Parkkilippu
Kirjoittaja asuu Baja Californiassa Meksikossa.
Fátima!
Kuvitus Bryan Beach
Menin elokuviin joidenkin kirkkoon kuuluvien ystävieni kanssa. Kun saavuimme ostoskeskukseen, saimme parkkilipun parkkipaikan maksamista varten. Elokuvan päätyttyä huomasimme, että parkkilippu oli kadonnut. Ensin ajattelimme, että voisimme vain maksaa parkkipaikasta, mutta kenelläkään meistä ei ollut siihen tarvittavaa 180:tä pesoa.
Maksaisi vieläkin enemmän, jos emme maksaisi parkkipaikkaa ja jättäisimme auton ostoskeskukseen pois hinattavaksi. Epätoivo valtasi ystäväni, etenkin sen, joka ajoi, sillä auto kuului hänen isälleen. Astuin syrjään ja pidin rukouksen. Pyysin taivaalliselta Isältä koko uskoni ja nöyryyteni voimalla, että Hän antaisi meille keinon ratkaista ongelmamme ja palata turvassa kotiin. En koskaan unohda, mitä tapahtui vain muutama sekunti rukoukseni jälkeen.
Kun kävelin takaisin autoa kohti, joku takanani kutsui minua nimeltä. Se oli Francisco, ystäväni lukiosta. Hän kysyi, mitä olin tekemässä, ja kerroin hänelle tapahtuneesta. Hän otti saman tien lompakkonsa esiin ja antoi minulle tarpeeksi rahaa maksaakseni kadonneesta parkkilipusta. Tämä ystävällinen teko oli välitön vastaus siihen, mitä olin anonut taivaalliselta Isältä.
Francisco ei ehkä koskaan saa tietää, miten suuresti hän auttoi, mutta tiedän olevani syvästi kiitollinen koko loppuelämäni ajan.
Joskus tavat, joilla taivaallinen Isä vastaa rukouksiimme, ovat yllättäviä, mutta sattumia ei ole olemassakaan. Meidän taivaallinen Isämme ja Jeesus Kristus tuntevat meidät täydellisesti ja ohjailevat elämäämme.
Tiedän, että kun elämme vanhurskaasti, saamme nauttia lukemattomista siunauksista, joita ainoastaan taivaallinen Isä voi suoda meille. Niihin kuuluu Hänen lupauksensa siitä, että jos teemme tämän, meidät ylennetään viimeisenä päivänä (ks. Alma 37:37).