikeudet kohtaavat perhettä, isä kysyy sitä. Kun lapset eksyvät polulta, äiti ja isä itkevät surusta. Niin, ”illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo”¹⁵. Sitten, lisääntyneen uskomme ja ymmärryksemme sarastuksessa me nousemme ja päätämme turvata Herraan sanoen: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”¹⁶

Mitä Herraan turvaaminen siis tarkoittaa? Pyhissä kirjoituksissa turvaaminen tarkoittaa toivoa, ennakolta iloitsemista ja luottamista. Toivon ja luottamuksen kohdistaminen Herraan edellyttää uskoa, kärsivällisyyttä, nöyryyttä, sävyisyyttä, pitkämielisyyttä, käskyjen pitämistä ja loppuun asti kestämistä.

Herraan turvaaminen tarkoittaa uskon siemenen kylvämistä ja ravitsemista ”hyvin uutterasti ja kärsivällisesti”¹⁷.

Se tarkoittaa, että rukoilemme kuten Vapahtaja rukoili – Jumalaa, taivaallista Isäämme – ja sanomme: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi.”¹⁸ Se on rukous, jonka lausumme koko sielustamme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Herraan turvaaminen tarkoittaa mietiskelemistä sydämessämme ja Pyhän Hengen saamista, niin että me voimme tietää ”kaiken, mitä [meidän] tulee tehdä”¹⁹.

Kun noudatamme Hengen kuiskauksia, me huomaamme, että ”ahdinko saa aikaan kestävyyttä”²⁰, ja me opimme jatkamaan ”kärsivällisesti, kunnes [meistä] tehdään täydellisiä”²¹.

Herraan turvaaminen tarkoittaa lujana pysymistä²² ja uskossa eteenpäin ponnistelemista, ”niin että [meillä] on täydellinen toivon kirkkaus”²³.

Se tarkoittaa luottamista ”yksin Kristuksen ansioihin”²⁴ ja sitä, että me sanomme Hänen armonsa avulla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, oi Herra, eikä meidän.”²⁵

Kun me turvaamme Herraan, me olemme ”järkkymättömiä – – käskyjen pitämisessä”²⁶ ja tiedämme, että ”[saamme] jonakin päivänä levätä kaikista [ahdingoistamme]”²⁷.

Emmekä me ”[heitä] pois [rohkeuttamme]”²⁸, niin että ”kaikki, millä [meitä] on ahdistettu, koituu yhdessä [meidän parhaaksemme]”²⁹.

Nuo ahdingot ovat monenlaisia muodoltaan ja kooltaan. Jobin kokemus muistuttaa meille, mitä meidät voidaan kutsua kestämään. Job menetti kaiken omaisuutensa, mukaan lukien maansa, talonsa ja eläimensä, perheensä jäseniä, maineensa, fyysisen terveytensä ja jopa henkisen hyvinvointinsa. Silti hän turvasi Herraan ja lausui voimallisen henkilökohtaisen todistuksen. Hän sanoi:

”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

Ja sitten, kun – – lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.”³⁰

”Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut.”³¹

Vaikka meillä on Jobin, profeettojen ja Vapahtajan loistavat esimerkit, meistä on silti haastavaa turvata Herraan, etenkin kun emme voi täysin ymmärtää Hänen suunnitelmaansa ja tarkoituksiaan meitä varten. Tuota ymmärrystä annetaan useimmiten ”[rivi] rivin päälle [ja opetus] opetuksen päälle”³².

Omassa elämässäni olen oppinut, että en aina saa vastausta rukoukseen, koska Herra tietää, että en ole valmis. Kun Hän vastaa, Hän vastaa usein ”vähän täällä ja vähän tuolla”³³, koska en kestä tai en ole valmis tekemään enempää.

