Profeettojen neuvoja ja temppelisiunauksia
Vanhin Koichi Aoyagi
seitsemänkymmenen koorumista
Todistan, että kun me rukoilemme johdatusta, seuraamme eläviä profeettoja ja asetamme temppelin tärkeälle sijalle elämässämme, taivaallinen Isä johtaa meitä ja siunaa meitä.
Kun olin nuorukainen, vanhin Spencer W. Kimball (1895–1985), joka oli silloin kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kävi Japanissa ja puhui konferenssissa, johon osallistuin. Muistan yhä hänen neuvonsa: ”Nuorten pitää lähteä lähetystyöhön ja solmia avioliitto temppelissä.”
Tunsin Pyhän Hengen kehotuksen ja päätin, että palvelisin lähetystyössä ja menisin naimisiin temppelissä, vaikka Japanissa ei vielä ollut temppeliä.
Olin silloin 19-vuotias ja opiskelin toista vuotta yliopistossa. Vanhempani, jotka eivät olleet myöhempien aikojen pyhiä, vastustivat voimakkaasti päätöstäni palvella lähetystyössä. Rukoilin joka päivä, että he antaisivat minulle suostumuksensa ja siunauksensa. Puoli vuotta myöhemmin Herra vastasi rukoukseeni.
”Meillä on taloudellisia vaikeuksia emmekä voi enää maksaa opiskeluasi emmekä elinkustannuksiasi”, vanhempani kertoivat minulle. ”Tästä lähtien sinun on oltava omillasi. Eikä meillä myöskään ole mitään sitä vastaan, jos lähdet lähetystyöhön.”
Minulla oli vanhempieni siunaus, joten jätin opiskeluni kesken, palvelin kirkon rakennuslähetyssaarnaajana ja aloin sitten etsiä työpaikkaa saadakseni rahat palvellakseni käännytystyötä tekevänä lähetyssaarnaajana. Herran avulla löysin kolme työpaikkaa! Koko seuraavan vuoden joka päivä paitsi sunnuntaisin jaoin sanomalehtiä aamukolmesta aamuseitsemään, siivosin rakennuksia aamuyhdeksästä neljään iltapäivällä ja toimin kokkina viidestä iltapäivällä puoli kahdeksaan illalla. Sitten kävin vaihtamassa vaatteet ja työskentelin iltaisin piirilähetyssaarnaajana.
Kun olin 22-vuotias, minut kutsuttiin Kaukoidän pohjoiselle lähetyskentälle. Palvellessani lähetystyössä koin suurinta iloa, mitä olen koskaan tuntenut, minulla oli monia tilaisuuksia tulla tuntemaan Jumalan rakkautta ja sain monia siunauksia. Perhettänikin siunattiin palvelutyöni aikana, kun vanhempani saivat taloudelliset ongelmansa ratkaistua.
Profeetan seuraaminen
Kun olin päättänyt lähetystyöni, Henki kehotti minua noudattamaan toista osaa presidentti Kimballin neuvosta ja olemaan lykkäämättä temppeliavioliittoa. Vuotta aiemmin kirkon jäsenet Japanissa olivat alkaneet suunnitella matkaa Suolajärven temppeliin. Koska he aikoivat lähteä kolmen kuukauden kuluttua, rukoilin ja paastosin, että minut johdatettaisiin kelvollisen nuoren naisen luo, jonka voisin viedä temppeliin.
Hieman myöhemmin osallistuin erääseen kirkon toimintaan kotikaupungissani Matsumotossa. Siellä ollessani tapasin Shiroko Momosen, joka oli käynyt samaa lukiota kuin minä silloin kun liityin kirkkoon. Henki vahvisti minulle heti, että hän oli se henkilö, jota oli valmistettu minua varten.
Kosin Shirokoa pian sen jälkeen kun aloimme seurustella. Hän teki minut onnelliseksi suostuessaan kosintaani mutta yllätti minut sillä, mitä hän sanoi seuraavaksi.
