Millaisia opettajia meidän tulee olla?
Jos haluamme todella tulla Vapahtajan kaltaisiksi, meidän on opittava opettamaan sillä tavoin kuin Hän opetti.
Ylösnoussut Herra oli saanut palvelutyönsä Amerikan mantereella lähestulkoon päätökseen. Vähän aiemmin Hän oli laskeutunut alas taivaasta tuoden valoa sen pimeyden hälventämiseksi, joka oli Hänen kuolemansa jälkeen vallannut nefiläisten ja lamanilaisten asuinalueet. Hän oli opettanut, todistanut ja rukoillut. Hän oli siunannut, vastannut kysymyksiin ja perustanut kirkkonsa. Kun Hän sitten valmistautui jättämään opetuslapsensa, Hän antoi heille tehtävän, joka on varmastikin täyttänyt heidät varmuudella:
”Te tiedätte, mitä teidän on minun kirkossani tehtävä, sillä niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä – –.
Millaisia miehiä teidän siis tulee olla? Totisesti minä sanon teille: Sellaisia kuin minä olen.” (3. Nefi 27:21, 27.)
Jeesus kutsui meitä tulemaan kaltaisikseen, ja yksi Hänen suurenmoisista ominaisuuksistaan on Hänen kykynsä opettaa. Hän on Mestariopettaja. Jotta meistä tulisi Hänen kaltaisiaan, meidänkin pitää opettaessamme – niin kirkossa kuin myös kodissamme – rakastaa ja muuttaa ihmisten elämää aiempaa enemmän. Jotta meistä tulisi Hänen kaltaisiaan, meillä tulee olla sydämessämme palava halu opettaa siten kuin Hän opetti.
Kysymyksiä ja kutsuja
Jeesus opetti usein esittämällä kysymyksiä ja kutsuja. Mieti esimerkkiä ajalta, jolloin Hän oli opetuslastensa luona Amerikan mantereella. Kun opetuslapset olivat erään kerran rukoilemassa, Vapahtaja ilmestyi heille ja esitti kutsuvan aloituskysymyksen: ”Mitä te tahdotte minun antavan teille?” (3. Nefi 27:2.) Miten sinä vastaisit, jos Vapahtaja esittäisi sinulle tämän kysymyksen?
Opetuslapset vastasivat: ”Herra, me tahdomme, että sinä sanoisit meille nimen, jolla me kutsumme tätä kirkkoa, sillä kansan keskuudessa on kiistoja tästä asiasta” (3. Nefi 27:3).
Kristus vastasi heidän kysymykseensä omallaan: ”Eivätkö he ole lukeneet kirjoituksia, jotka sanovat, että teidän täytyy ottaa päällenne Kristuksen nimi, joka on minun nimeni?” (3. Nefi 27:5.) Tämä kysymys muistutti Hänen oppilailleen, että heidän pitäisi etsiä vastauksia omiin kysymyksiinsä ja että vastauksia moniin kysymyksiin voisi löytyä pyhistä kirjoituksista.
Sitten Hän lopuksi muistutti opetuslapsia nimensä tärkeydestä. Hänen sanansa kutsuivat heitä toimimaan ja lupasivat heille siunauksen: ”Ja jokainen, joka ottaa päällensä minun nimeni ja kestää loppuun asti, pelastuu viimeisenä päivänä” (3. Nefi 27:6).
Opettamisen malli
Näissä muutamassa lyhyessä jakeessa Jeesus Kristus antoi meille jumalallisen opettamisen mallin. Hän aloitti ajatuksia herättävällä kysymyksellä, jonka tarkoituksena oli saada selville Hänen oppilaidensa tarpeet. Sitten Hän odotti ja kuunteli heidän vastaustaan.
Kun Hänen oppilaansa olivat vastanneet, Hän auttoi heitä löytämään etsimänsä ohjaamalla heidät pyhien kirjoitusten ääreen.
