Joseph, näkijä
Historialliset aikakirjat selventävät, kuinka Joseph Smith täytti tehtävänsä näkijänä ja käänsi Mormonin kirjan.
Joseph Smith, pidetään David Rogersin teoksena, Community of Christ -kirkon arkistot, Independence, Missouri
Huhtikuun 6. päivänä 1830 – päivänä, jolloin Joseph Smith perusti Kristuksen kirkon (jota alettiin myöhemmin kutsua Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi)1, hän julisti ilmoituksen sanoja paikalla olleille. Julistuksessa kuului Jumalan ääni: ”Katso, teidän keskuudessanne pidettäköön aikakirjaa, ja siinä sinua [Joseph Smithiä] kutsuttakoon – – näkijäksi” (OL 21:1).
Kaikkein näkyvin osoitus Joseph Smithin tehtävästä näkijänä vasta muodostetussa kirkossa oli Mormonin kirja. Hän selitti toistuvasti, että se oli käännetty ”Jumalan lahjan ja voiman avulla”2. Monet Josephin läheisimmistä ihmisistä olivat kirkon perustamista edeltävänä vuonna saaneet nähdä, kuinka Mormonin kirja tuli esiin, joten he ymmärsivät jonkin verran siitä, mitä sanalla näkijä tarkoitetaan.
Mitä näkijä tarkoittaa?
Mitä sana näkijä merkitsi nuorelle profeetalle ja hänen aikalaisilleen? Joseph varttui perheessä, jossa luettiin Raamattua. Siinä mainitaan usein näkijöitä. Esimerkiksi Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kirjoittaja selittää: ”Muinoin israelilaisilla oli näet tapana sanoa: ’Mennään näkijän luo’, kun he lähtivät kysymään neuvoa Jumalalta. Siihen aikaan profeettaa sanottiin näkijäksi.” (1. Sam. 9:9.)
Raamatussa mainitaan myös, kuinka ihmiset kokivat Hengen ilmenemisiä erilaisten fyysisten esineiden välityksellä. Niihin kuuluivat sauvat3, pronssikäärme tangon päässä (josta tuli yleisesti tunnettu lääketieteen vertauskuva),4 efodi-kasukka (pappien asuun kuuluva osa, johon oli kiinnitetty kaksi kallisarvoista kiveä)5 sekä urim ja tummim6.
”Näkeminen” ja ”näkijät” kuuluivat amerikkalaiseen kulttuuriin ja sen perheen kulttuuriin, jossa Joseph Smith varttui. Raamatussa käytetyt ilmaukset ja angloeurooppalaisten siirtolaisten Pohjois-Amerikkaan tuoma kulttuurien sekoitus johtivat osaltaan siihen, että jotkut ihmiset 1800-luvun alkupuolella uskoivat, että lahjakkaat ihmiset saattoivat ”nähdä” eli saada Hengen ilmenemisiä näkijänkivien kaltaisten esineiden välityksellä.7
Nuori Joseph Smith omaksui oman aikansa tapoja, kuten ajatuksen siitä, että näkijänkivien avulla voitiin löytää kadonneita tai kätkettyjä esineitä. Koska Raamatun kertomukset osoittivat, että muinaisina aikoina Jumala käytti fyysisiä esineitä ihmisten uskon vahvistamiseen tai hengelliseen yhteydenpitoon, Joseph ja muut uskoivat, että näin oli myös heidän aikanaan. Josephin vanhemmat Joseph Smith vanhempi ja Lucy Mack Smith olivat omaksuneet tämän kulttuurin perheessään ja käyttivät esineitä näihin tarkoituksiin. Palmyrassa ja Manchesterissa New Yorkin osavaltiossa, jossa Smithit asuivat, kyläläiset saattoivat pyytää Josephia etsimään kadonneita esineitä, ennen kuin hän vuoden 1827 jälkipuoliskolla muutti Pennsylvaniaan.8
Niiden mielestä, jotka eivät ymmärrä, miten Josephin asuinseudulla elettiin ja uskottiin 1800-luvulla, näkijänkivet voivat tuntua oudoilta. Tutkijat ovatkin pitkään väitelleet hänen elämänsä tästä vaiheesta. Osittain valistusajan eli järjen aikakauden – jolloin hengellisten asioiden sijaan korostettiin tieteitä ja havaittavissa olevaa maailmaa – seurauksena monet Josephin aikalaiset alkoivat ajatella, että fyysisten esineiden kuten kivien tai sauvojen käyttäminen oli taikauskoista eikä niitä sopinut käyttää uskonnollisiin tarkoituksiin.
