Rakkaudella sisariltani
”Meillä on kaikki hyvin”, vakuutin kotikäyntiopettajilleni. Silti heidän palvelemisensa sinä jouluna merkitsi todella paljon.
Mitä lähempänä olimme joulua, sitä raskaampi oli sydämeni. Marraskuussa sekä mieheni että minä olimme ilman vakituista työpaikkaa. Maksoin vuokran, sähkön ja puhelimen vähäisistä ansioistani, ja mieheni maksoi auton kulut vähentyneistä palkkatuloistaan. Jäljelle jäi sen verran, että tulisimme niillä hädin tuskin toimeen. Joulukuu toi lisää töitä ja paluun normaalitilanteeseen, mutta saisimme palkkamme vasta tammikuussa. Näissä oloissa edes jouluateria ei tullut kysymykseen.
”Kaikki järjestyy kyllä”, vakuutin itselleni. Sinä kesänä mieheni oli poiminut paljon vadelmia, ja olimme tehneet hilloa. Söisimme lettuja ja hilloa ja valmistaisimme lahjamme itse. Mutta kun kolme tytärtämme (6-, 8- ja 14-vuotiaat) alkoivat iloisina koristella kotiamme tekemillään köynnöksillä puhuen koko ajan siitä, mitä heidän vanhempansa antaisivat heille joululahjaksi, sydäntäni riipaisi.
Eräänä iltana kotikäyntiopettajani tulivat odottamatta käymään. Minulla ei ole omia veljiä eikä sisaria, joten Apuyhdistyksen sisarista seurakunnassani – etenkin kotikäyntiopettajistani – on todella tullut sisariani. Sinä iltana he esittivät kiinnostavan oppiaiheen ja alkoivat sitten jutella tulevasta joulusta. Vakuutin heille, että kaikki oli hyvin, mutta sanoin, että joulusta tulisi meille aika ”köyhä”. He vakuuttivat minulle, että he rukoilisivat perheemme puolesta.
Kun mieheni tuli eräänä päivänä hakemaan minua työstä, hän sanoi, että kaikki odottivat kotona kärsimättöminä tuloani. Eräs sisar seurakunnastamme oli käynyt tuomassa muutaman laatikon. Kun avasimme ne, niissä oli kaikkia joulunajan herkkuja: hedelmiä, pikkuleipiä, makeisia, muita ruokatarvikkeita, koristeita ja rakkaudella käärittyjä lahjoja. Silmäni täyttyivät kiitollisuuden kyynelistä. Eikä siinä vielä kaikki. Toisen kotikäynti-opettajani perhe yllätti meidät jouluaamuna laatikollisella lahjoja.
Lopulta ”köyhä” joulumme oli erityisen ilontäyteinen. Kotimme oli täynnä paitsi joulun henkeä myös kotikäyntiopettajieni ja muiden seurakuntamme jäsenten lämpöä ja rakkautta. Opin ymmärtämään, että Herra todellakin täyttää tarpeemme useimmiten muiden ihmisten avulla – etenkin niiden, joiden tehtäväksi Hän on antanut meidän kaitsemisemme ja huolehtimisemme ja joita Hän innoittaa tekemään niin.
Kuvitus Gregg Thorkelson