”Olen hyvin iloinen tietäessäni, että sinun Herrasi on minunkin Herrani”, hän sanoi. ”Kun matkasta Suolajärven temppeliin ilmoitettiin, halusin kovasti lähteä. Rukoilin monta kertaa, että Herra auttaisi minua löytämään jonkun, jonka kanssa voisin solmia siellä avioliiton. Noin vuosi sitten sain rukoillessani tietää Hengen välityksellä, että minun pitäisi odottaa sinua ja että sinä kosisit minua, kun palaisit lähetystyöstäsi.”
Se oli meille suuri hengellinen kokemus, ja se vahvisti päätöstämme solmia avioliitto Suolajärven temppelissä. Meillä oli vain vähän rahaa matkaan, mutta emme antaneet sen lannistaa meitä. Siihen mennessä tiesimme jo, että kun luotamme Herraan ja pidämme Hänen käskynsä, Hän auttaa meitä toteuttamaan sellaista, mihin emme muuten pystyisi.
Vetosimme taivaalliseen Isäämme rukouksessa ja pyrimme kaikin tavoin hankkimaan tarvittavat varat. Noiden ponnistelujen sekä Shirokon yhden ystävän taloudellisen avun ansiosta kykenimme liittymään niiden japanilaisten pyhien joukkoon, jotka lähtivät Suolajärven temppeliin.
Ei ole mahdollista ilmaista sitä iloa, jota tunsimme, kun meidät sinetöitiin siellä iankaikkiseksi aviopariksi. Emme koskaan unohda tuota kokemusta. Iloamme lisäsi se, että olimme selvittäneet viisi sukupolvea esivanhempiamme ja valmistaneet heidän nimensä temppelityötä varten. Ollessamme Salt Lake Cityssä olimme sijaisina toimituksissa noiden esivanhempien puolesta. Niiden toimitusten tekeminen auttoi meitä tuntemaan läheisyyttä heihin. Tiesimme, että he olivat täynnä iloa ponnistelujemme vuoksi.
Olimme köyhiä ja vastavihittyjä, mutta asetimme temppelissä käymisen tärkeälle sijalle ja kävimme myöhemmin Laien temppelissä Havaijissa niin usein kuin taloutemme salli.
Temppelin siunaamia
Profeetta Joseph Smith on sanonut: ”Enemmän kuin mitään muuta me tarvitsemme temppelin.”1
Jumalan pelastussuunnitelmassa temppeli on iankaikkisen onnemme kannalta välttämätön, koska me suoritamme siellä pyhiä seremonioita ja pelastuksen toimituksia. Pyhien kirjoitusten oppaassa kerrotaan, että temppeli on pyhin jumalanpalveluspaikka maan päällä ja paikka, jonne Herra voi tulla.2
Jos me kunnioitamme temppeliliittojamme ja menemme temppeliin ”nöyrin sydämin, puhtaina, kunnioittavina ja nuhteettomina”3, me tunnemme Pyhän Hengen ja saamme lisää valoa ja tietoa. Kun lähdemme temppelistä, lähdemme sieltä varustettuina Herran voimalla, Hänen nimensä on päällämme, Hänen kirkkautensa ympäröi meidät ja Hänen enkelinsä varjelevat meitä (ks. OL 109:13, 22).
Kun vihkimisemme jälkeen palasimme Japaniin, Herran lupaukset toteutuivat elämässäni etsiessäni kokopäivätyötä.
Herra täyttää lupauksensa
Olin vain osa-aikatyössä, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Olimme innoissamme, mutta tiesin, etten pystyisi elättämään kasvavaa perhettämme ilman kokopäivätyötä. Aloimme rukoilla hartaasti taivaan apua.