Myöhempinä vuosina, kun Joseph puhui ihmeellisestä kertomuksestaan, hän korosti saamiaan näkyjä ja muita hengellisiä kokemuksia.9 Sitä vastoin jotkut Josephin aiemmista kumppaneista keskittyivät siihen, kuinka hän oli aiemmin käyttänyt näkijänkiviä. He pyrkivät näin tuhoamaan Josephin maineen maailmassa, joka kasvavassa määrin hyljeksi sellaisia tapoja. Joseph ja muut varhaiset jäsenet päättivät käännytystyössään olla keskittymättä kansanuskomuksiin, sillä monet mahdolliset käännynnäiset alkoivat järjen aikakaudella muuttaa ajatuksiaan uskonnosta. Sittemmin pyhiksi kirjoituksiksi hyväksytyissä ilmoituksissa Joseph kuitenkin opetti edelleen, että näkijänkivet ja muut näkijöiden käyttämät välineet, samoin kuin kyky käyttää niitä, olivat tärkeitä ja pyhiä Jumalan antamia lahjoja.10
Mormonin kirjan kääntämisessä käytetyt välineet
Näkijänkiviä mainitaan myös historiallisissa kertomuksissa, joissa kuvaillaan Joseph Smithiä ja Mormonin kirjan käännöstyötä. Josephin virallisessa historiikissa, joka alkoi vuonna 1838, kerrotaan, kuinka hänelle ilmestyi enkeli, joka sanoi nimekseen Moroni. Tämä kertoi hänelle läheiseen kukkulaan haudatuista kultalevyistä. Joseph kertoo, että keskustellessaan enkelin kanssa hänen mieleensä ”avautui näky” niin selvänä, että hän ”[tunsi] paikan” käydessään siellä myöhemmin (JS–H 42).
Kirkon jäsenet ovat aina pyrkineet saamaan käsityksen kirkon varhaisesta historiasta ja siitä, kuinka Joseph Smith löysi kultalevyt ja käänsi ne. Tämä taiteilija C. C. A. Christensenin vuonna 1886 maalaama teos kuvaa sitä, kuinka Joseph Smith saa kultalevyt enkeli Moronilta.
C. C. A. Christensenin teos Enkeli Moroni antaa levyt Joseph Smithille
Josephin historiikin mukaan, jota hän alkoi laatia vuonna 1838, Moroni varoittaa häntä, ”että Saatana yrittäisi kiusata minua (isäni perheen puutteenalaisten olojen tähden) ottamaan levyt tarkoituksena rikastua”. Joseph kertoo, että enkeli kielsi sen sanoen, että jos hänellä olisi ”muuta pyrkimystä kuin” Jumalan valtakunnan rakentaminen, hän ”[ei] voisi saada niitä” (JS–H 46). Varhaisemmassa vuoden 1832 historiikissaan Joseph selittää: ”Minä – – halusin levyt saadakseni rikkauksia enkä pitänyt käskyä, että minulla tuli olla silmämääränä vain Jumalan kunnia.”11 Siksi hänen täytyi palata kukkulalle vuosittain neljän vuoden ajan, kunnes hän oli valmis saamaan levyt (ks. JS–H 53–54).
Joseph kertoi, että kun hän lopulta sai levyt Moronilta vuonna 1827, hän sai myös kaksi kiveä, joita tuli käyttää niiden kääntämiseen. Hän ja jotkut hänen läheisistä tuttavistaan jättivät jälkeensä kuvauksia näistä kivistä. Niiden sanottiin olevan valkoisia tai läpinäkyviä, ja ne oli laitettu hopeakehyksiin tai -reunuksiin nykyaikaisten silmälasien tavoin ja kiinnitetty suureen rintakilpeen.12 Tämän kuvauksen perusteella näkemiseen tarvittava väline oli hankalan kokoinen. Joseph Smithin äiti kertoi Josephin irrottaneen kivet rintakilvestä, jotta niitä olisi helpompi käyttää.13
Mormonin kirjassa näitä kiviä kutsutaan ”kääntäjiksi” ja selitetään, että ne ”ovat olleet valmistettuina alusta asti ja ovat periytyneet polvesta polveen kielten kääntämistä varten” ja ”Herran käsi on pitänyt ja varjellut niitä” (Moosia 28:14‒15, 20).
Kirjassa kerrotaan myös, kuinka Herra antoi Jeredin veljelle ”kaksi kiveä” luvaten, että ne auttaisivat tulevia sukupolvia ymmärtämään hänen sanansa. ”Kirjoita nämä asiat ja sinetöi ne”, Herra ohjasi häntä, ”ja minä näytän ne itse hyväksi näkemänäni aikana ihmislapsille.” Herra selitti, että Hän antaisi ”näiden kivien kirkastaa ihmisten silmille nämä asiat, jotka sinä kirjoitat” (Et. 3:24, 27).
