Milloin me näimme sinut sairaana?
Araceli López Reséndiz, Veracruz, Meksiko
Vuosina 2003–2005 palvelin Nuorten Naisten johtajana Gutiérrez Zamoran seurakunnassa Veracruzissa Meksikossa. Joka joulu nuoret naiset ja heidän johtajansa leipoivat herkkuja viedäkseen niitä seurakuntamme ikääntyneille jäsenille.
Joulun 2005 lähestyessä harjoittelimme joululaulujen laulamista ja pukeuduimme punaisiin lakkeihin ja huiveihin. Talvella kylässämme sataa tihuuttaa jatkuvasti ja pohjoisesta puhaltaa usein kylmä tuuli. Se ei kuitenkaan estänyt noin tusi-naa nuorta miestämme ja nuorta naistamme lähtemästä matkaan ananaspiirakkakuormamme kanssa.
Kun saavuimme ikääntyneiden veljiemme ja sisartemme kotiin, lauloimme suurta iloa tuntien. Lähdimme jokaisesta kodista kokien mielihyvää, koska olimme lauluillamme ja piirakoillamme tuoneet iloa, vaikkakin vain pienen hetken.
Viimeinen sisar, jonka luona kävimme, oli ollut monta vuotta vähemmän aktiivinen. Vaikka kukaan nuorista ei ollut tavannut Juanitaa, minä ja mieheni olimme tunteneet hänet pitkän aikaa. Hän oli nyt vuoteenomana, parantumattomasti sairas ja hyvin köyhä. Muutama päivä aiemmin vanhinten koorumin veljet olivat käyneet hänen kotonaan tekemässä joitakin kunnostustöitä.
Kun saavuimme hänen ovelleen, huusin häntä nimeltä. Kukaan ei vastannut, joten jatkoin huutamista. Pian kuulin hiljaisen äänen sanovan: ”Tulkaa sisään, sisar Araceli.” Menimme sisään ja lauloimme iloiten ja innolla, vaikka hänen tilansa tekikin meidät surullisiksi. Vähän aikaisemmin Juanita oli ollut täynnä elämää. Kun hän nyt kohottautui istumaan, nuoret eivät kyenneet hillitsemään kyyneliään. Hän liikuttui syvästi ja kiitti meitä siitä, että kävimme hänen luonaan ja autoimme häntä tuntemaan joululaulujemme myötä, että taivaallinen Isämme muisti hänet ja rakasti häntä.
Kun lähdimme hänen vaatimattomasta asunnostaan, nuoret ilmaisivat kiitollisuutensa siitä, että olivat voineet käydä laulamassa hänelle. He eivät välittäneet kastumisesta ja vilusta. Heidän sydämensä oli täynnä iloa siitä, että he olivat saaneet jakaa pienen osan tuntemastaan onnesta. Silloin ymmärsin paremmin jakeet, joissa sanotaan:
”’Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa.’ – –
’Milloin me näimme sinut sairaana – – ja kävimme sinun luonasi?’
Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’” (Matt. 25:36, 39–40.)
Minua suretti, kun Juanita kuoli muutamaa päivää myöhemmin, mutta tiedän epäilyksettä, että taivaallinen Isä rakastaa lapsiaan. Tiedän myös, että jos me noudatamme Hengen ääntä, me voimme olla välineitä Hänen käsissään toistemme siunaukseksi.