OPETUKSIA OPISTA JA LIITOISTA
Miksi vastoinkäymisiä?
On sanottu, että jokainen elämä tarvitsee myös sadetta. Mutta miksi joskus tuntuu satavan kaatamalla? Rakastava Jumala on luonut tämän maailman meidän hyväksemme, joten miksi eteemme tulee joskus tapahtumia, jotka ovat epämiellyttäviä ja haastavia tai jotka tuottavat meille tuskaa, surua ja murhetta? Eikä se tunnu varmastikaan reilulta, että jotkut ihmiset näyttävät kokevan paljon enemmän vastoinkäymisiä kuin toiset!
Mitä syitä elämämme vastoinkäymisiin on olemassa? Puhuessaan synnistä kuningas Benjamin totesi: ”Minä en voi sanoa teille kaikkea, missä voitte tehdä syntiä, sillä on monenlaisia keinoja ja tapoja, jopa niin monia, etten voi niitä luetella” (Moosia 4:29). Samaa voi sanoa niistä vastoinkäymisistä, joita ihmiselämässä esiintyy. Niitä ei voi luetella. Jotkin ovat seurausta omista teoistamme, toiset ympärillämme olevien teoista. Vielä jotkin muut ovat seurausta kuolevaisuuden olosuhteista tai syistä, joita emme näe tai emme vielä ymmärrä. Tosiasiassa ei ole olemassa tehokasta tapaa ymmärtää kaikkia tämän elämän vaikeuksia tai selviytyä niistä ilman uskoa rakastavaan taivaalliseen Isään ja ilman ymmärrystä pelastussuunnitelmasta sekä kuolemaa edeltävän ja kuolemanjälkeisen olemassaolon todellisuudesta.
Kuritukseksi
Ehkäpä yksinkertaisin tapa tarkastella näitä vaikeita tapahtumia elämässämme on jakaa ne kahteen ryhmään: niihin, jotka johtuvat henkilökohtaisista valinnoistamme ja teoistamme, sekä niihin, jotka johtuvat kaikista muista elämäämme vaikuttavista tapahtumista. Olemme vastuussa ensimmäisistä.
Suurten vainojen aikana kun pyhät oli karkotettu kodeistaan Jacksonin piirikunnasta Missourista, Herra sanoi: ”Minä, Herra, olen sallinut ahdingon, jolla heitä on ahdistettu, kohdata heitä heidän rikkomustensa tähden” (OL 101:2). Niitä ahdistuksia ja vaikeuksia, jotka ovat suoraa seurausta teoistamme, meidän on ehkä helpointa ymmärtää. Ja niillä on jumalallinen tarkoitus. Herra on selittänyt: ”Sillä ne, jotka eivät tahdo kestää kuritusta vaan kieltävät minut, eivät voi tulla pyhitetyiksi” (jae 5).
Kun Herra kurittaa meitä, meillä on mahdollisuus valita. Me voimme kuulua niihin, jotka joutuessamme kasvokkain tekojemme seurausten kanssa ylenkatsomme velvollisuuttamme ja käännymme pois Jumalasta ja Hänen kurittavasta rakkaudestaan. Tai me voimme olla niiden kaltaisia, jotka kärsivällisesti alistuvat, oppivat ja kasvavat vanhurskaudessa.
Apostoli Paavali opetti: ”Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa” (Hepr. 12:6). Lyöminen ei ole kivutonta!
Paavali jatkaa:
”Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? – –
Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.” (Jakeet 7, 11.)
Jumalan suurta viisautta
Kohtaamme elämässä myös toisenlaisia vastoinkäymisiä, sellaisia, jotka saattavat saada meidät ajattelemaan: ”Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” Se, kuinka me suhtaudumme näihin haasteisiin, auttaa määrittelemään, keitä me olemme ja mitä meistä voi tulla.
