Kuulkaa ääntä profeetan

Älä koskaan anna periksi

Presidentti Thomas S. Monson

ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa

Kuten jotkut teistä, minäkin tiedän, mitä on kokea pettymyksiä ja nöyryytyksiä nuorena. Poikana pelasin softballia alakoulussa ja keskikoulussa. Ensin valittiin kaksi kapteenia, ja he valitsivat vuorotellen pelaajat, jotka he halusivat omaan joukkueeseensa. Tietysti parhaat pelaajat valittiin ensin, sitten toiseksi ja kolmanneksi parhaat. Neljänneksi ja viidenneksi valitseminen vielä menetteli, mutta se, että tuli valituksi viimeisenä ja joutui ulkokentän takalaitaan, oli suorastaan kamalaa. Minä tiedän. Olen ollut siellä.

Kuinka toivoinkaan, ettei palloa koskaan lyötäisi minua kohti, sillä olin varma, että pudottaisin sen, juoksijat saisivat pisteitä ja joukkuetoverit nauraisivat.

Muistan kuin eilispäivän sen hetken, jolloin se kaikki muuttui elämässäni. Peli alkoi juuri niin kuin äsken kerroin: minut valittiin viimeisenä. Menin murheellisena pelikentän oikeaan takanurkkaan ja katselin, kun toinen joukkue täytti pesät juoksijoilla. Sitten kaksi lyöjää löi ohi. Yhtäkkiä seuraava lyöjä iski mahtavan lyönnin. Kuulin hänen jopa sanovan: ”Tästä tulee kunnari.” Se oli nöyryyttävää, koska pallo oli tulossa minua kohti. Saisinko sen kiinni? Juoksin siihen kohtaan, mihin arvelin pallon putoavan, lausuin juostessani rukouksen ja ojensin käteni ottamaan koppia. Yllätin itseni. Sain pallon kiinni! Joukkueeni voitti pelin.

Tämä yksi ainoa kokemus vahvisti itseluottamustani, antoi minulle halua harjoitella ja vei minut viimeksi valitun paikalta yhdeksi joukkueen arvostetuksi jäseneksi.

Me voimme kokea tuollaisen itseluottamuksen kohoamisen. Me voimme tuntea tuota saavuttamisen ylpeyttä. Neljä sanaa käsittävä ohje auttaa meitä: Älä koskaan anna periksi.

Lokakuun 2005 yleiskonferenssipuheesta.

Mietittävää

1. Miksi presidentti Monson pelasi paremmin sen jälkeen, kun hän oli saanut pallon kiinni? Oliko hän yhtäkkiä taitavampi? Onko mitään keinoa, jolla hän olisi saanut saman tunteen ilman että olisi saanut hienoa koppia?

2. Entä kun sinut valitaan viimeisenä etkä saakaan hienoa koppia tai entä jos tulet maaliin viimeisenä? Kuinka voit tietää, että olet hieno, arvokas ihminen?

3. Mitkä ovat niitä todella tärkeitä asioita elämässä, joiden suhteen ei pitäisi koskaan antaa periksi?

4. Millä tavalla tämä kertomus vaikuttaa siihen, mitä teet, kun on sinun vuorosi valita joukkue?