Vaarnanjohtajalle annetut hengelliset lahjat
Olen tavannut satoja vaarnanjohtajia. He ovat kyvykkäitä ja nuhteettomia miehiä. He ovat täynnä uskoa, ja heillä on tinkimätön halu toimia Herran mielen mukaan.
Vaarnanjohtajan kutsuminen on pyhä ja hengellinen kokemus. Johtavat auktoriteetit ja vyöhykeseitsenkymmenet esittävät kutsun tähän tehtävään ensimmäisen presidenttikunnan alaisina. Niiden 16 vuoden aikana, jotka olen palvellut johtavana auktoriteettina, olen esittänyt kutsun monissa kulttuureissa ja monilla mantereilla – Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan, Euroopasta Aasiaan.
Joka kerta olen arvostanut kahta opetusta, jotka sain muutamana ensimmäisenä viikkonani johtavana auktoriteettina. Presidentti Thomas S. Monsonilta saatu opetus: ”Kun te olette suorittamassa Herralta saatua tehtävää, te olette oikeutettuja saamaan Herralta apua.” Presidentti Boyd K. Packerilta, kahdentoista apostolin koorumin presidentiltä, saatu opetus: ”Saat palvelutyössäsi kokemuksia siitä, että kun esität Herralle kysymyksen väliverhon läpi, Hän antaa heti vastauksen.” Joka kerta nämä kaksi lupausta ovat käyneet toteen.
Vaarnanjohtajan kutsuminen on kokemuksena aina samanlainen ja silti aina erilainen. Se on samanlainen siinä suhteessa, että ne kaksi johtavaa auktoriteettia tai vyöhykeseitsenkymmentä, jotka lähetetään, tuntevat ylenpalttista riippuvuutta Herrasta ja kummankin on saatava sama innoitus ennen kuin kutsuja esitetään. Herran Henki on aina voimallisesti mukana valintaprosessissa ja vahvistaa sen. Se on erilainen siinä mielessä, että eri vaarnoihin kutsutaan hyvin erilaisia miehiä. Joskus uudet vaarnanjohtajat ovat hyvin kokeneita ja vuosia palvelleita miehiä, joskus he ovat nuorempia ja täynnä uskoa, ja heidän ammattinsa voi olla mikä tahansa.
Avaimien antaminen
Vaikka vaarnanjohtaja yleensä löytyykin vaarnan senhetkisten johtohenkilöiden joukosta, poikkeuksiakin on. Erään kerran puhuttelimme veljiä myöhään iltaan kykenemättä tuntemaan vahvistavaa Henkeä tapaamiemme erinomaisten miesten joukossa. Kun olimme käyneet läpi koko ennalta valmistellun luettelon puhuteltavista, käännyimme lopulta sellaisten arvostettujen miesten puoleen, jotka eivät sillä hetkellä palvelleet johtotehtävissä. Kun tapasimme Evankeliumin oppi -luokan opettajan kello 22, Herra vahvisti voimallisesti, että siinä oli Hänen valintansa. Vasta kutsun esittämisen jälkeen saimme tietää, että tämä veli oli ollut kotonaan odottamassa puheluamme. Useita kuukausia aikaisemmin, ennen kuin mitään oli ilmoitettu muutoksesta vaarnan johtokunnassa, tämä veli ja hänen vaimonsa olivat heränneet eräänä yönä tietäen, että veli saisi kutsun.
Ne, jotka palvelevat vaarnanjohtajina, eivät tavoittele saamaansa virkaa. Kaikki tuntevat nöyryyttä ja jotkut suurta riittämättömyyttä, kun heidät kutsutaan. Kun kutsuin Euroopassa erään vaarnanjohtajan, joka oli ollut kirkon jäsen vasta noin 10 vuotta, hän henkäisi: ”Voi ei, en minä. En pysty siihen.” Onneksi hänen suurenmoinen vaimonsa, joka oli hänen vieressään, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ”Kulta, sinä pystyt siihen. Tiedän, että pystyt.” Vaimo oli oikeassa, ja veli palveli erittäin hyvin.
Filippiineillä eräs mies, joka oli nähnyt kirkon kasvavan nopeasti hyvin nuorten johtajien alaisuudessa, vastasi kutsuttaessa: ”Voi ei, en minä. Olen liian vanha.” Kun hänelle muistutettiin, että jotkut kahdentoista koorumin jäsenistä olivat kolme vuosikymmentä vanhempia kuin hän, hän otti kutsun vastaan ja palveli erittäin hyvin.
”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät [ja asetin teidät]” (Joh. 15:16), sanoi Vapahtaja. Me emme tavoittele kohdallemme tulevia kutsumuksia emmekä me kieltäydy niistä.