Yksityiskohta Mormonin kirjan alkuperäisestä käsikirjoitussivusta, jossa kerrotaan Lehin perheen lähdöstä Jerusalemista. Se on nykyään luvussa 1. Nefi 2. Joseph Smith saneli Mormonin kirjan usealle kirjurille. Yksi heistä oli Oliver Cowdery, joka toimi kirjurina, kun nämä rivit kirjoitettiin.
KIRKON HISTORIAN KIRJASTON LUVALLA; VALOKUVAA SUURENNETTU SELKEYDEN VUOKSI
Siihen mennessä kun Joseph Smith vuoden 1829 puolivälissä päätti Mormonin kirjan käännöksen sanelunsa kirjureille, sanan näkijä merkitys oli kirkastunut edelleen tekstin perusteella. Mormonin kirja sisältää Egyptiin viedyn Joosefin lausumana pidetyn profetian, jossa julistetaan, että yhdestä hänen jälkeläisistään – selvästikin Joseph Smithistä – tulisi ”valittu näkijä”, joka saattaisi muut jälkeläiset ”tuntemaan ne liitot”, jotka Jumala teki heidän esivanhempiensa kanssa (2. Nefi 3:6, 7).
Toisessa Mormonin kirjan kertomuksessa Alma nuorempi antaa kääntäjät pojalleen Helamanille. ”[Pidä] ne tallessa”, Alma neuvoo häntä puhuen kahdesta hopeakehyksiin kiinnitetystä kivestä. Mutta Alma lainaa myös profetiaa, jossa ilmeisesti puhutaan vain yhdestä kivestä: ”Ja Herra sanoi: Minä valmistan palvelijalleni Gaselemille kiven, joka säteilee pimeydessä valoa” (Alma 37:21, 23).
On huomattavaa, että tässä profetiassa puhutaan ”kääntäjien” (monikossa) yhteydessä siitä, kuinka tulevalle palvelijalle annetaan ”kivi” (yksikössä), ”joka säteilee pimeydessä valoa”14. Varhaiset myöhempien aikojen pyhät uskoivat, että tämä profetoitu palvelija oli Joseph Smith.15
Itse asiassa historialliset todisteet osoittavat, että ”kääntäjinä” tunnettujen kahden näkijänkiven lisäksi Joseph Smith käytti ainakin yhtä muuta näkijänkiveä Mormonin kirjaa kääntäessään asettaen sen usein hatun sisään estääkseen ulkopuolista valoa näkymästä. Josephin aikalaisten mukaan hän teki niin nähdäkseen paremmin kivessä näkyvät sanat.16
Vuoteen 1833 mennessä Joseph Smith ja hänen kumppaninsa alkoivat käyttää raamatullista termiä ”urim ja tummim” puhuessaan mistä tahansa kivestä, jota käytettiin jumalallisten ilmoitusten saamiseen. Näitä olivat sekä nefiläiset kääntäjät että se yksittäinen näkijänkivi.17 Tämä epätarkka terminologia on hankaloittanut yrityksiä selvittää täsmällinen menetelmä, jolla Joseph Smith käänsi Mormonin kirjan. Martin Harrisin mukaan kääntäjien käyttämisen lisäksi Joseph käytti yhtä näkijänkivistään Mormonin kirjaa kääntäessään myös mukavuussyistä. Muutkin lähteet vahvistavat Josephin vaihdelleen kääntämisen välineitä.18
Mormonin kirjan julkaisemisen jälkeen
Kun Mormonin kirja oli julkaistu maaliskuussa 1830, Joseph Smith ja hänen kirjurinsa aloittivat työn, joka tunnetaan nykyään Joseph Smithin raamatunkäännöksenä. Se on profeetallinen versio englanninkielisestä kuningas Jaakon raamatunkäännöksestä.19 Josephin kertoman mukaan nefiläisten kääntäjien käyttäminen tähän käännösprojektiin ei ollut mahdollista, koska hänellä ei enää ollut niitä.
Josephin historiassa selitetään, että ”Jumalan viisauden avulla [levyt ja kääntäjät] pysyivät turvassa minun käsissäni, kunnes olin saanut niiden avulla päätökseen, mitä kädestäni vaadittiin. Kun sanansaattaja, kuten oli sovittu, tuli hakemaan niitä, luovutin ne hänelle; ja hänen hallussaan ne ovat vielä tänäkin päivänä.” (JS–H 60.)
Kuten presidentti Brigham Young (1801–1877) on selittänyt: ”Saatuaan käännöstyön valmiiksi Joseph laittoi urimin ja tummimin takaisin levyjen yhteyteen.”20
Tuhannet jäsenet Joseph Smithin elinaikana ja miljoonat hänen kuolemansa jälkeen ovat tunteneet hänet profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana.
