2015
Palveleminen, joka kulki täyden kierroksen
Tammikuu 2015


Palveleminen, joka kulki täyden kierroksen

Krisi Church Summers, Utah, USA

illustration for lds voices

Joe-eno asui yksin ja oli yksinäinen. Niinpä huonetoverini ja minä yritimme käydä hänen luonaan mahdollisimman usein.

Kuvitus Bradley Clark

Kun opiskelin yliopistossa ensimmäistä vuotta, tapanani oli käydä huonetoverini kanssa tervehtimässä hänen 98-vuotiasta isoisoenoaan, jota kutsuimme rakastavasti Joe-enoksi. Joe-eno asui yksin ja oli yksinäinen, joten yritimme käydä hänen luonaan mahdollisimman usein. Käynneillämme hän kertoi meille siitä, kun hän oli asunut Meksikossa ja useissa rajakaupungeissa Arizonassa, myös Nogalesissa.

Kun huonetoverini muutti väliaikaisesti takaisin kotiin, sain tunteen, että minun pitää jatkaa käyntejäni Joe-enon luona. Hänestä tuli läheinen ystävä, ja kävin hänen luonaan siihen asti kunnes hän kuoli puolitoista vuotta myöhemmin. Minusta oli surullista menettää ystäväni, mutta olin kiitollinen siitä arvokkaasta ajasta, jonka olimme viettäneet yhdessä.

Kymmenen vuotta Joe-enon kuoleman jälkeen olin lukemassa läpi isoisoäitini päiväkirjaa. Päiväkirjassa hän kertoi siitä, kuinka hänen aviomiehensä oli jättänyt hänet ilman rahaa, ja hänen oli maksettava 30 dollarin vuokra ja ruokittava yhdeksän suuta.

Sitten hän kirjoitti: ”Ihmiset Bisbeessä [Arizonassa] olivat meille todella ystävällisiä. Silloinkin kun asuimme maalla Bisbeestä etelään he toivat meidät kotiin [kirkosta]. Veli Joseph Kleinman, joka asui Meksikossa, toi meidät kotiin monta kertaa, ja sen lisäksi [hänen perheensä] vei meidät kaikki päivälliselle luokseen. He tarjosivat paistettua kania kaikkine lisukkeineen, mistä me nautimme hyvin paljon. He saivat siirron Nogalesiin, – – ja he antoivat meille kaninsa, kauniit valkoiset kanit, ja silloin meillä tosiaan riitti syötävää.”

Kun luin tuon merkinnän, tajusin, että se Joseph Kleinman, joka oli auttanut isoisoäitiäni, oli Joe-eno! Tunsin Hengen kuiskaavan, että minua oli innoitettu jatkamaan käyntejä Joe-enon luona pienenä kiitoksena siitä ystävällisyydestä, jota hän oli osoittanut isoisoäidilleni ja tämän perheelle.

Olin innoissani siitä, että sain olla pala kertomusta rakkaudesta ja palvelemisesta, joka kulki täyden kierroksen. Tiedän, että Herra on tietoinen lapsistaan. Jos noudatamme Pyhän Hengen kehotuksia, me voimme olla siunaukseksi muiden elämässä ja tulla vuorostaan siunatuiksi itse.