Tullaan tutuiksi
Hyvässä paikassa – Naomi Hug Münchensteinista Sveitsistä
Naomi Hug, 10, on yhtä vanha kuin seurakunta, johon heidän perheensä kuuluu. Kun heidän seurakuntansa vietti 10-vuotisjuhlaansa, Naomi piti ensimmäisen puheensa sakramenttikokouksessa. Hän yllättyi huomatessaan, että häntä itketti! ”Henki oli niin voimakas, etten osannut sanoa, kuinka paljon tunsin sitä”, hän kirjoitti päiväkirjaansa. Hän kertoi seurakuntalaisille: ”Olen kiitollinen siitä, että olen syntynyt kirkon piirissä. Tunnen olevani hyvässä paikassa.”
Naomi tekee sveitsiläisestä kotikylästään vieläkin paremman käyttämällä kykyjään, kertomalla todistuksestaan ja hymyilemällä paikkakuntalaisten kanssa.
Naomin lempipuuhia on kukkien kerääminen ja asetteleminen. Hänen isoäitinsä, joka omistaa kukkakaupan, antaa hänen auttaa. Kun Naomilta kysyy, onko hänellä lempikukkaa, hän hymyilee ja rypistää otsaansa. ”On kyllä, mutten tiedä sen nimeä!”
Naomin toiset isovanhemmat asuvat Zollikofenissa, noin tunnin ajomatkan päässä Münchensteinista. Hänen isoisänsä on Zollikofenissa sijaitsevan Bernin temppelin johtaja. Koko perhe menee käymään siellä jouluna, ja Naomi pääsee näkemään sukulaisiaan ja myös temppelin.
Naomilla on neljä siskoa: Natascha, 9, Marica, 5, Sinja, 4 ja Piera, 2. Mikä siskoissa on parasta? Naomi vastaa: ”Kun haluaa pelata, ei tarvitse pelata yksin.”
Naomi ja Natascha pelaavat mielellään marmorikuulilla takapihallaan. Natascha kertoo kuitenkin, että on ikävää, kun sisko voittaa lempimarmorikuulan!
Tytöt nauttivat myös yhdessä soittamisesta. Naomi soittaa rumpuja, ja Natascha soittaa pientä huilua. He harjoittelevat soittamista lasten orkestereissa eli cliqueneissä koko vuoden ja esiintyvät sitten helmikuussa. Silloin sveitsiläiset viettävät kolmen päivän ajan karnevaalia ja vertauskuvallisesti pelottelevat talven pois ja toivottavat kevään tervetulleeksi. Natascha ja Naomi pukeutuvat esiintymisasuihin ja soittavat paraatissa, joka kulkee pitkin Baselin katuja.
Basel, joka sijaitsee aivan Ranskan ja Saksan rajan tuntumassa, on Naomin kotikylää lähinnä oleva kaupunki. Siellä voi kävellä miltei 1 000 vuotta vanhoja katuja pitkin ja katsella, kun veneet lipuvat pitkin Reiniä.
Sveitsissä on neljä virallista kieltä – saksa, italia, ranska ja retoromania – mutta useimmat koululaiset opettelevat myös englantia.
Naomi puhuu saksaa ja englantia, mutta monia päiväkirjojaan hän pitää saksaksi. Päiväkirjat auttavat häntä muistamaan tärkeitä tapahtumia kuten Alkeisyhdistyksen puheensa ja kasteensa. Nykyään hän opiskelee ranskaa ja on innostunut siitä – pian hänen vanhempansa eivät enää voi käyttää ranskaa hänen kuultensa halutessaan puhua salaisuuksista!
Hugit puhuvat englantia perheillan aikana, niin kuin aina kotona, koska sen ansiosta lapset oppivat puhumaan kieltä sujuvammin. Perheillassa he kävelevät usein kotinsa lähellä sijaitsevassa metsikössä olevalle penkille. He nimittävät sitä ”perheiltapenkiksi”. Tämä kävely on mieluinen perheen perinne, joka on peräisin niiltä ajoilta, kun Naomin äiti oli pikkutyttö.
Olipa kieli mikä tahansa, Naomi ja hänen perheensä pyrkivät aina puhumaan rakkauden ja ystävällisyyden sanoin. Juuri rakkaus saa hyvät paikat tuntumaan kodilta.