Minulla on sankari. Hän ei tiedä, että pidän häntä sankarina. Olen tavannut hänet vain kerran, mutta hän teki minuun pysyvän vaikutuksen. Tavattuani hänet kyselin hänestä lähetyssaarnaajilta, hänen vaarnanjohtajaltaan ja lähetysjohtajalta, ja sain tietää vielä useampia syitä kunnioittaa häntä. Hän on sisar Ye Hui Hua Tainanin vaarnasta Taiwanista. Tapasin hänet ollessani käymässä Tainanissa vaarnakonferenssissa. Hän hoiti vaarnakeskuksen pihaa. Huomioni kiintyi silminnähtävään iloon, joka ympäröi häntä hänen tehdessään työtä. Jutellessamme hän lausui todistuksensa ja ilmaisi kiitollisuutensa monista siunauksistaan. Ainoa kohtaamisemme jätti mieleeni hänen riemukkaan henkensä säteilyn ja sai minut pohtimaan omaa suhteellista kiittämättömyyttäni siunauksistani. Hän ei selvästikään omistanut paljoa mitä tulee aineellisiin tavaroihin, mutta hän oli tyynempi ja iloisempi kuin kukaan, jonka olen koskaan tavannut. Kun kyselin hänestä toisilta, sain kuulla loput hänen tarinastaan.
Nuorena aikuisena sisar Ye halusi kovasti mennä yliopistoon opiskelemaan, mutta tiesi, että taloudellinen taakka olisi liian raskas hänen vanhemmilleen. Sen sijaan hän meni töihin ja antoi ansionsa isälleen, jota hän rakasti hellästi ja joka oli hyvä ja vanhurskas mies. Hänen mentyään naimisiin ja vastauksena hänen rukouksiinsa lähetyssaarnaajat kävivät hänen ja hänen perheensä luona, ja he liittyivät kirkkoon. Hänen miehensä kärsi kuitenkin pitkittyneistä terveysongelmista ja kuoli. Sisar Yelle jäi kolme lasta ja hyvin vähän varoja heidän elättämisekseen. Miehensä kuoleman jälkeen sisar Yen oli tehtävä useita töitä elättääkseen perheensä. Hän onnistui säästämään joka päivä vähän niin että hänen lapsensa saattoivat palvella lähetystyössä. Kaikki kolme lasta ovat nyt palvelleet lähetystyössä. Kaksi palveli Taiwanissa ja yksi Temppeliaukion lähetyskentällä Salt Lake Cityssä Utahissa. Lähetystyöstä palattuaan toinen hänen pojistaan sairastui ja kuoli.
Kun lähetyssaarnaajat puhuivat pyynnöstäni sisar Yen kanssa, tämä sanoi: ”En keksi mitään syytä, miksi minulla on näitä koettelemuksia, mutta uskon, että se on Jumalan suurta viisautta. Olen saanut hyvin syvän kunnioituksen taivaallisen Isän pelastussuunnitelmaa kohtaan ja ymmärryksen siitä. Uskon, että vain kun pidämme Jumalan käskyt, me voimme ymmärtää Hänen tahtonsa meidän kohdallamme. Kiitän Jumalaa joka päivä siitä, että Hän sallii minun olla täällä. Kun minulla on koettelemuksia, muistan toisten tuskan. Jos joku on sairas tai tarvitsee jotakin, rukoilen ja kysyn, mitä voin tehdä auttaakseni, ja Herra johtaa minut tietämään, mitä voin tehdä.”
Lähetyssaarnaajat näkevät usein sisar Yen – äiti Yen, kuten he hellästi nimittävät häntä – leikkaavan pensaita tai siivoavan vaarnakeskuksen ympäristöä. He sanovat, että hän on jokaisen lähetyssaarnaajan ”toinen äiti” ja että hän on yhtä huomaavainen heitä kohtaan kuin jos he olisivat hänen omia lapsiaan.
Uskon periaatteet
Mielessäni säilyy kauan kuva säteilevästä sisar Yestä Tainanin vaarnakeskuksen pihalla, kädessään puutarhatyökaluja, kertomassa minulle, kuinka kiitollinen hän on siunauksistaan – sisar Yestä, joka menetti mahdollisuudet koulutukseen ja aineellisiin etuihin, joka on kärsinyt menetettyään läheisiään ja joka on yhä uudelleen tehnyt uhrauksia lastensa ja muiden hyväksi. Mitkä uskon periaatteet erottavat sisar Yen niistä, jotka tämän elämän koettelemuksia kohdatessaan kiroavat Jumalaa ja kuolevat pois (ks. Job 2:9)?