Lopuksi Hän esitti kaksi kutsua ja lupasi suurenmoisen siunauksen niille, jotka olivat halukkaita toimimaan Hänen kutsujensa mukaan. Kristuksen opetusmenetelmä tässä tilanteessa voitaisiin tiivistää näihin viiteen periaatteeseen:
1. Esitä tehokkaita kysymyksiä.
Vapahtaja kysyi: ”Mitä te tahdotte minun antavan teille?” Tämä kysymys rohkaisee monenlaisiin vastauksiin. Kun esitämme sellaisia kysymyksiä, me autamme oppilaita pukemaan sanoiksi sen, mitä he haluavat oppia, ja me autamme heitä keskittymään niihin asioihin, jotka ovat tärkeimpiä. Me otamme heidät mukaan aktiiviseen oppimiseen.
2. Kuuntele oppilaitasi.
Jeesus Kristus kuunteli, kun he sanoivat: ”Herra, me tahdomme, että sinä sanoisit meille nimen, jolla me kutsumme tätä kirkkoa.” Kuuntelemalla tarkoin olemme paremmin valmistautuneita keskittymään oppilaidemme tarpeisiin.
3. Käytä pyhiä kirjoituksia.
Kristus muistutti opetuslapsiaan: ”Eivätkö he ole lukeneet kirjoituksia, jotka sanovat, että teidän täytyy ottaa päällenne Kristuksen nimi, joka on minun nimeni?” Oppitunneille valmistautuessaan sekä opettajan että oppijan pitäisi syventyä pyhiin kirjoituksiin. Pyhien kirjoitusten tutkiminen on tärkeä osa sekä opettajan että oppijan hengellistä valmistautumista.
4. Kutsu oppilaitasi toimimaan.
Herra kutsui opetuslapsiaan 1) ottamaan päälleen Hänen nimensä ja 2) kestämään loppuun asti. Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan: ”Sinun tulee puhua ihmisille tai opettaa heitä aina tai lähestulkoon aina pyytämällä heitä tekemään jotakin, mikä vahvistaa heidän uskoaan Kristukseen.”1 Tämä on hyvä neuvo niin lähetyssaarnaajille kuin kaikille evankeliumin opettajille.
5. Muistuta oppilaitasi siunauksista, jotka luvataan kuuliaisuudesta.
Lopuksi Jeesus Kristus lupasi oppilailleen, että ne, jotka toimivat Hänen kutsujensa mukaan, pelastuvat viimeisenä päivänä. Kristus lupaa toistuvasti meille parhaimmat siunauksensa, jos olemme kuuliaisia (ks. OL 14:7). Me voimme tehdä samoin opettaessamme Hänen evankeliumiaan.
Edellä oleva esimerkki havainnollistaa muutamia Vapahtajan käyttämiä tärkeitä opetusmenetelmiä. Lisäksi Hän opetti joskus käyttämällä vertausta tai rinnastusta. Toisinaan Hän haastoi ja jopa ojensi arvostelijoitaan. Mutta Hän opetti aina rakastaen – jopa niitä, joita Hän nuhteli (ks. Ilm. 3:19).
Rakasta oppilaitasi
Jos haluamme opettaa Vapahtajan tavalla, meidänkin täytyy opettaa aina rakastavasti ja lempeästi. Rakkaus avaa sekä opettajan että oppijan sydämen, jotta molemmat voivat rakentua ja riemuita yhdessä (ks. OL 50:22).
Vaikuttava esimerkki Vapahtajan rakkaudesta oppilaitaan kohtaan on Kolmannessa Nefin kirjassa, jossa Hän rukoilee ihmisten puolesta, itkee heidän kanssaan ja siunaa heitä. Kun Hän rukoili Isäänsä heidän puolestaan, nefiläiset tunsivat Hänen rakkautensa: ”Eikä kukaan voi käsittää sitä iloa, joka täytti sielumme sillä hetkellä, kun kuulimme hänen rukoilevan Isää meidän puolestamme” (3. Nefi 17:17).
Hän rakasti heitä niin suuresti, että Hän itki iloiten heidän vuokseen ja siunasi heitä heidän uskostaan:
”Siunattuja olette te uskonne tähden. Ja nyt katso, minun iloni on täysi.
Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, hän itki.” (3. Nefi 17:20–21.)
Suuri rakkaus tarjoaa suuren mahdollisuuden oppimiseen. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että ”hänen kasvonsa hymyilivät heille” ja heidän sydämensä ”olivat avoinna, ja [he ymmärsivät] sydämissään” (3. Nefi 19:25, 33).
Kannusta oppilaitasi todistamaan
Vapahtaja antoi oppilailleen myös tilaisuuden lausua todistuksensa. Esimerkiksi ”kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ’Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?’
