Palvelemme kirkossa
Peruna opettajalle
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Olen oppinut, ettei minun tarvitse aina palvella suurieleisesti. Rakkauden osoittaminen pienellä eleellä on aivan yhtä ystävällistä.
Valokuva Feng Yu/iStock/Thinkstock
Olen ollut alakoulun opettaja yli 25 vuotta ja olen saanut nuorilta oppilailtani paljon mielenkiintoisia muistamisia. Hassut viestit, piirrokset ja mielikuvitukselliset käsityöt ovat tavanomaisia lahjoja. Viime vuonna sain kuitenkin ensimmäisen kerran opetusurani aikana perunan.
”Peruna opettajalle”, sanoi pikku Emma ylpeänä tullessaan pöytäni luo, ”koska minulla ei ollut omenaa.” Se oli keskikokoinen peruna, joka oli jynssätty puhtaaksi, ja perunaksi se oli kaunis. Kiitin häntä ja asetin perunan pöydälleni. Näin Emman suurten sinisten silmien loistavan ylpeydestä aina kun hän katsoi sitä päivän aikana.
Kun koulun jälkeen tein töitä pöytäni ääressä, en voinut muuta kuin katsella perunaa lempeästi hymyillen. Lapset näkevät asiat kovin yksinkertaisina, ja tuon tavallisen perunan avulla Emma opetti minulle jotakin tärkeää. Jätin sen pöydälleni yli viikoksi, sillä se toimi minulle muistuttajana.
Seurakunnan yhtenä kotikäyntiopettajana ja sisarena halusin palvella muita, mutta odotin aina ”omenaa” ennen kuin ryhdyin auttamaan. Jos minulla oli kiire enkä ehtinyt valmistamaan ylimääräistä uunivuoallista ruokaa tai jos halusin antaa jonkin erityisen kukan mutta en ehtinyt kukkakauppaan, en piitannut Hengen hiljaisesta, vienosta äänestä, kun se kuiskasi jostakusta, joka tarvitsi palvelemistani.
”Teen jotakin tänä viikonloppuna, kun minulla on aikaa”, minulla oli tapana vakuuttaa itselleni. ”Kukaan ei tarvitse minua tänään.”
Mutta mitä jos joku todella tarvitsi minua? Mitä jos olisin kuunnellut kehotuksia käydä katsomassa iäkästä naapuria tai nuorta leskeä, joka oli juuri menettänyt aviomiehensä? Olisinko voinut auttaa tai palvella, vaikka minulla olisi silloin ollut tarjota vain ”peruna”?
Sain Emmalta suurenmoisen opetuksen, jota yritän lujasti toteuttaa käytännössä. Jos minulla ei ole omenaa, annan sen sijaan perunan ja teen sen nyt. En odota, että ehdin valmistaa jonkin uuniruoan tai erityisen sitruunakermapiiraani, vaan ostan sen sijaan paketillisen keksejä. En useinkaan ehdi käymään kukkakaupassa, mutta voin piipahtaa juttelemassa ilman kukkaa. Omatekoinen kortti olisi hieno juttu, mutta niin olisi pikainen puhelinsoittokin. Aina ei tarvitse palvella suurieleisesti. Rakkauden osoittaminen pienellä eleellä on aivan yhtä ystävällistä.
Se peruna on minulla nyt kotona, mutta en usko, että syön sitä koskaan. Se on jatkuva muistuttaja palvelemisesta silloin kun saan sellaisen tunteen. Annan sen mitä voin sen sijaan että odottaisin myöhempään. Peruna opettajalle oli todella mitä mukavin lahja.