Alkeisyhdistyksen hyvät tavat
”Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala” (OL 101:16).
Natanael piti tiukasti kiinni äidin kädestä, kun he menivät Alkeisyhdistyksen huoneeseen. Tänään oli Natanaelin toinen viikko päivänsäteiden luokassa. Hänen vatsaansa kipristeli, ja joka askeleella hän käveli vähän hitaammin.
Viime viikolla Alkeisyhdistyksessä oli ollut vähän hämmentävää. Laulutuokiossa Mia nousi yhtenään seisomaan ja pyöri ympäri. Natanael väsyi istumaan, joten hänkin nousi seisomaan. Mutta sitten hänen opettajansa pyysi häntä istumaan. Yhteisessä tuokiossa osa vanhemmista lapsista jutteli ja nauroi. Joskus oli niin meluisaa, ettei kuullut, mitä Alkeisyhdistyksen johtaja sisar Miranda sanoi. Kun Natanaelin ystävä Cara alkoi itkeä, Natanaelinkin teki mieli itkeä.
Kun Natanael tuli lähemmäs eturiviä, hän ei halunnut päästää irti äidin kädestä. Hän pelkäsi, että Alkeis-yhdistyksessä olisi hämmentävää tälläkin viikolla. Sitten hän näki opettajansa.
”Hei, Natanael”, sisar Tejada sanoi. ”Onpa mukavaa nähdä sinut.” Sisar Tejada taputti vieressään olevaa tuolia.
Natanael piti opettajansa ystävällisestä hymystä. Hän päästi irti äidin kädestä ja istuutui sisar Tejadan viereen.
”Tulen hakemaan sinua luokan jälkeen”, äiti sanoi. ”Muista olla kunnioittava.”
Natanael ei ollut varma, osaisiko hän.
Alkurukouksen jälkeen sisar Miranda nousi seisomaan. ”Tänään meillä on erityisvieras”, hän sanoi.
Äkkiä pöydän takaa sisar Mirandan viereen ilmestyi käsinukke. Nukke keikkui, heilutti käsiään ja sanoi: ”Onko jo aika mennä? Minä haluan juotavaa!”
Jotkut lapsista kikattivat.
”Arlo on tänään ensimmäistä kertaa Alkeisyhdistyksessä”, sisar Miranda sanoi, ”eikä hän tiedä, kuinka ollaan kunnioittavia. Mutta ennen kuin hän voi olla kunnioittava, hänen täytyy oppia Alkeisyhdistyksen hyvät tavat.”
Natanael yllättyi. Päivällisellä äiti joskus muistutti häntä ruokaliinan laittamisesta syliin. Se kuului hyviin tapoihin. Ja isä pyysi aina jokaista kiittämään äitiä hyvästä ateriasta, ennen kuin he alkoivat viedä astioita pois pöydästä. Sekin kuului hyviin tapoihin. Mutta mitä olivat Alkeisyhdistyksen hyvät tavat?
Arlo kallistui taaksepäin pöydän yli. ”Hei, kaikki näyttää hassulta ylösalaisin!” hän sanoi.
”Hyvät tavat ovat sääntöjä, jotka osoittavat, että me kunnioitamme muita ihmisiä”, sisar Miranda selitti. ”Arlo ei tiedä Alkeisyhdistyksen hyvien tapojen sääntöjä. Luuletteko, että voisimme opettaa ne hänelle?” hän kysyi.
Sisar Miranda meni taululle ja piirsi käsivarren. ”Mitä Arlon pitäisi tehdä käsivarsillaan?” hän kysyi.
”Panna ne ristiin!” Mia huudahti.
”Aivan oikein”, sisar Miranda sanoi.
Arlo suoristautui istumaan. Hän risti käsivartensa ja nosti ne päänsä yläpuolelle. ”Tälläkö tavalla?” hän kysyi.
Natanael tiesi, ettei se ollut oikein.
Sisar Miranda kysyi, voisivatko kaikki Alkeisyhdistyksessä näyttää Arlolle, miten käsivarret pannaan ristiin.
Natanael pani nopeasti käsivartensa ristiin. Arlokin pani käsivartensa ristiin.
Taululle käsivarren kuvan viereen sisar Miranda kirjoitti: ”Pannaan käsivarret ristiin.”
Kun sisar Miranda piirsi lisää kuvia, lapset opettivat Arlolle Alkeisyhdistyksen hyvät tavat. Natanael oli iloinen siitä, että hän tunsi jo useimmat niistä.
Nyt Arlo ei keikkunut eikä heiluttanut käsiään eikä huudellut. Hänen jalkansa olivat hiljaa ja käsivarret olivat ristissä. Lapsetkin kuuntelivat hiljaa. Alkeisyhdistyksessä ei tuntunut enää meluisalta eikä hämmentävältä. Natanaelilla oli rauhallinen ja onnellinen olo. Ei olisi liian vaikeaa olla kunnioittava Alkeisyhdistyksessä. Hän tiesi jo miten.
Pannaan käsivarret ristiin.
Kävellään hiljaa.
Nostetaan käsi, kun halutaan puhua.
Puhutaan hiljaisella äänellä.
Kuunnellaan opettajaa.
Kuvitus Jennifer Tolman
Valokuvat Havaijin Kahuluin vaarnan luvalla
Kahuluin seurakunnan lapset Kahuluin vaarnassa Havaijissa tekivät ahkerasti töitä auttaakseen taivaallisen Isän huoneen hoitamisessa. Palvelutoimintana he puhdistivat tuolit, joita he käyttävät joka viikko Alkeisyhdistyksessä.
Alkeisyhdistyksen lapset isompien ryhmässä pesivät tuolit vedellä ja ruokasoodalla, kun taas Alkeisyhdistyksen lapset pienempien ryhmässä kuivasivat tuolit. Jopa nuorimmat lapset tekivät työtä innokkaasti ja hymyillen. Jälkeenpäin kaikista tuntui hyvältä pitää taivaallisen Isän huone siistinä.