Salainen ase
Kirjoittaja asuu Arizonassa Yhdysvalloissa.
Kukaan ei ollut osannut arvata, mihin Ivy pystyisi.
”Voihan antaa jokainen” (”Näin lausuu virta pien”, Lasten laulukirja, s. 116).
”Ei Ivyä! Sehän on tyttö”, Braden kuiskasi Adamin takana.
Mutta Adam oli sinä päivänä polttopallojoukkueen kapteeni, ja hän oli tehnyt valintansa. ”Minä valitsen Ivyn”, Adam toisti vähän lujemmalla äänellä. Tyler, toisen joukkueen kapteeni, virnuili. Jopa opettaja Garcia näytti yllättyvän Adamin toisesta valinnasta.
Ivykin näytti yllättyneeltä ja astui sitten ujosti esiin. Braden voihkaisi.
Ivy ei ollut mikä tahansa tyttö. Ivy oli pienin tyttö koko luokalla. Ivy ei vaikuttanut kovin nopealta, ja pallo näytti isommalta kuin Ivy. ”Hän ei varmaan jaksa edes nostaa palloa”, Braden sanoi, kun Ivy tuli heidän luokseen.
”Ehkäpä hän on salainen aseemme”, Adam sanoi yrittäen kuulostaa varmalta. Mutta hän ei ollut valinnut Ivyä sen vuoksi. Ivy oli kerran sanonut Adamille, ettei hän pitänyt joukkuepeleistä, koska hänet valittiin aina viimeisenä. Muut pojat kiusasivat Ivyä, mutta äiti ja isä olivat sanoneet Adamille, että poikien pitäisi kohdella tyttöjä kunnioittavasti. Siksi Adam valitsi Ivyn. Kun Adam katseli, kuinka Tyler valitsi luokan isoimman pojan, hän toivoi, että oli tehnyt oikean päätöksen.
Kun joukkueet oli valittu, opettaja Garcia puhalsi pilliinsä, ja joukkueet juoksivat vastakkaisille puolille kenttää. Opettaja Garcia ojensi pallon Tylerille, ja Tyler tähyili Adamin joukkuetta, kunnes keskittyi Ivyyn. Hän vei kätensä taakse ja lähetti pallon lentoon.
Pam! Pallo pamahti maahan ja kimposi siitä osumatta kehenkään. Adam räpäytti hämmästyneenä silmiään. Ivy oli väistänyt juuri oikealla hetkellä. Kaikki Adamin ympärillä näyttivät yllättyneiltä, mutta Adam vain hymyili. Ehkäpä Ivyn valitseminen oli sittenkin ollut hyvä ajatus.
Peli jatkui. Tyler yritti osua pallolla Ivyyn, mutta Ivy väisteli ja hyppäsi aina sivuun. Kukaan ei osunut häneen pallolla. Tylerillä ja hänen joukkuetovereillaan oli niin kiire saada Ivy poltettua, etteivät he käyttäneet paljonkaan aikaa kehenkään muuhun. Adam virnisti – Ivyn pieni koko oli polttopallossa itse asiassa eduksi, koska häneen oli vaikeampi osua, kun hän oli pieni ja nopea.
Viimein Adamin joukkue voitti pelin. ”Salainen ase oli oikea”, Braden sanoi. ”Ivy on aika hyvä.”
”Niin on”, Tyler sanoi. ”Seuraavalla kerralla hän on minun joukkueessani. Silloin me voitamme varmasti!” Ivy hymyili kävellessään takaisin luokkaan joukkuetoverit ympärillään.
Adam oli yhtä hymyä seuratessaan ryhmää. Hän oli ollut ystävällinen Ivylle, ja hän oli auttanut muita poikia kunnioittamaan tyttöjä hieman enemmän. Paras salainen ase ei ollut salainen ollenkaan – nimittäin että on vain ystävällinen.