Joskus joko ennen kutsua tai sen aikana tai sen jälkeen Herra vahvistaa kutsuttavalle miehelle, että hänen kutsunsa on Jumalalta. Yksi nuori vaarnanjohtaja kertoi saamastaan vahvistuksesta tällä tavoin:
”Kun minua puhuteltiin, olin 32-vuotias ja olin palvellut piispana noin neljä vuotta. Yksi puhuttelua johtavista esitti kaksi sydämeen käyvää kysymystä: 1) Kuinka sait todistuksesi? ja 2) Lausuisitko meille todistuksesi Vapahtajasta? Kerroin kokemuksestani, kuinka teini-ikäisenä pian äitini kuoltua sain tietää itse, että palautettu evankeliumi ja etenkin Mormonin kirja ovat totta.
Lausuessani todistukseni Vapahtajasta sain itse vahvistuksen, että minut kutsuttaisiin seuraavaksi vaarnanjohtajaksi. Ajoin kotiin ja kerroin kokemuksestani vaimolleni. Kun kerroin hänelle, että arvelin, että minut kutsuttaisiin seuraavaksi vaarnanjohtajaksi, hän vastasi: ’Olet hyvä, mutta et niin hyvä.’ Kaksi tuntia myöhemmin puhelin soi, ja minua pyydettiin palaamaan vaimoni kanssa, ja kutsu esitettiin.”
Vaarnakonferenssin yleisessä kokouksessa tapahtuneen hyväksymisäänestyksen jälkeen me, jotka on lähetetty, asetamme kätemme uuden vaarnanjohtajan pään päälle ja annamme hänelle ne pappeuden avaimet, jotka hän tarvitsee johtaakseen ja ohjatakseen vaarnan asioita. Valtuuden näihin vaarnan johtamisessa tarvittaviin avaimiin hän saa kirkon presidentiltä sekä muilta 14 apostolilta, joilla on kaikki avaimet maan päällä. Näissä avaimissa on hengellistä valtuutta ja voimaa.
Herra on aina antanut avaimia valitsemilleen apostoleille. Hän julisti Pietarille: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19.) Joitakin näistä avaimista annetaan sitten paikallisille johtajille. Sarahemlassa Alma ”asetti pappeja ja vanhimpia johtamaan ja valvomaan seurakuntaa panemalla kätensä heidän päällensä Jumalan järjestyksen mukaisesti” (Alma 6:1).
Avainten näkyminen ulospäin
On kiinnostavaa, että oli aika, jolloin temppelisuosituksen saamiseen tarvittiin kirkon presidentin allekirjoitus. Nykyään tämä valtuus sisältyy vaarnanjohtajalle annettuihin avaimiin. Neuvonantajiensa kanssa hän myös suosittaa ensimmäiselle presidenttikunnalle piispoja ja asettaa heidät sen jälkeen kun heidät on hyväksytty. Hän hyväksyy Melkisedekin pappeuteen asetettavat veljet. Hän suosittelee kokoaikaisia lähetyssaarnaajia ja erottaa heidät tehtävään. Ja hän palvelee tuomarina Israelissa auttaen vakavia syntejä tehneitä saamaan täyden anteeksiannon. Hän ohjaa vaarnan piispojen ja seurakunnanjohtajien työskentelyä ja päätöksiä.
Näissä tehtävissä Herra vuodattaa ilmoitusta vaarnanjohtajilleen. Eräs vaarnanjohtaja Yhdysvaltojen eteläosista kertoi minulle seuraavan kokemuksen:
”Lokakuussa 2007 eräs sisar tuli luokseni saamaan temppelisuositustaan. Puhuttelun aikana kysyin häneltä, aikoiko hänen aviomiehensä tulla suosituspuhutteluun sen jälkeen kun olin puhunut hänen kanssaan. Hän kertoi minulle, ettei hänen miehensä ollut käynyt temppelissä yli 20 vuoteen ja ettei heitä ollut sinetöity temppelissä niiden 40 vuoden aikana, jotka he olivat olleet naimisissa. Tunsin voimakkaan kehotuksen puhua heti tämän veljen kanssa. Kehotus oli niin voimakas, että lähdin toimistostani, etsin hänet käsiini rakennuksen toiselta puolelta ja toin hänet takaisin toimistooni puhutteluun. Puhuttelun jälkeen, jonka kuluessa seuraamme liittyi hänen piispansa, hän sai temppelisuosituksen. Se oli meille kaikille ja etenkin hänen vaimolleen hyvin tunnepitoinen kokemus. Sain myöhemmin samalla viikolla kutsun osallistua heidän sinetöimiseensä temppelissä.
