Pukeutuneena rakkauteen
Walter Ciro Calderón R., Bogotá, Kolumbia
Oli joulukuu, se aika vuodesta, jolloin ihmisten tunteet ovat herkässä heidän muistaessaan Jeesuksen Kristuksen syntymän ja sen, mitä Hän teki puolestamme äärettömällä sovituksellaan.
Kun saavuin kotiin töistä, kolme lastamme ja kaunis vaimoni kertoivat minulle joulua koskevasta päätöksestä, jonka he olivat tehneet: ”Tänä vuonna ei ole mitään tarvetta ostaa lahjoja”, he ilmoittivat.
Yllättyneenä kysyin: ”Mikä sai aikaan tällaisen päätöksen?” Lapsenihan uhraisivat jotakin, mitä he olivat odottaneet koko vuoden.
He kävivät heti hakemassa kaksi vanhaa, kulunutta pukuani. ”Isä”, he sanoivat, ”sillä rahalla, jonka aioimme käyttää joululahjoihin, haluamme ostaa sinulle näiden vanhojen pukujen tilalle uuden. Haluamme nähdä, kun lähdet töihin uudessa puvussa!”
Tajusin, että se oli todellista joulun henkeä. Kun uhraamme jotakin jonkun muun hyväksi, opimme ymmärtämään Jeesuksen Kristuksen sovituksen merkityksen.
Kun myöhemmin pukeuduin uuteen pukuun, jonka sain jouluksi, tunsin pukeutuneeni rakkauteen.