Flora ja minä – tasavertaiset kumppanit Herran työssä
Kun tutustumme siihen kannustavaan, rakastavaan kumppanuuteen, josta presidentti Ezra Taft Benson nautti vaimonsa Floran kanssa, opimme ymmärtämään syvällisemmin hänen palvelutyötään.
Joskus – jos kuuntelemme tarkkaan – jokin lyhyt lausahdus voi olla yhtä voimallinen kuin saarna. Niin kävi 11. marraskuuta 1985. Lausahdus oli: ”Flora ja minä.”
Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) luki nuo sanat osana valmisteltua lausuntoa uutistoimittajille päivä sen jälkeen kun hänet oli erotettu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentin tehtävään. Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) oli kuollut kuusi päivää aiemmin, ja presidentti Bensonista oli tullut virkaiältään vanhin apostoli.
Presidentti Benson ja hänen vaimonsa Flora olivat olleet yhdessä saadessaan sanan presidentti Kimballin kuolemasta, ja he polvistuivat heti rukoukseen1. Tässä ensimmäisessä kappaleessa lausuntoa, joka julkaistaisiin kaikkialla maailmassa, presidentti Benson asetti jälleen itsensä Floran rinnalle. Hän sanoi: ”Tämä on päivä, jota en ole odottanut. Vaimoni Flora ja minä olemme jatkuvasti rukoilleet, että presidentti Kimballin päiviä tämän maan päällä pidennettäisiin ja uusi ihme tapahtuisi hänen kohdallaan. Nyt, kun Herra on puhunut, me teemme Hänen opastavalla johdollaan parhaamme viedäksemme työtä eteenpäin maan päällä.”2
Lausahdus ”Flora ja minä” tuli 59 avioliittovuoden jälkeen presidentti Bensonilta luonnostaan. Ja kun hän sanoi, että ”me teemme Hänen opastavalla johdollaan parhaamme viedäksemme työtä eteenpäin maan päällä”, hän ei tarkoittanut sanalla me itseään ja muita johtavia auktoriteetteja, vaikka hän varmasti olisi yhtä heidän kanssaan. Tässä lausunnossa kirkon profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja puhui ykseydestä vaimonsa kanssa Herran työssä.
Ja miksipä hän ei olisi tehnyt niin? Hän ja Flora olivat olleet yhtä Herran työssä melkein kuusi vuosikymmentä. Vaikka monet asiat heidän elämässään olivat muuttuneet vuosien varrella, heidän kumppanuutensa oli ollut jatkuva voimanlähde heille kumpaisellekin.
Tänä vuonna Apuyhdistyksen sisarten ja Melkisedekin pappeuden haltijoiden oppikurssiin sisältyy tilaisuus saada opetusta presidentti Ezra Taft Bensonilta. Kun tutkit hänen opetuksiaan, saatat tuntea halua saada tietoa hänen luonteestaan. Tässä artikkelissa on muutamia välähdyksiä hänen elämästään ja palvelutyöstään hänen vaimonsa Flora Amussen Bensonin näkökulmasta katsottuna. Kaikki lukujen ja sivujen numerot tässä artikkelissa tarkoittavat julkaisua Kirkon presidenttien opetuksia: Ezra Taft Benson.
”Haluaisin mennä naimisiin maanviljelijän kanssa”
Syksyllä 1920 Ezra Taft Benson, joka oli 21-vuotias, matkusti perheensä maatilalta Whitneystä Idahosta Loganiin Utahiin, jossa hän aloitti opiskelun Utahin maatalouskorkeakoulussa (nykyään Utahin osavaltiollinen yliopisto). Kerran kun hän oli muutamien ystäviensä seurassa koulun kampuksella, eräs nuori nainen kiinnitti hänen huomionsa. Myöhemmin hän muisteli:
”Olimme lähellä meijerirakennuksia, kun eräs nuori nainen – hyvin viehättävä – ajoi ohi pienellä punaisella autollaan matkallaan meijeriin hakemaan maitoa. Poikien heiluttaessa hänelle kättään hän heilutti takaisin. Minä kysyin: ’Kuka tuo tyttö on?’ He sanoivat: ’Se on Flora Amussen.’
Sanoin heille: ’Kuulkaa, sain juuri sellaisen tunteen, että menen naimisiin hänen kanssaan.’”