He vastasivat: ’Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.’
’Entä te?’ kysyi Jeesus. ’Kuka minä teidän mielestänne olen?’
Simon Pietari vastasi: ’Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.’” (Matt. 16:13–16.)
Kun Pietari oli lausunut todistuksensa, Kristus julisti hänelle ihmeellisiä siunauksia:
”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.
Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:17–19.)
Pyrkiessämme tulemaan mestariopettajiksi mekin esitämme toistuvasti kysymyksiä, jotka kannustavat oppilaita lausumaan todistuksensa sekä sanoin että sydämensä tuntein. Me kutsumme oppilaitamme tavoittelemaan henkilökohtaisia, todistusta vahvistavia kokemuksia arkielämässään. Jos ilmapiiri luokassa tai kodissa on Hengelle otollinen, niin silloin oppilaamme tuntevat voivansa kertoa toisilleen hengellisistä kokemuksista ja lausua todistuksensa.
Elä oppimasi mukaan
Jeesus Kristus kehotti muita tekemään samoja tekoja kuin Hän teki (ks. 3. Nefi 27:21) – seuraamaan Häntä (ks. Matt. 4:19). Hän eli siten kuin opetti, ja siksi Hän opetti esimerkillään.
Hän opetti palvelemaan palvelemalla. Millaisen opetuksen Hänen opetuslapsensa saivatkaan, kun Hän pesi heidän jalkansa! ”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat.
Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.” (Joh. 13:14–15.)
Hän opetti rakastamaan rakastamalla. ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” (Joh. 13:34.)
Hän opetti rukoilemaan rukoilemalla. Rukoiltuaan niin koskettavasti ja niin suurenmoisesti, ettei sitä voi kirjoittaa, Hän sanoi: ”Ja kuten minä olen teidän keskuudessanne rukoillut, niin rukoilkaa minun kirkossani – –. Katso, minä olen valo; minä olen antanut teille esimerkin.” (3. Nefi 18:16.)
Jeesus Kristus on antanut mallin kaikille evankeliumin opettajille, jotka haluavat opettaa Hänen tavallaan. Vaikka emme ole täydellisiä niin kuin Hän on, me voimme pyrkiä uutterasti elämään sen mukaan, mitä opetamme. Erään lastenlaulun sanoin opettajien pitäisi pystyä sanomaan: ”Niin tee kuin minä, seuraa jäljessäin!”2
Opeta Vapahtajan tavalla
Kaikkia evankeliumin opettajia kutsutaan omaksumaan seuraavat kuusi keskeistä periaatetta, jotka kuvastavat Vapahtajan opetustapaa:
1. Rakasta niitä, joita opetat.
-
Etsi sitä yhtä.
-
Keskity oppilaidesi tarpeisiin.
2. Valmistaudu hengellisesti.
-
Elä sen mukaan, mitä opetat.
-
Tunne käytössä olevat resurssit.
3. Opeta Hengen avulla.
-
Auta oppilaitasi tunnistamaan Hengen vaikutus.
-
Ole opettaja, joka itse ottaa vastaan opetusta.
-
Luo oppimista edistävä ilmapiiri.
4. Löytäkää evankeliumi yhdessä.
-
Aseta suuria odotuksia.
-
Kannusta oppilaitasi todistamaan.
-
Esitä tehokkaita kysymyksiä.
-
Kuuntele oppilaitasi.
5. Opeta oppia.
-
Käytä pyhiä kirjoituksia.
-
Käytä kertomuksia ja esimerkkejä.
-
Lupaa siunauksia ja todista.
6. Kutsu oppilaitasi toimimaan.
-
Auta oppilaitasi harjoittelemaan.
-
Seuraa, kuinka kutsuja noudatetaan.
Kun toteutamme näitä periaatteita, meistä tulee parempia opettajia, parempia oppijoita, parempia vanhempia ja parempia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Hän on nimittäin käskenyt meitä opettamaan toisiamme tunnollisesti siten, että kaikki rakentuisivat kaikkien sanoista (ks. OL 88:77, 78, 122). Nähkööt ne, joita opetamme, meissä pilkahduksen Mestariopettajasta, ja kokekoot he sekä saaneensa tietoa että muuttuneensa.