Lähetyssaarnaajat ovat kirkon aarre

Kazuhiko Yamashita

seitsemänkymmenen koorumista

Olen kiitollinen siitä, että Herra kutsuu lähetyssaarnaajat, että he vastaavat tuohon kutsuun ja että he palvelevat kautta maailman.

Eräänä iltana vuosia sitten juuri kutsuttu lähetyssaarnaaja nimeltään vanhin Swan ja hänen japanilainen vanhempi toverinsa tulivat käymään meillä. Onneksi olin kotona, joten kutsuin heidät sisään. Kun tervehdin heitä ovella, panin merkille takin, joka vanhin Swanilla oli yllään. Sen enempää ajattelematta sanoin hänelle: ”Onpa sinulla ylläsi hieno takki!” Takki ei ollut kuitenkaan uusi, ja se oli melko haalistunut. Otaksuin, että takki oli sellainen, jonka joku aiempi lähetyssaarnaaja oli lähtiessään jättänyt lähetyssaarnaajien asuntoon.

Vanhin Swan reagoi heti sanoihini, ja tilanne oli täysin päinvastainen kuin olin ajatellut. Takeltelevalla japanin kielellä hän vastasi: ”Niin, tämä on hyvä takki. Isäni käytti tätä takkia palvellessaan lähetyssaarnaajana Japanissa yli 20 vuotta sitten.”

Vanhin Swanin isä oli palvellut Okajaman lähetyskentällä. Kun vanhin Swan oli lähdössä palvelemaan lähetystyöhön Japaniin, hänen isänsä oli antanut hänelle takkinsa. Tässä kuvassa näkyy se takki, jota kaksi sukupolvea vanhin Swaneja käytti Japanissa.

Liikutuin kuullessani vanhin Swanin sanat. Ja ymmärsin nyt syyn, miksi vanhin Swan käytti isänsä takkia ollessaan käännytystyössä. Vanhin Swan oli aloittanut lähetystyönsä sisimmässään isältään peritty rakkaus Japania ja sen kansaa kohtaan.

Olen varma siitä, että jotkut teistä ovat kokeneet jotakin samankaltaista. Useat Japanissa palvelevat lähetyssaarnaajat ovat kertoneet minulle, että heidän isänsä, äitinsä, isoisänsä, setänsä tai enonsa on myös palvellut lähetystyössä Japanissa.

Haluan ilmaista vilpittömän rakkauteni, kunnioitukseni ja kiitollisuuden tunteeni kaikille kotiin palanneille lähetyssaarnaajille, jotka ovat palvelleet eri puolilla maailmaa. Olen varma siitä, että ne, joita olette auttaneet kokemaan kääntymyksen, eivät ole unohtaneet teitä. ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet!”¹

Minä olen yksi noista käännynnäisistä. Koin kääntymyksen 17-vuotiaana ollessani lukiolainen. Lähetyssaarnaaja, joka kastoi minut, oli muuan vanhin Rupp Idahosta Yhdysvalloista. Hänet vapautettiin äskettäin vaarnanjohtajan tehtävästä Idahossa. En ole nähnyt häntä sen jälkeen kun olin juuri kastettu, mutta olen vaihtanut sähköpostiviestejä ja puhunut hänen kanssaan puhelimessa. En ole koskaan unohtanut häntä. Hänen ystävälliset, hymyilevät kasvonsa ovat syöpyneet muistiini. Hän oli hyvin onnellinen saadessaan tietää, että minulla menee hyvin.

Kun olin 17, minulla ei ollut kovin selkeää ymmärrystä sanomasta, jota lähetyssaarnaajat olivat opettaneet minulle. Minulla oli kuitenkin erityinen tunne lähetyssaarnaajista. Halusin tulla samanlaiseksi kuin he. Ja tunsin heidän syvän ja kestävän rakkautensa.

Saanen kertoa teille päivästä, jolloin minut kastettiin. Se oli 15. heinäkuuta, ja se oli hyvin kuuma päivä. Samana päivänä kastettiin myös eräs nainen. Lähetyssaarnaajat olivat rakentaneet kastealtaan itse, eikä se ollut kovin kummoinen.

Heti kasteemme jälkeen meidät konfirmoitiin. Ensin vanhin Lloyd konfirmoi sen sisaren. Istuuduin muiden jäsenten joukkoon, suljin silmäni ja kuuntelin hiljaa. Vanhin Lloyd konfirmoi hänet ja alkoi sitten antaa hänelle siunausta. Sitten vanhin Lloyd lakkasi kuitenkin puhumasta, joten avasin silmäni ja katsoin häntä hyvin kiinnostuneena.