Tämä ilmoitus huvitti Ezran ystäviä. He sanoivat: ”Hän on liian suosittu maalaispojalle.” Mitä Ezra vastasi? ”Sittenhän tästä tulee vielä kiinnostavampaa.”3
Ezran ystävät eivät olisi voineet olla enempää väärässä Flora Amussenia arvioidessaan. Teinivuosistaan asti Flora oli nähnyt jotakin erityistä miehissä, jotka viljelivät maata. Kerran kun hänen äitinsä Barbara sanoi hänelle, ”ettei hän voisi päästä kirkkauden korkeimpaan asteeseen ilman selestistä avioliittoa, Flora vastasi, kenties naiivisti mutta oivaltavasti: ’Sitten minä haluan mennä naimisiin aineellisesti köyhän mutta hengellisesti rikkaan miehen kanssa, jotta sen, mitä saamme, voimme saada yhdessä.’ Hetken päästä hän lisäsi: ’Haluaisin mennä naimisiin maanviljelijän kanssa.’”4
Flora ja Ezra tapasivat myöhemmin samana vuonna 1920, ja heidän ystävyytensä muuttui pian seurusteluksi. Flora huomasi Ezra Taft Bensonin olevan sellainen nuorukainen, joka oli alkanut koota niitä hengellisiä rikkauksia, joita Flora niin paljon arvosti. Ja kuten hän varmaankin oli olettanut, Ezran hengellisen voiman juuret olivat syvällä tämän perheen maatilan mullassa.
Voit lukea siitä, kuinka elämä maatilalla muokkasi Ezra Taft Bensonin luonnetta, julkaisusta Kirkon presidenttien opetuksia: Ezra Taft Benson, s. 3–7.
Yhteistyötä Jumalan asettamiseksi etusijalle
Juuri kun Flora ja Ezra alkoivat lähentyä toisiaan, he saivat tietää, että he joutuisivat olemaan erossa toisistaan kaksi vuotta. Ezra sai kutsun palvella Britannian lähetyskentällä. Hän ja Flora olivat innoissaan siitä, että hän sai tilaisuuden palvella, ja he ”puhuivat suhteestaan. He halusivat ystävyytensä jatkuvan, mutta he ymmärsivät myös, että Ezran piti olla omistautunut lähetyssaarnaaja. ’Ennen kuin lähdin, Flora ja minä olimme päättäneet kirjoittaa [kirjeitä] vain kerran kuussa’, hän sanoi. ’Me päätimme myös, että kirjeemme olisivat rohkaisevia ja kertoisivat luottamuksesta ja uutisista. Juuri niin me teimme.’”5
Suhtautuessaan lähetystyökutsuun tällä tavoin he olivat esimerkkinä totuudesta, jota Ezra opettaisi pyhille monia vuosia myöhemmin: ”Kun asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle, kaikki muu asettuu oikealle paikalleen tai jää pois elämästämme. Rakkautemme Herraa kohtaan määrää sen, mihin kohdistamme kiintymyksemme, kuinka käytämme aikamme, mitä harrastamme ja millainen on tärkeysjärjestyksemme.”6
Kun Ezran lähetystyö lähestyi loppua, hän ja Flora odottivat kovasti toistensa tapaamista. Mutta Flora ”ei ainoastaan odottanut sitä, että saisi pian viettää aikaa Ezran kanssa. Hän todella odotti tulevaa – Ezran tulevaisuutta ja mahdollisuuksia. – – Hän iloitsi Ezran ilmeisestä halusta asettua asumaan perheen maatilalle Idahon Whitneyyn. Hänestä tuntui kuitenkin, että Ezran pitäisi ensin saada opiskelunsa päätökseen.”7 Koska hän halusi auttaa Ezraa tekemään niin, hänkin asetti Jumalan etusijalle. Vajaan vuoden kuluttua siitä kun Ezra oli palannut lähetystyöstään Flora yllätti hänet kertomalla, että aikoi palvella itsekin lähetystyössä. Voit lukea lisää hänen päätöksestään sivuilta 11–12.
Ezra Taft Bensonin palvelemisesta kokoaikaisena lähetyssaarnaajana voit lukea oppikirjan sivuilta 10–11 ja 109–111. Hänen palvelemisestaan apostolina toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa voit lukea sivuilta 19–23, 57–60, 73–75, 277–278 ja 281–282.
