Me puhumme Kristuksesta
Valvon Hänen kanssaan hetken
Kirjoittaja asuu Icassa Perussa.
Olin yhtenä päivänä valmistamassa puhetta sakramenttikokoukseen. Tutkin maaliskuun 2008 Liahonasta kahdentoista apostolin koorumin jäsenen vanhin Jeffrey R. Hollandin artikkelia ”Jeesuksen Kristuksen sovitus”. Artikkelissaan vanhin Holland kertoo vanhin Orson F. Whitneyn (1855–1931) unesta, jossa tämä näki Vapahtajan Getsemanen puutarhassa. Vanhin Whitney kuvaili tuskaa ja kärsimystä, joita hän näki Vapahtajan kokevan. Sitten hän kirjoitti:
”Ennen pitkää Hän nousi ja meni sinne, missä apostolit olivat polvillaan – sikeässä unessa! Hän ravisteli heitä lempeästi, herätti heidät ja hellästi moittien, vailla pienintäkään suuttumuksen tai kiukun häivää, kysyi heiltä, eivätkö he voineet valvoa Hänen kanssaan yhtä hetkeä. – –
Hän palasi paikalleen ja rukoili uudelleen, ja sitten Hän meni takaisin ja huomasi heidän jälleen nukkuvan. Jälleen Hän herätti heidät, nuhteli heitä ja palasi rukoilemaan kuten aiemmin. Tämä tapahtui kolme kertaa.”1
Kun luin tätä, mieleni täytti ilmoituksen henki. Sillä hetkellä oivalsin, että se, miten suhtautuisin sakramenttikokoukseen, oli keino, jolla minä voisin valvoa Hänen kanssaan yhden hetken joka sunnuntai. Sen jälkeen olen oppinut, että se on hetki, jolloin voimme rukoilla taivaallista Isäämme merkityksellisemmällä tavalla. Rukoileminen on tärkeää aina, mutta Henki, joka on läsnä tuona sakramentin hetkenä, tarjoaa meille tilaisuuden kohottautua lähemmäksi taivaallista Isää ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Kun keskitämme ajatuksemme Herraan, niin silloin me tavallaan olemme Hänen kanssaan sen tuskan hetkellä, jonka Hän kesti ottaessaan päälleen syntimme. Sinä hetkenä voimme arvostaa sitä tuskaa, jonka Hän kärsi meidän puolestamme.
Sakramenttikokous merkitsee minulle kaikkea. Se on minulle äärettömän pelastuksen hetki. Siitä on tullut pyhää aikaa, jolloin muistan liittoni ja sitoudun rukouksessa ja hengessä pitämään ne kunniassa ja noudattamaan Vapahtajani täydellistä esimerkkiä. Tiedän, että Hän elää ja rakastaa minua. Tiedän, että vain Hänen uhrinsa ja kallisarvoisen verensä ansiosta, joka vuodatettiin, me kaikki voimme pelastua. Tiedän, että se on totta, sillä kun olen tehnyt työtä valvoakseni Hänen kanssaan, ymmärrykseni on valaistunut, elämääni on siunattu ja näkemykseni iankaikkisesta elämästä Hänen luonaan on syventynyt.