Tiedän, että perheet voivat olla ikuisia
Muistan yhä sen päivän. Se olisi voinut olla elämäni kauhein päivä, ellei minulla olisi ollut Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Oli 12. heinäkuuta 2001, kun äitini kuoli. Sairaus oli puhjennut sunnuntai-iltana, ja se riisti häneltä hengen seuraavana torstaiaamuna. Olin 16-vuotias. Jouduin jättämään kokeita koulussa väliin, jotta pystyin olemaan perheeni kanssa ja osallistumaan äitini hautajaisiin.
Menin hautajaisista kotiin täysin musertuneena. Sydämessäni oli iso tyhjä kohta, niin iso, etten uskonut sen koskaan parantuvan. Kävin vuoteelle makaamaan, puhkesin nyyhkytyksiin ja kyselin itseltäni: ”Miksi hänen piti lähteä niin pian? Miksi hänen piti jättää minut?”
Kymmenvuotias veljeni ja minä päätimme kuunnella joitakin rauhallisia kirkon lauluja. Minulla oli sellainen yksinäinen, surullinen, lohduton olo, ja sitten minut valtasi lämmin tunne. Tunsin suurta rauhaa ja tyyneyttä. Surullinen ilmeeni katosi, samoin katosi tyhjä tunne rinnastani.
Tunsin yhä tämän lohdullisen hengen vaikutuksen, kun menin perheeni kanssa kirkkoon, missä sukulaiseni olivat suremassa. Kaikki sukulaiseni olivat hyvin surullisia, ja jotkut puhkesivat sydäntä särkeviin nyyhkytyksiin. Heidän kasvoiltaan kuvastui syvä murhe. He katsoivat perhettäni oudoksuen, aivan kuin olisivat ihmetelleet, miksei meistä näyttänyt tuntuvan yhtä pahalta kuin heistä. Sydämeni sykki kuitenkin tyynesti, ja koko kehoni oli täynnä rauhaa. Tiesin, että Lohduttaja, Pyhä Henki, tyynnytti murhettamme. Hän myös todisti, että Jeesus Kristus ja taivaallinen Isä elävät ja että tämä on tosi kirkko, joka tarjoaa iankaikkisia liittoja.
Jälkeenpäin kirjoitin päiväkirjaani: ”Äitimme ei halunnut meidän itkevän kovin paljon. Tunnen surua, mutta silti sisimmässäni on syvä rauha. Minun on vain oltava vahva ja elettävä elämä hyvin, jotta voin nähdä hänet jälleen. Uskoni ja todistukseni ovat kasvaneet ja niin on myös haluni palvella Jumalaani ja lähimmäisiäni kokoaikaisessa lähetystyössä. Äiti on aina valmiina auttamaan minua pysymään oikealla polulla. Tiedän, että perheet voivat olla ikuisia. Tällaisena päivänä 15 vuotta sitten perheeni ja minut sinetöitiin iankaikkiseksi perheeksi Liman temppelissä Perussa, ja juuri tämä lohduttaa minua.”
Perheeni ja minä kohtaamme jatkuvasti monia vaikeuksia, mutta aina kun todistukseni horjuu, muistan sen hetken, jolloin Pyhä Henki lohdutti minua ja todisti minulle evankeliumin iankaikkisista totuuksista.