Rukoilemme liian usein kärsivällisyyttä, mutta haluamme sitä aivan heti! Presidentti David O. McKay rukoili nuorena miehenä todistusta siitä, että evankeliumi on totta. Monta vuotta myöhemmin tuo todistus viimein tuli hänen palvellessaan lähetystyössä Skotlannissa. Myöhemmin hän kirjoitti: ”Se oli minulle vakuutus siitä, että vilpittömään rukoukseen vastataan ’kerran jossakin’.”³⁴

Me emme ehkä tiedä, milloin tai kuinka Herra vastaa, mutta todistan, että vastaukset tulevat Hänen aikanaan ja Hänen tavallaan. Joitakin vastauksia meidän pitää kenties odottaa tuonpuoleiseen asti. Tämä voi koskea joitakin lupauksia patriarkallisissa siunauksissamme ja joitakin siunauksia perheenjäsenille. Älkäämme luovuttako Herran suhteen. Hänen siunauksensa ovat iankaikkisia, eivät hetkellisiä.

Herraan turvaaminen antaa meille korvaamattoman tilaisuuden huomata, että on monia, jotka turvaavat meihin. Lapsemme odottavat, että me osoitamme kärsivällisyyttä, rakkautta ja ymmärtämystä heitä kohtaan. Vanhempamme odottavat, että me osoitamme kiitollisuutta ja myötätuntoa. Veljemme ja sisaremme odottavat, että olemme suvaitsevaisia, armeliaita ja anteeksiantavaisia. Puolisomme odottaa, että me rakastamme häntä kuten Vapahtaja on rakastanut meitä jokaista.

Kun kestämme fyysistä kärsimystä, me tulemme yhä tietoisemmiksi siitä, kuinka moni palvelee meitä jokaista. Tunnen rakastavan taivaallisen Isän ja Hänen rakkaan Poikansa kiitollisuuden kaikkia marioita ja marttoja, kaikkia laupiaita samarialaisia kohtaan, jotka palvelevat sairaita, auttavat heikkoja ja huolehtivat henkisesti ja fyysisesti sairaista. Päivittäisessä Kristuksen kaltaisessa palvelutyössänne te palvelette Herraa ja toteutatte taivaallisen Isän tahtoa. Hänen vakuutuksensa teille on selvä: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”³⁵ Hän tuntee teidän uhrauksenne ja murheenne. Hän kuulee rukouksenne. Kun edelleenkin uskossa turvaatte Häneen ja palvelette Häntä, teillä on Hänen rauhansa ja leponsa.

Jokainen meistä on Herralle rakkaampi kuin voimme mitenkään ymmärtää tai kuvitella. Olkaamme sen tähden ystävällisempiä toisiamme kohtaan ja ystävällisempiä itseämme kohtaan. Muistakaamme, että se, joka turvaa Herraan, tulee pyhäksi Hänen sovituksensa kautta, ”alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon”³⁶.

Sillä tavalla Vapahtajamme alistui Isänsä tahtoon Getsemanen puutarhassa. Hän pyysi hartaasti opetuslapsiltaan: ”Valvokaa minun kanssani”, mutta kun Hän kolme kertaa palasi heidän luokseen, uni oli alkanut painaa heidän silmiään.³⁷ Vailla näiden opetuslastensa seuraa ja lopulta vailla Isänsä läsnäoloa Vapahtaja kärsi omasta tahdostaan ”kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia”³⁸ meidän puolestamme. Häntä vahvistamaan lähetettiin enkeli³⁹, eikä Hän kaihtanut juoda katkerasta maljasta⁴⁰. Hän turvasi Isäänsä ja sanoi: ”Toteutukoon sinun tahtosi”⁴¹, ja nöyrästi Hän polki viinikuurnan yksinään⁴². Nyt yhtenä Hänen kahdestatoista apostolistaan näinä myöhempinä aikoina rukoilen, että meitä vahvistetaan, niin että me valvomme Hänen kanssaan ja turvaamme Häneen koko elämämme ajan.

Tänä sapattiaamuna osoitan kiitollisuutta siitä, että minä ja te emme ole yksin getsemanessamme⁴³. Hän, joka valvoo meitä, ”ei hän väsy, ei hän nuku”⁴⁴. Hänen enkelinsä täällä ja verhon tuolla puolen ovat meidän ympärillämme tukeakseen meitä⁴⁵. Lausun teille erityisen todistukseni, että Vapahtajamme lupaus on tosi, sillä Hän on sanonut: ”[Ne], jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.”⁴⁶ Turvatkaamme Häneen ponnistellen eteenpäin uskossa, niin että voimme sanoa rukouksissamme: ”Toteutukoon sinun tahtosi”⁴⁷ ja palata Hänen luokseen kunniallisesti. Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.