Ennen palvelemistani lähetystyössä olin halunnut työskennellä ulkomaankaupan parissa. Mutta saadakseen työpaikan ulkomaankauppaa harjoittavassa yrityksessä hakijalla täytyi yleensä olla yliopistotutkinto sekä tiettyjä pätevyystodistuksia. En ollut suorittanut yliopistotutkintoa eikä minulla ollut mitään pätevyystodistuksia, mutta kun rukoilimme, meistä tuntui, että Herra siunaisi meitä ja valmistaisi minulle työpaikan.
Päätin hakea moniin kaupallisiin yrityksiin, vaikka minulla ei ollut alan koulutusta. Kaksi ensimmäistä ei huolinut minua, mutta kun hain kolmanteen yritykseen, sain omituisen kokemuksen.
Kirkossa oli siinä vaiheessa vain muutamia japanilaisia jäseniä, ja monilla ihmisillä oli ennakkoluuloja kirkkoa kohtaan. Kun kolmannen yrityksen kolme edustajaa haastattelivat minua, he katsoivat ansioluetteloani ja saivat tietää, että olen myöhempien aikojen pyhä. He alkoivat esittää minulle kysymyksiä kirkosta ja pyysivät yksityiskohtaisia vastauksia. Koska olin palannut äskettäin lähetystyöstä, minun oli helppoa puhua Jeesuksen Kristuksen palautetusta kirkosta.
Puhuin varmaan ainakin 40 minuutin ajan evankeliumista ja todistin Jeesuksen Kristuksen elämästä, luopumuksesta, Joseph Smithin ensimmäisestä näystä, Mormonin kirjasta, Jeesuksen Kristuksen tosi kirkon palautuksesta ja muista kirkon opetuksista.
Puhuessani yksikään haastattelijoista ei keskeyttänyt minua. Muutamia päiviä myöhemmin yritys tarjosi minulle työpaikkaa ja hämmästyttävän korkeaa palkkaa. Kun myöhemmin kysyin päälliköltäni, miksi minut oli palkattu, hän vastasi: ”Haastattelusi aikana sain varmuuden siitä, että olet tunnollinen, vilpitön ja lojaali ja että olisit henkilö, joka työskentelisi samalla tavoin yrityksemme hyväksi.”
Todistan, että Herra täyttää lupauksensa. Haastatteluni aikana tunsin Herran voiman ja Hengen olevan kanssani aivan kuten Hän lupaa niille, jotka käyvät temppelissä ja pitävät temppeliliittonsa kunniassa. Tunsin Hänen Henkensä olevan kanssani myös silloin, kun olin työssä siinä yrityksessä, jossa minua siunattiin niin, että voin vaikuttaa monin hyödyllisin tavoin.
Japaniin tulee temppeli
Aluekonferenssissa Tokiossa vuonna 1975 presidentti Kimball ilmoitti temppelin rakentamisesta Tokioon. Japanilaiset pyhät olivat niin innoissaan, että alkoivat vaistomaisesti taputtaa osoittaakseen iloaan ja kiitollisuuttaan.
Tokion temppeli valmistui vuonna 1980. Avointen ovien ja vihkimistilaisuuksien aikana pyhiä siunattiin hienoilla hengellisillä kokemuksilla ja suurella ilolla. Noita kokemuksia saatiin edelleen temppelin vihkimisen jälkeen, kun pyhät alkoivat saada temppelitoimituksiaan ja toimia sijaisina edesmenneille esivanhemmilleen.
Nykyään, melkein 45 vuotta siitä kun Shiroko ja minä menimme naimisiin, päätökseni noudattaa profeettojen neuvoja on edelleen siunauksena elämässämme ja lastemme elämässä. Olemme rakentaneet Herran tavalla suurenmoisen kodin, joka perustuu Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, ja siihen sisältyvät temppeliliitot.
Todistan, että kun me rukoilemme johdatusta, seuraamme eläviä profeettoja ja asetamme temppelin tärkeälle sijalle elämässämme, taivaallinen Isä johtaa meitä ja siunaa meitä.