Suurempi lahja
Lois N. Pope, Utah, USA
Kun olin yhtenä aamuna päättänyt Mormonin kirjan luku- ja mietiskelyhetkeni, tajusin saavani sen jälleen kerran luetuksi vuoden loppuun mennessä. Sen oivaltaminen toi mieleeni muiston veljestäni, jota olin hoitanut kotonani hänen viimeisinä viikkoinaan vuonna 2005 ennen kuin hän menehtyi syöpään.
Oliver oli päättänyt täyttää itselleen antamansa lupauksen noudattaa presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) neuvoa ja lukea Mormonin kirjan vuoden loppuun mennessä.1 Mutta syksyn tullen Oliverilla oli yhä monia sivuja luettavana. Viimein hän heikkeni niin, ettei kyennyt enää lukemaan itse.
Koska Oliver oli päättänyt pitää lupauksensa, hän kysyi minulta, lukisinko hänelle Mormonin kirjaa. Olin paljon pidemmällä omassa lukemisessani, mutta aloitin mielelläni siitä, mihin hän oli jäänyt.
Lukemalla joka päivä Oliverille kykenin auttamaan häntä saavuttamaan tavoitteensa lukea kirja vuoden loppuun mennessä vain muutama päivä ennen kuolemaansa. Siinä vaiheessa hän kykeni tuskin puhumaan ääneen, mutta hänen mielensä oli selkeä ja vireä. Suurin ponnistuksin hän ilmaisi usein minulle kiitollisuutensa lahjasta, jonka olin antanut hänelle, sanomalla, että nyt hän voisi kuolla rauhassa, koska hän oli täyttänyt lupauksensa.
Olin lukenut Mormonin kirjan aiemmin monta kertaa, mutta en ollut koskaan tuntenut sen henkeä niin voimallisesti tai ymmärtänyt sen opetuksia niin selkeästi kuin noina veljeni elämän viimeisinä kuukausina. Oliver oli todellakin antanut minulle suuremman lahjan.