Hiomaton timantti
Flora ja Ezra sinetöitiin Suolajärven temppelissä 10. syyskuuta 1926. Ezran luontaisesta hyvyydestä ja opiskelumenestyksestä huolimatta ”jotkut ihmiset asettivat Floran arvostelukyvyn edelleenkin kyseenalaiseksi. He eivät ymmärtäneet, kuinka kukaan niin etevä, varakas ja suosittu tyttö tyytyisi maalaispoikaan. Mutta Flora sanoi jatkuvasti, että hän oli ’halunnut aina mennä naimisiin maanviljelijän kanssa’. Ezra ’oli käytännöllinen, järkevä ja vakaa’, hän sanoi. Hän huomasi myös, että ’Ezra oli herttainen vanhemmilleen, ja tiesin, että jos hän kunnioitti heitä, hän kunnioittaisi minua’. Flora tajusi, että Ezra oli ’hiomaton timantti’ ja sanoi: ’Aion tehdä kaiken voitavani auttaakseni häntä niin, että hänet tullaan tietämään ja tuntemaan hyvää aikaansaavana ihmisenä, ei vain tällä pienellä paikkakunnalla vaan myös koko maailmassa.’”8
Koska Floralla oli näkemys aviomiehensä mahdollisuuksista, hän lähti iloisena kaikkialle, minne heidän oli tarpeen lähteä, jotta he voivat elättää lapsensa ja palvella kirkkoa, asuinyhteisöään ja kansakuntaansa. Joskus se edellytti sitä, että hän eli yksinkertaisempaa elämää kuin se, mihin hän oli tottunut, mutta hän tarttui haasteeseen.
Esimerkiksi heidän hääpäivänään ”vihkimistä juhlittiin ainoastaan aamiaisella perheen ja ystävien kesken. Aamiaisen jälkeen tuore aviopari lähti heti T-mallisella Ford-avolavapakettiautollaan kohti Iowan osavaltiossa olevaa Amesia”, jossa Ezra opiskelisi maisterintutkintoa pääaineenaan maatalousekonomia. ”Matkan varrella he viettivät vuotavassa teltassa kahdeksan yötä. Amesiin saavuttuaan he vuokrasivat asunnon korttelin etäisyydellä korkeakoulun kampukselta. Asunto oli pieni, ja Bensonit jakoivat sen suuren torakkayhdyskunnan kanssa, mutta Ezra sanoi, että ’pian se näytti viihtyisimmältä pikku mökiltä, mitä kuvitella saattaa’.”9
Kun Ezrasta tuli enemmän ”timantti” ja vähemmän ”hiomaton”, hän alkoi osallistua yhä enenevässä määrin palvelutyöhön kodin ulkopuolella. Tämä sai aikaan hioutumista myös Florassa. Kun Ezra oli poissa, Flora kamppaili toisinaan yksinäisyyden ja lannistumisen tunteiden kanssa. Mutta hän rakasti tehtäväänsä vaimona ja äitinä ja ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että hänellä oli hyvä aviomies, joka oli omistautunut perheelleen. Voit lukea lisää Floran ja Ezran avioliiton ja vanhemmuuden alkuvaiheista sivuilta 14–16.
Kaksi elämän mullistavaa puhelua
Heinäkuun 27. päivänä 1943 Flora sai puhelun aviomieheltään. Ezra oli Salt Lake Cityssä Utahissa valmistautumassa palaamaan liikematkalta heidän poikansa Reedin kanssa. Flora oli heidän kodissaan lähellä Washington D.C:tä, noin 3 200 kilometrin päässä. Vietettyään unettoman yön rukoillen ja kyyneliä vuodattaen Ezra soitti kertoakseen Floralle, että hänet oli edellisenä päivänä kutsuttu palvelemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä.
Uutinen ei tullut Floralle yllätyksenä. Hänellä ”oli ollut vahva tunne siitä, että jotakin hyvin merkittävää tapahtuisi [hänen aviomiehensä] matkan aikana”10. Hän ilmaisi luottamuksensa Ezraan, ja hänen sanoillaan oli tyynnyttävä vaikutus hänen aviomieheensä. Tämä muisteli myöhemmin: ”Oli rauhoittavaa puhua hänelle. Hän on aina uskonut minuun enemmän kuin minä itse.”11
Vaikka Flora luotti aviomieheensä, hän tiesi, ettei tämä voisi hoitaa saamaansa tehtävää yksin – Ezra tarvitsi tukea perheeltään ja voimaa taivaasta. Yhdessä yleiskonferenssissa eräs kuiskattu viesti osoitti Floran rakkauden aviomiestään kohtaan ja hänen ymmärryksensä siitä, miten hänen miehensä oli riippuvainen Herrasta (ks. s. 51–52).
