En tiennyt, miksi olin siellä
Amber Cheney, Alabama, USA
Kuvitus Kathleen Petersen
Äitini ja minä olimme juuri lausuneet iltarukouksemme. Halasimme toisiamme ja sanoimme: ”Minä rakastan sinua.” Sitten menin omaan huoneeseeni. Kun tartuin ovenkahvaan, mieleeni tuli voimakas tunne, että seuraavana päivänä äitini kuolisi.
Mieleni ja sydämeni yrittivät taistella ajatusta vastaan. Äidilleni ei missään nimessä tapahtuisi mitään. Hän olisi aivan kunnossa.
Heti kun pääsin huoneeseeni, polvistuin rukoukseen ja sanoin taivaalliselle Isälle, ettei äitiäni koskeva tunne voinut olla totta. Pyysin Häntä poistamaan tunteen mielestäni, mutta se ei lähtenyt pois. Palasin vanhempieni huoneeseen ja sanoin äidille, että halusin vielä yhden halauksen ja suukon ennen nukkumaan menoa. Sanoimme taas: ”Minä rakastan sinua”, ja palasin huoneeseeni. Kesti jonkin aikaa ennen kuin sinä iltana nukahdin.
Seuraavana aamuna heräsin hermostuneena. Onnekseni näin äitini iloisena ja hyvässä kunnossa. Mutta mieleni sopukoissa oli yhä tuo kiusaava tunne, ettei kaikki ollut hyvin. Sinä päivänä oli paasto- ja todistuskokous, ja äiti nousi ylös ja lausui kauniin todistuksen.
Sakramenttikokouksen jälkeen hän meni opettamaan Alkeisyhdistyksen luokkaansa ja minä menin pyhäkouluun. Sain taas selvän tunteen; tällä kertaa se kehotti minua lähtemään pyhäkoulusta. En halunnut herättää huomiota, mutta jokin veti minut paikaltani ja ulos ovesta. Parin minuutin kuluttua huomasin olevani äitini Alkeisyhdistysluokassa kuuntelemassa hänen opetustaan. En tiennyt, miksi olin siellä, mutta tiesin, että olin siellä, missä minun piti olla.
Myöhemmin samana iltapäivänä veljeni kodissa äiti katsoi minua suoraan silmiin viimeisen kerran lyyhistyessään maahan ja kuollessaan keuhkoveritulppaan. Omista syistään ja suuresta armostaan taivaallinen Isä oli lähettänyt Pyhän Hengen valmistamaan minua siihen. Nuo kuiskaukset antoivat minulle ja äidilleni lisää yhteistä aikaa, jota en olisi saanut, jos olisin jättänyt tuon hiljaisen, vienon äänen huomiotta.
Äitini kuoleman aikaisissa tapahtumissa taivaallisen Isäni rakkaus minua kohtaan oli ilmeisempää kuin koskaan aiemmin. Kuinka siunattuja me olemmekaan, kun meillä on taivaan Isä, joka rakastaa meitä niin paljon, että antaa meille erityisen Pyhän Hengen lahjan.