Vuoden 2008 alkupuolella, noin neljä kuukautta sen jälkeen kun tämä aviopari oli sinetöity, veli nousi eräänä aamuna lähteäkseen töihin, mutta lyyhistyi ja kuoli heidän kotonaan. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että kuuntelin Hengen kehotuksia ja kannustin tätä veljeä tekemään sen, mitä hänen todella pitikin tehdä elämässään.”
Hengellisiä lahjoja ja hengellisiä lupauksia
Herra on julistanut, että vaarnan on määrä olla puolustus ja suoja myrskyltä (ks. OL 115:6). Vaarnanjohtaja on Herran paimen, jonka on osaltaan huolehdittava siitä, että kirkon jäsenet tuntevat keskuudessaan turvaa ja hengellistä varmuutta. Hänen on huolella varmistettava, että opetettava oppi on totta ja puhdasta. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) sanoi kerran:
”Opettajan velvollisuuksia Aaronin pappeudessa voidaan soveltaa vaarnanjohtajaan. Hänen tehtävänsä on ’valvoa [koko vaarnaa] ja olla sen [jäsenten] kanssa ja vahvistaa sitä
ja katsoa, ettei [vaarnassa] ole mitään pahuutta eikä kovuutta toisia kohtaan, ei valehtelemista, panettelua eikä pahan puhumista
ja katsoa, että [vaarna] kokoontuu usein yhteen, ja katsoa myös, että kaikki jäsenet tekevät velvollisuutensa’ (OL 20:53–55).”1
Hänen työhönsä kuuluu saada innoitusta siitä, kuinka vahvistaa perheitä, voimistaa nousevaa sukupolvea, kutsua useampia taivaallisen Isän lapsia kasteen puhdistaviin vesiin, tavoittaa niitä, jotka ovat harhautuneet pois kirkosta, ja tuoda temppelin toimitukset elossa oleville jäsenille sekä niille, jotka ovat eläneet ennen meitä.
Kaikissa näissä tärkeissä tehtävissä Herra siunaa vaarnanjohtajaa lisäämällä hänen hengellisiä lahjojaan. Opin ja liittojen luvussa 46 Herra puhuu monista hengellisistä lahjoista ja julistaa:
”Sillä kaikille ei ole annettu jokaista lahjaa; sillä lahjoja on monia, ja jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta.
Toisille on annettu toinen, ja toisille on annettu toinen, jotta kaikki siten hyötyisivät.” (OL 46:11–12.)
Sitten Herra lisää: ”Niille, jotka Jumala nimittää ja asettaa valvomaan kirkkoa – – annetaan kyky erottaa kaikki nuo lahjat – –, jotta voi olla päämies, niin että jokainen jäsen voisi siten hyötyä” (OL 46:27, 29).
Toisinaan nämä lahjat liitetään hengellisiin lupauksiin, jotka Herra täyttää. Eräs entinen vaarnanjohtaja Brasiliasta kertoi minulle tämän kokemuksen:
”Eräällä uskollisella yksinhuoltajaäidillä, jolla oli neljä teini-ikäistä lasta, oli taloudellisia vaikeuksia. Kysyin häneltä: ’Sisar, osallistuvatko lapsesi säännöllisesti seminaariin?’ Hän vastasi: ’Minulla on monia haasteita ja asun kaukana kappelista. Se on vaarallista.’ Sillä hetkellä tunsin voimakkaan kehotuksen antaa hänelle neuvon ja lupauksen. Sanoin: ’Jos sinulla ei ole rahaa, sinun pitää kävellä ne kilometrit heidän kanssaan. Lähde heidän mukaansa. Istu luokassa heidän kanssaan. Jos teet niin, pelastat lapsesi, ja he kaikki solmivat temppeliavioliiton.’ Säikähdin sanojani, mutta en voinut kieltää voimakasta innoitusta.
Hän otti neuvon vastaan ja käveli monet vuodet lastensa kanssa seminaariin. Hänen lupauksensa on nyt täyttynyt. Kaikki lapset ovat solmineet temppeliavioliiton, ja hänen poikansa palvelee seurakuntansa piispana.”
Ehkäpä yksi suurimmista lahjoista, mitä vaarnanjohtajalle annetaan, on syvempi ja laajentuva rakkaus niitä ihmisiä kohtaan, joita hänet on kutsuttu palvelemaan. Kun minut kutsuttiin vaarnanjohtajaksi, huomasin hämmästeleväni sitä voimakasta välittämisen ja rakkauden tunnetta, jota tunsin vaarnan jäseniä kohtaan. Jopa vakavia syntejä tehneitä kohtaan tunsin suurta myötätuntoa ja auttamishalua. Nämä rakkauden tunteet yhdistyvät aina haluun auttaa jäseniä kokemaan todellinen kääntymys Vapahtajan ja Hänen palautetun evankeliuminsa puoleen. Olin palvellut monia vuosia neuvonantajana, mutta kun minulla oli johtajan avaimet, ne tunteet olivat voimakkaampia ja motivoivampia. Tunsin, että olin kenties saanut osan siitä rakkauden lahjasta, josta Mormon puhui kehottaessaan: ”Rukoilkaa siis – – Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille” (Moroni 7:48).
