Kotimme, perheemme
Kohti ikuista perhettä
Kirjoittajat ovat Alaskasta Yhdysvalloista ja palvelevat lähetystyössä Tongassa.
Kun ‘Akau‘olat olivat kääntyneet, he halusivat ehdottomasti päästä temppeliin.
Kuvitus James L. Johnson; valokuva kirjoittajien luvalla
Eräänä sunnuntaiaamuna, kun Tongassa asuva Siope ‘Akau‘ola oli palaamassa kotiin juotuaan suurimman osan yötä alkoholia ja kavaa ystävien kanssa, hän näki erään perheen, joka oli pukeutunut pyhävaatteisiin. Perhe nauroi ja jutteli kävellessään yhdessä. Siope mietti, mikä teki heidät niin onnellisiksi, joten hän seurasi heitä nähdäkseen, minne he olivat menossa.
Siope näki perheen menevän myöhempien aikojen pyhien kirkkorakennukseen. Hän katseli ikkunan takaa, kun paikalle saapui muita. Onnellisuus säteili perheiden kasvoilta, kun nämä istuivat yhdessä ja lauloivat lauluja jumalanpalveluksessa.
Siopen ajatukset kulkeutuivat hänen vaimoonsa Liuhun. Se rakkaus, jota he olivat tunteneet mennessään naimisiin, oli kaikkoamassa. Siope halusi tavoittaa sen rakkauden uudelleen. Hän kiiruhti kotiin ja kertoi vaimolleen, että hän oli löytänyt keinon auttaa heidän perhettään tulemaan onnelliseksi: heidän piti liittyä kirkkoon.
Sinä samana päivänä Siope meni piispan kotiin kotikylässään. Piispa tunnisti Siopen, koska oli nähnyt tämän juopuneena kaduilla. Heidän puhuessaan Siope näki epäilyksen piispan kasvoilla, mutta hänen päätöksensä oli luja: hän kertoi rohkeasti piispalle, että hän halusi mennä kasteelle. Piispa oli hetken hiljaa, kutsui sitten Siopen sisään ja alkoi opettaa Siopelle Jeesuksen Kristuksen evankeliumia.
Liu oli alkuun vastahakoinen, mutta seurasi, kuinka hänen aviomiehensä muuttui vähitellen parempaan suuntaan. Siope alkoi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa ja osoittaa teoillaan enemmän rakkautta vaimolleen ja perheelleen. Niinpä myös Liu alkoi osallistua lähetystyöoppiaiheisiin, ja pian heidät kumpikin kastettiin.
Kun ‘Akau‘olan perheen kasteesta alkoi olla kulunut vuosi, he miettivät temppelin suurenmoisia siunauksia. Siope sanoi: ”Jos temppelin siunaukset ovat niin paljon suuremmat kuin ne, jotka olemme saaneet menemällä kasteelle, kuvitelkaa, kuinka suurenmoisia temppelisiunausten täytyy olla.” Vaikka he halusivat tulla sinetöidyiksi, Tongan temppelissä tehtiin remonttia, joten heidän pitäisi odottaa yli vuosi tai tehdä kallis matka Uuteen-Seelantiin tai Fidžiin päästäkseen temppeliin.
Perhe pohti asiaa perusteellisesti ja rukoili, mitä tehdä. Viimein he päättivät ottaa pienen lainan. Kun he odottivat pankilta päätöstä lainan myöntämisestä, pankki tuhoutui tulipalossa. Kaikkien lainojen myöntäminen viivästyisi seuraavaan vuoteen.
Siope ja Liu olivat lannistua. He istuivat pienessä olohuoneessaan yhdessä ja rukoilivat ihmettä. Kun he rukoilivat ja neuvottelivat yhdessä, vastaus tuli: ”Näin sieluni silmillä perheen pakettiauton hymyilevän meille ja tiesin, että se oli vastaus rukouksiimme”, Siope sanoi. Seuraavana päivänä he saivat pakettiauton myytyä ja ostivat viisihenkiselle perheelleen lentoliput Fidžiin.
Oli hyvin myöhä, kun he saapuivat Nadiin Fidžissä. Kaikki kolme lasta olivat väsyneitä, ja vielä oli edessä pitkä matka Suvassa sijaitsevaan temppeliin. Liu sanoi: ”Opin, että mitä enemmän me yritämme päästä lähelle Herran huonetta, sitä enemmän Saatana yrittää saada meidät luovuttamaan ennen kuin saamme temppelin siunauksen.”
Kun he istuivat lentokentällä yrittäen päättää, mikä olisi heidän seuraava askeleensa, eräs nainen auttoi heitä löytämään majoituksen ja kyydin seuraavana päivänä Suvaan normaaleja hintoja paljon edullisemmin. He tunsivat, että Jumala oli lähettänyt enkelin auttamaan heitä.
Seuraavana päivänä he saapuivat temppeliin. ”Kun astuimme temppeliin, tunsin sydämessäni rauhaa ja levollisuutta”, Liu sanoi. ”En ole koskaan elämässäni nähnyt mitään niin puhdasta ja valkoista kuin temppelissä. Mieleeni tuli ajatus: Jos temppeli on ihmisten rakentama talo ja jos se on näin kaunis, niin kuinka ihana varmasti onkaan se koti, jonka taivaallinen Isä on luvannut meille!”
Perheen kokemukset temppelissä muuttivat heidän elämänsä. Liu sanoi: ”Koko sen ajan kun olimme Fidžissä, koin taivaallisen Isämme rakkautta meitä kohtaan. Kun me päätämme seurata Häntä, Hän todella pitää meistä hyvää huolta.”
‘Akau‘olan perhe sai hienoja siunauksia myös kotiinpaluunsa jälkeen. Sekä Siope että Liu saivat korkeakoulustipendin, suorittivat opettajan tutkinnon ja saivat työpaikan Liahona-lukiossa.
Opettaessaan he saivat tietää, että jotkut lapsista tarvitsivat asuinpaikan. Joskus yksitellen mutta useammin kaksin tai kolmisin lapset alkoivat koputella Siopen ja Liun oveen. Ja Siope ja Liu ottivat heidät luokseen asumaan. Heidän pienessä talossaan asuu nyt 20 henkilöä. Heillä on viisi muuta ”adoptoitua” lasta, jotka ovat jo lähteneet opiskelemaan tai palvelemaan lähetystyössä.
Siope ja Liu tietävät, että nämä lapset varttuvat ja kukoistavat, kun he saavat rakkautta ja järjestystä elämäänsä. Ne, jotka eivät ole olleet kirkon jäseniä, ovat ottaneet evankeliumin vastaan, ja heillä on nyt kasvava halu palvella lähetystyössä. Siope ja Liu kutsuvat kaikkia hoivissaan olevia lapsia omiksi lapsikseen, ja kaikki lapset kutsuvat Liuta ja Siopea äidiksi ja isäksi. ‘Akau‘olat tietävät, että heitä on siunattu runsaasti, ja he jakavat mielellään nämä siunaukset muiden kanssa.