Vielä tänäkin päivänä voin selkeästi muistaa sen näyn. Vanhin Lloydin silmät olivat tulvillaan kyyneliä. Ja ensimmäisen kerran elämässäni koin, kuinka Pyhä Henki verhosi minut. Ja Pyhän Hengen välityksellä sain varman tiedon siitä, että vanhin Lloyd rakasti meitä ja että Jumala rakasti meitä.

Sitten oli minun vuoroni tulla konfirmoiduksi. Konfirmoijana oli jälleen vanhin Lloyd. Hän asetti kätensä pääni päälle ja konfirmoi minut kirkon jäseneksi, antoi Pyhän Hengen lahjan ja alkoi sitten lausua siunausta. Ja jälleen hän lakkasi puhumasta. Nyt kuitenkin ymmärsin, mitä tapahtui. Tiesin todella Pyhän Hengen välityksellä, että lähetyssaarnaajat rakastivat minua ja että Jumala rakasti minua.

Nyt haluaisin sanoa muutaman sanan lähetyssaarnaajille, jotka palvelevat parhaillaan lähetyskentillä kautta maailman. Asenteenne ja rakkaus, jota osoitatte muita kohtaan, ovat hyvin merkittävä sanoma. Vaikka en heti ymmärtänyt kaikkia oppeja, joita lähetyssaarnaajat minulle opettivat, tunsin heidän suuren rakkautensa, ja heidän monet ystävälliset tekonsa opettivat minulle tärkeitä opetuksia. Teidän sanomanne on rakkauden sanoma, toivon sanoma ja uskon sanoma. Asenteenne ja tekonne luovat Hengelle otollisen ilmapiirin, ja Hengen avulla kykenemme ymmärtämään ne asiat, jotka ovat tärkeitä. Haluan välittää teille ajatuksen, että rakkaudellanne te ilmaisette Jumalan rakkautta. Te olette tämän kirkon aarre. Olen hyvin kiitollinen teille kaikille uhrautumisestanne ja omistautumisestanne.

Haluan puhua myös teille tuleville lähetyssaarnaajille. Omassa perheessäni neljä lapsistamme on palvellut lähetystyössä, ja tämän kuun lopussa viides lähetyssaarnaajamme menee Provon lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen. Ensi vuonna nuorimmaisemme suunnittelee lukiosta päästyään palvelevansa lähetystyössä.

Niinpä puhun pojilleni ja kaikille teille, jotka valmistaudutte palvelemaan lähetystyössä. On välttämätöntä, että tuotte mukananne lähetystyöhön kolme asiaa:

Halun saarnata evankeliumia. Herra haluaa teidän etsivän Hänen lampaitaan ja pitävän heistä huolta.² Kaikkialla ympäri maailmaa on ihmisiä, jotka odottavat teitä. Menettehän nopeasti sinne, missä he ovat? Kukaan ei ponnistele uutterammin kuin lähetyssaarnaajat pelastaakseen muita. Minä olen yksi noista pelastetuista.
Vahvistuneen todistuksenne. Herra vaatii teiltä ”sydäntä ja altista mieltä”³.
Rakastakaa muita vanhin Swanin tavoin, joka toi lähetystyöhön mukanaan isänsä takin ja isänsä rakkauden Japania ja sen kansaa kohtaan.

Ja te, jotka ette tiedä, kuinka valmistautua lähetystyöhön, menettehän tapaamaan piispaanne? Tiedän, että hän auttaa teitä.

Olen kiitollinen siitä, että Herra kutsuu lähetyssaarnaajat, että he vastaavat tuohon kutsuun ja että he palvelevat kautta maailman. Saanen sanoa kaikille teille rakkaille kotiin palanneille lähetyssaarnaajille: Olen todella kiitollinen kaikista ponnisteluistanne. Te olette tämän kirkon aarre. Ja toivottavasti olette aina ja jatkuvasti lähetyssaarnaajia ja toimitte Kristuksen opetuslasten tavoin.

Todistan, että me olemme taivaallisen Isämme lapsia, että Hän rakastaa meitä ja että Hän lähetti rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, jotta me voimme jälleen palata Hänen luokseen. Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.