Nämä tunteet saavat vaarnanjohtajan ojentamaan auttavan käden, ja sen seurauksena tapahtuu ihmeitä. Eräs vaarnanjohtaja Etelä-Amerikasta kertoi esimerkin siitä, kuinka tämä rakkaus sai hänet etsimään kadonnutta:
”Minulla oli voimakas tunne, että minun piti yrittää löytää veli, joka oli palvellut monia vuosia aiemmin lähetystyötoverinani. Hän oli naimisissa ja vähemmän aktiivinen kirkossa. Hänen jäsenkorttinsa oli pienessä yksikössä 150 kilometrin päässä vaarnakeskuksesta. Matkustin sinne ja puhuin seurakunnanjohtajan kanssa, joka kertoi minulle, että entinen lähetystyötoverini asui kaukana maaseudulla. Seurakunnanjohtaja antoi minulle ajo-ohjeet pieneen kylään. Jonkin ajan kuluttua asfalttitie vaihtui hiekkatieksi. Ajettuani vielä monta kilometriä tajusin olevani eksyksissä. Pysäytin auton ja olin luovuttamaisillani. Oli erittäin kuuma päivä eikä autossa ollut ilmastointia. Pöllyävä tie aiheutti ongelmia vaimolleni ja lapsilleni. Polvistuin tien viereen ja pyysin apua Herralta.
Joitakin tunteja myöhemmin saavuimme pieneen kylään ja löysimme lähetystyötoverini. Kutsuin häntä tulemaan takaisin. Hänestä tuli aktiivinen kirkossa ja hän palveli monissa johtotehtävissä. Hänen poikansa palveli kunniakkaasti lähetystyössä, ja tätä nykyä ystäväni ja entinen lähetystyötoverini on neuvonantajana piispakunnassa.”
Virassa on voimaa. Herra seisoo vaarnanjohtajiensa rinnalla. Näin kertoo eräs vaarnanjohtaja Ecuadorista: ”Katselin vaarnassamme erästä miestä, joka vaikutti usein onnettomalta. Eräänä päivänä sain voimakkaan vaikutelman, että minun täytyi käydä tämän miehen luona. Ajoin heti hänen kotiinsa. Hän kertoi minulle, että hän oli hyvin surullinen, koska hän ei ollut moneen vuoteen vaihtanut ainuttakaan sanaa isänsä kanssa. Hän selitti, että hänen isänsä oli kova mies ja oli katkaissut heidän suhteensa. Kysyin häneltä, haluaisiko hän korjata tilanteen. Ajettuamme hänen isänsä luokse pysäytin auton talon eteen. Koputin oveen ja kuulin äänen kysyvän: ’Kuka siellä?’ Tunnistin miehen isän äänen ja vastasin: ’Vaarnanjohtajasi, veli.’ Hän avasi oven ja näki minun seisovan rinta rinnan poikansa kanssa. Sanaakaan sanomatta isä ja poika halasivat toisiaan ja alkoivat itkeä. Tilanne oli korjaantunut.”
Maailmassa on yli 2 800 vaarnanjohtajaa. Monin tavoin he ovat tavallisia ihmisiä – niin kuin te ja minä. He tekevät työtä oman pelastuksensa eteen aivan kuten me teemme omamme. He ovat kuitenkin saaneet poikkeuksellisen kutsumuksen. Heidän päällensä on pantu kädet ja he ovat saaneet pappeuden avaimia.
Olen tavannut satoja vaarnanjohtajia. He ovat kyvykkäitä ja nuhteettomia miehiä yksityiselämässään ja ammatissaan. He ovat täynnä uskoa, ja heillä on tinkimätön halu toimia Herran mielen mukaan.
Olen käynyt heidän kodeissaan, polvistunut heidän kanssaan rukoukseen ja kuullut heidän vilpittömät anomuksensa taivaalliselle Isälle. Olen tuntenut Herran voiman heidän päällään. Herra rakastaa heitä ja antaa heille hengellisiä lahjoja.
Rukoilkaamme jokainen vaarnanjohtajamme puolesta. Seisokaamme hänen rinnallaan ja auttakaamme häntä. Kuunnelkaamme häntä ja luottakaamme häneen. ”Ja Israel pelastetaan – – ja sitä johdetaan avaimilla, jotka minä olen antanut, eikä sekoiteta enää lainkaan” (OL 35:25).
Valokuvakuvitus John Luke ja Christina Smith