Johtava piispakunta
Tämä on kuudes artikkeli sarjassa, jossa kerrotaan pappeudesta ja sen tarkoituksista.
Olin äskettäin johtavana virkailijana eräässä vaarnakonferenssissa. Vaarna oli uusi, perustettu vasta puoli vuotta aikaisemmin, ja se oli vaarnan ensimmäinen konferenssi sen jälkeen kun se oli muodostettu piiristä. Uusi vaarnanjohtaja ja minä pidimme puhuttelua, ja aikamme lähetessä loppuaan kysyin, oliko hänellä mitään kysymyksiä, jotka hän haluaisi esittää. Hänen ensimmäinen kysymyksensä kuului: ”Mikä on johtava piispakunta?” Hän jatkoi: ”En edes tiennyt johtavaa piispakuntaa olevan olemassa ennen kuin sain kirjeen, jossa sanottiin, että sinä johtaisit konferenssissamme.” Tämä on aika tavallinen kysymys.
Aloin selittää tälle vaarnanjohtajalle, mikä johtava piispakunta on, kenelle me raportoimme ja mitä tehtäviimme kuuluu. Selitin, että johtava piispakunta palvelee ensimmäisen presidenttikunnan johdolla kirkon Aaronin pappeuden johtokuntana (ks. OL 107:15) ja että johtava piispakunta hoitaa myös kirkon ajallisia asioita (ks. OL 107:68).
Aaronin pappeuden johtokunta
Kirkon johtavalla piispalla – piispa H. David Burtonilla – on avaimet Aaronin pappeuden johtajana. Hän käyttää noita avaimia ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin johdolla.
Piispa Burton palvelee jäsenenä pappeuden toimeenpanevassa neuvostossa, johon kuuluu kahdentoista apostolin koorumin jäseniä ja muita johtavia auktoriteetteja. Tämä neuvosto kuuntelee ja tarkastelee Nuorten Miesten ylimmän johtokunnan ehdotuksia ja antaa Nuorten Miesten ohjelmaa koskevia neuvoja ja ohjausta. Tällä tavoin johtava piispakunta pysyy ajan tasalla Nuorten Miesten ylimmän johtokunnan työstä ja kirkon nuorten miesten ohjelmasta.
Ajallisten asioiden hoitaminen
Johtava piispakunta on myös kanava, jonka kautta kirkon ajallisia asioita pannaan toimeen. Näitä ajallisia asioita ovat ne, jotka liittyvät kymmenyksiin ja paastouhreihin, varojen kirjaamiseen, käyttöön ja hoitoon sekä kirkon huoltotyöohjelmaan ja humanitaarisiin hankkeisiin. Johtava piispakunta vastaa myös kirkon rakennuksista, jäsenluetteloista ja temppelivaatteiden tuottamisesta sekä evankeliumin julistamista ja opettamista tukevan aineiston kääntämisestä, painamisesta, sitomisesta ja jakelusta. Näitä aineistoja ovat pyhät kirjoitukset, oppikirjat, julisteet, DVD:t, videot, opetusvälineet ja kirkon lehdet – jotka kaikki tukevat kirkon hengellisiä tarkoitusperiä. Kaikki johtavan piispakunnan jäsenet ovat johtavia auktoriteetteja ja siten voivat tehdä mitä tahansa, mitä ensimmäinen presidenttikunta tai kahdentoista apostolin koorumi meiltä pyytää. Ja niinpä minä olin suorittamassa saamaani tehtävää johtaa vaarnakonferenssia, kun tämä kysymys esitettiin minulle.
Useimpien ihmisten mielikuvissa ajalliset asiat, joista johtava piispakunta on vastuussa, liittyvät kirkon liiketoimintaan. Mutta Opin ja liittojen luvussa 29 Herra sanoo: ”Ja nyt, totisesti minä sanon teille, että kaikki on minulle hengellistä, enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia – – sillä minun käskyni ovat hengellisiä” (jakeet 34–35).
Herra ei näe asioita niin kuin me. Ja se koskee myös kirkon ajallisia asioita. Koska Mormonin kirja on painettu kirja, se voi asiaa tuntemattoman silmissä näyttää samalta kuin mikä tahansa kirja. Mutta tämä kirja on julkaistu esittelemään maailmalle Jeesuksen Kristuksen iankaikkinen evankeliumi. Ja niinpä ”ajalliset asiat”, jotka saavat aikaan Mormonin kirjan kääntämisen, painamisen, sitomisen ja jakelun, ovat täynnään hengellisiä viittauksia. Tämä periaate pitää paikkansa kaikessa ”ajallisessa”, mitä kirkko tekee.
Meidän tarkoituksemme johtavana piispakuntana on auttaa hyvin konkreettisella tavalla saamaan aikaan kaikkea sitä, mitä taivaallisen Isän lapset tarvitsevat saadakseen osakseen iankaikkisen evankeliumin siunaukset. Me autamme antamaan maallista eli ajallista tukea, jotta se voisi tapahtua.
Opin ja liittojen luvussa 78 on ihania kohtia, joissa Herra puhuu varastohuoneestaan. Laajimmassa mielessä varastohuoneen voisi määritellä siksi ajaksi ja niiksi varoiksi, joita kirkon jäsenet tarjoavat Jumalan valtakunnan rakentamiseksi. Tässä opimme maallisten ja taivaallisten asioiden välisestä sopusoinnusta:
”On välttämätöntä, että kansallani on organisaatio varastohuoneen asioiden järjestämiseksi ja vakiinnuttamiseksi kansani köyhiä varten – –
pysyväksi ja ikuiseksi laitokseksi ja veljeskunnaksi minun kirkolleni, edistämään asiaa, jolle olette omistautuneet, ihmisen pelastukseksi ja teidän Isänne kunniaksi, joka on taivaassa” (jakeet 3–4).
Johtavan piispakunnan jäsenen ominaisuudessani olen tullut tietämään, että pappeuden viitta ja profetian ja ilmoituksen henki ovat elintärkeitä ja elinvoimaisia näissä Herran työn ajallisissa puolissa.