Joseph Smith, pidetään David Rogersin teoksena, Community of Christ -kirkon arkistot, Independence, Missouri
Josephilla oli muitakin näkijänkiviä, mutta vanhin Orson Pratt (1811–1881), kahdentoista apostolin koorumin jäsen ja myöhemmin kirkon historioitsija, kertoi Josephin siihen mennessä myös kehittyneen hengellisessä ymmärryksessään. Kesäkuun 28. päivänä 1874 pidetyssä kokouksessa, jossa oli mukana presidentti Brigham Young ja monia muita johtavia auktoriteetteja, vanhin Pratt kertoi kuulijoille olleensa ”läsnä monta kertaa”, kun Joseph Smith ”käänsi Uutta testamenttia”. Koska hän ei käännöstyön aikana nähnyt mitään kääntämisessä käytettäviä välineitä, hän ihmetteli, miksi Joseph ”ei käyttänyt urimia ja tummimia samoin kuin Mormonin kirjaa kääntäessään”.
Kun vanhin Pratt katseli käännöstyössä olevaa profeettaa, ”Joseph, ikään kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa, katsahti häneen ja selitti, että Herra antoi hänelle urimin ja tummimin hänen ollessaan vielä kokematon saamaan Hengen innoitusta. Mutta nyt hän oli edistynyt tarpeeksi pitkälle ymmärtääkseen, kuinka tuo Henki toimi, eikä hän enää tarvinnut sellaisen välineen apua.”21
Brigham Young kertoi kuulijoille ajatuksiaan näkijänkiven saamisesta. ”En ole koskaan tainnut haluta sellaista itselleni”, hän mietti.22 Brighamin sanat osoittavat hänen ymmärtäneen, ettei näkijä välttämättä tarvitse näkijänkiviä.
Lokakuun 25. päivänä 1831 Joseph Smith osallistui konferenssiin Orangessa Ohiossa. Konferenssin aikana hänen veljensä Hyrum sanoi, että hän ”arveli olevan parasta, että Joseph itse kertoisi Mormonin kirjan esiintulemisesta läsnä oleville vanhimmille, jotta kaikki saisivat omakohtaisesti tietää siitä”. Kokouspöytäkirjan mukaan Joseph sanoi, että ”tarkoitus ei ole kertoa maailmalle kaikkia Mormonin kirjan esiin tulemiseen liittyviä yksityiskohtia” ja että ”hänen ei ollut tarkoituksenmukaista kertoa näitä asioita”.23 Kehityttyään tehtävässään näkijänä ja huomattuaan, etteivät näkijänkivet olleet välttämättömiä ilmoituksen saamiseksi, hän huolestui ehkä siitä, että ihmiset saattaisivat keskittyä liiaksi siihen, kuinka kirja tuli esiin, ja liian vähän itse kirjaan.
Keskeisin seikka, minkä Joseph Smith mainitsi Mormonin kirjan kääntämisestä, oli se, että hän teki sen ”Jumalan lahjan ja voiman avulla”24. Itse kirja, hän opetti kirkon johtajia, ”on virheettömin kaikista kirjoista maan päällä ja uskontomme lakikivi”, ja noudattamalla sen opetuksia lukijat pääsevät ”lähemmäksi Jumalaa kuin minkään muun kirjan avulla”.25
Joseph ja hänen vaimonsa Emma Hale Smith asuivat tämän talon yksikerroksisessa osassa osan ajasta, jolloin Mormonin kirjaa käännettiin. Oikealla puolella oleva kaksikerroksinen osa lisättiin taloon myöhemmin.
Kirkon historian kirjaston luvalla
Yksityiskohta Mormonin kirjan alkuperäisestä käsikirjoitussivusta, jossa kerrotaan Lehin perheen lähdöstä Jerusalemista. Se on nykyään luvussa 1. Nefi 2. Joseph Smith saneli Mormonin kirjan usealle kirjurille. Yksi heistä oli Oliver Cowdery, joka toimi kirjurina, kun nämä rivit kirjoitettiin.
KIRKON HISTORIAN KIRJASTON LUVALLA; VALOKUVAA SUURENNETTU SELKEYDEN VUOKSI
Kirkon jäsenet ovat aina pyrkineet saamaan käsityksen kirkon varhaisesta historiasta ja siitä, kuinka Joseph Smith löysi kultalevyt ja käänsi ne. Tämä taiteilija C. C. A. Christensenin vuonna 1886 maalaama teos kuvaa sitä, kuinka Joseph Smith saa kultalevyt enkeli Moronilta.
C. C. A. Christensenin teos Enkeli Moroni antaa levyt Joseph Smithille
Vuonna 1883 The Contributor, kirkon julkaisema aikakauslehti, esitteli Mormonin kirjan kolme silminnäkijää. Myöhempien aikojen pyhät ovat pitkään ymmärtäneet, kuinka äärimmäisen tärkeä tehtävä kullakin näistä miehistä oli olla apuna, jotta Joseph Smith sai käännettyä ja julkaistua Mormonin kirjan.
Kirkon historian kirjaston luvalla