Toisen elämää mullistavan puhelun Flora sai aviomieheltään 24. marraskuuta 1952. Tällä kertaa vanhin Benson oli käymässä Washington D.C:n alueella, ja Flora oli heidän kodissaan Salt Lake Cityssä. Dwight D. Eisenhower, joka aloittaisi pian palvelemisensa Yhdysvaltain presidenttinä, oli juuri pyytänyt vanhin Bensonia palvelemaan maatalousministerinään. Se oli korkea asema, joka vaatisi suuria uhrauksia ja merkittävää omistautumista. Vanhin Benson otti tehtävän vastaan saatuaan kirkon presidentiltä David O. McKaylta (1873–1970) neuvon tehdä niin.
Kun vanhin Benson kertoi Floralle, että vasta presidentiksi valittu Eisenhower oli tarjonnut hänelle tehtävää ja että hän oli ottanut sen vastaan, Flora vastasi: ”Tiesin, että hän tekisi sen. Ja tiesin, että sinä ottaisit sen vastaan.” Flora ymmärsi, että se olisi vaikeaa perheelle, mutta lisäsi: ”Se näyttää olevan Jumalan tahto.”12
Vanhin Benson palveli maatalousministerinä kahdeksan vuotta. Tuona aikana perhe joutui olemaan välillä erossa, ja vanhin Bensonin oli selviydyttävä arvostelusta ja imartelusta, jotka liittyvät usein palvelemiseen julkisessa virassa. Bensonit saivat suurenmoisia tilaisuuksia. Esimerkiksi kerran vanhin Benson otti Floran sekä tyttärensä Beverlyn ja Bonnien neljän viikon matkalle, jonka aikana hän teki työtä luodakseen kauppasuhteita 12:n eri maan kanssa (ks. s. 189). Erään uutistoimittajan pyyntö johti perheen ainutlaatuiseen lähetystyökokemukseen (ks. s. 26).
Vanhin Ezra Taft Benson palveli Yhdysvaltain maatalousministerinä kahdeksan vuotta samaan aikaan kun hän palveli myös apostolina. Voit lukea siitä, kuinka hän hoiti nämä tehtävät, sivuilta 23–27 ja 49–52.
Tasavertaisia välineitä Herran käsissä
Kuten kaikki kirkon presidentit Ezra Taft Bensonkin asetettiin tehtäväänsä ennalta. Mutta yksin hän ei olisi voinut täyttää tuota ennalta asetettua tehtäväänsä eikä palvella siinä sellaisella voimalla. Yksikään toinen ihminen ei varmastikaan vaikuttanut häneen yhtä paljon kuin Flora. Kirkossa ja perheensä parissa he tekivät työtä rinta rinnan voimallisina välineinä Herran käsissä.
Aivan kuten presidentti ja sisar Benson polvistuivat yhdessä saatuaan kuulla, että presidentti Benson johtaisi kirkkoa, he tekivät yhdessä työtä ”viedäkseen työtä eteenpäin maan päällä”13. Niin kuin sisar Benson oli teini-ikäisenä toivonut, he saivat sen, mitä halusivat – yhdessä.14
Puhujakorokkeelta presidentti Benson kehotti myöhempien aikojen pyhiä täyttämään maailman ja elämänsä Mormonin kirjoilla (ks. luvut 9–10). Kotona Flora luki Mormonin kirjaa miehelleen joka päivä, ja sitten he keskustelivat lukemastaan.15 Puhujakorokkeelta presidentti Benson kehotti pyhiä palvelemaan ja kunnioittamaan Jumalaa käymällä säännöllisesti temppelissä (ks. luku 13). Yksityiselämässään Flora ja Ezra Benson kävivät temppelissä joka perjantaiaamu silloin kun pystyivät niin tekemään.16 Puhujakorokkeelta presidentti Benson varoitti ylpeyden synnistä ja maailman suosiosta.17 Mutta vaikka Flora oli onnistuneesti auttanut koko maailmaa tuntemaan aviomiehensä18, he olivat yhdessä tyytyväisiä hiljaiseen taivaan suosioon19.
Presidentti Ezra Taft Benson piti satoja saarnoja ollessaan apostoli ja kirkon presidentti. On vaikea kuvitella mitään noista saarnoista ilman sen kolmisanaisen saarnan vaikutusta, jonka hän piti 11. marraskuuta 1985: ”Flora ja minä.”