Tärkeää on varmuus siitä, että rakastava taivaallinen Isä ja ymmärtävä Vapahtaja ovat selvillä yksilöllisistä tilanteistamme. Heillä on syvempää viisautta ja laajempi näkemys, eivätkä he salli minkään sellaisen koettelemuksen kiusaavan elämäämme, joka ei olisi iankaikkiseksi parhaaksemme, jos suhtaudumme siihen oikein. Saan suurta lohtua profeetta Joseph Smithille Libertyn vankilassa annetuista neuvoista. Herra luettelee hirvittäviä koettelemuksia, ja sitten tulevat lohdutuksen ja neuvon sanat:
”Tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.
Ihmisen Poika on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle. Oletko sinä suurempi kuin hän?
Ja nyt, pysy tielläsi, niin pappeus pysyy sinulla, sillä heidän rajansa on määrätty, he eivät voi päästä yli. Päiväsi ovat tiedossa, eikä sinun vuosiasi vähennetä; älä siis pelkää, mitä ihminen voi tehdä, sillä Jumala on kanssasi aina ja ikuisesti.” (OL 122:7–9.)
Kuinka suurenmoisia neuvoja niin lyhyissä jakeissa! Herra tuntee koettelemuksemme. Hän on kärsinyt pahempaa ja voi ymmärtää ja auttaa meitä vastoinkäymistemme ja surujemme läpi. Ahdistuksemme voivat koitua hyväksemme, eivätkä ne voi ylittää Hänen asettamiaan rajoja.
Pyhät kirjoitukset ja profeetat antavat viisaita neuvoja siitä, kuinka meidän tulisi selviytyä elämäämme tulevista haasteista ja koettelemuksista. Meidän täytyy kohdata koettelemukset kärsivällisesti ja uskoen. Kärsiessään kuukausikaupalla Libertyn vankilassa profeetta Joseph Smith anoi Herraa lievittämään pyhien koettelemuksia. Herra vastasi osittain näin:
”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,
ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi” (OL 121:7–8).
Herra opetti profeettaa myös ilmoituksessa, joka koski pyhien vainoja Missourissa: ”Sen tähden olkoon sydämenne lohdullinen, mitä tulee Siioniin; sillä kaikki liha on minun kädessäni; olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala” (OL 101:16).
Iloa palvelemisesta
Onko uskon ja kärsivällisyyden ohella jotakin muuta, mikä auttaisi selviytymään tämän kuolevaisen olemassaolon koettelemuksista? Uskon, että on olemassa vielä eräs avain, avain, jonka avulla sisar Ye Tainanissa ei vain selviytynyt koettelemuksistaan vaan myös löysi iloa tässä elämässä. Vapahtaja on esimerkkimme kuten aina. Hän kertoi tästä avaimesta Getsemanen puutarhassa tapahtuvan suuren kärsimisensä aattona, hetkenä, jolloin Hän tiesi joutuvansa muutaman tunnin kuluttua kokemaan käsittämätöntä tuskaa ja surua. Hän ja Hänen apostolinsa kokoontuivat yläkerran huoneessa, ja Hän opetti heille pyhiä toimituksia ja periaatteita. Suurimman hätänsä hetken ollessa niin lähellä Hän olisi voinut etsiä noilta rakkaimmiltaan lohtua ja tukea. Sen sijaan ”hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla”. Sitten Hän opetti: ”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. – – Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat .” (Joh. 13:5, 14–15, 17, kursivointi lisätty.)
Kun Herramme suurimman koettelemuksen hetki lähestyi, Hän palveli toisia. Uskon, että se on se salaisuus, jonka sisar Ye on löytänyt ja jonka me kaikki voimme löytää omalla kohdallamme. Koettelemustemme keskellä meidän uskomme ja kärsivällisyytemme voivat tuoda meille lohtua ja rauhaa, ja se, että rakastamme ja palvelemme toisia, voi tuoda meille iloa. Noudattakaamme Vapahtajan esimerkkiä ja tietäkäämme, että jos me käännymme Hänen puoleensa, kaikki ahdistuksemme voivat koitua hyväksemme, aivan kuten Hän on luvannut.