Sisar Spafford puhui minulle
Sandy Howson, Ohio, USA
Myöhään eräänä iltana pelasin erästä ravintolapeliä internetissä, kun mieheni kulki ohi ja ilmoitti menevänsä nukkumaan.
”Minäkin tulen pian”, sanoin hänelle.
”Uskon sen vasta kun näen”, hän sanoi.
Pelasin peliä, jossa valmistin virtuaalista ruokaa virtuaalisessa ravintolassa virtuaalisille asiakkaille. Katsoin tietokoneen näyttöä ja sanoin: ”Itse asiassa ruoka on valmiina vartin kuluttua.”
Saadakseni aikani kulumaan sitä odotellessani otin käteeni julkaisun Tyttäriä minun valtakunnassani – Apuyhdistyksen historiaa ja työtä. Se oli lojunut pöydälläni siitä lähtien kun olin saanut sen Apuyhdistyksestä. Aloin lukea esipuhetta. Kolmannella sivulla huomasin Apuyhdistyksen yhdeksäntenä ylijohtajana palvelleen Belle S. Spaffordin seuraavat sanat:
”Tavallisen nykyajan naisen olisi mielestäni hyvä arvioida kiinnostuksensa kohteita ja toimintoja, joissa hän on mukana, ja sitten ryhtyä toimiin yksinkertaistaakseen elämäänsä asettamalla tärkeimmät asiat ensimmäiseksi ja painottamalla niitä, joissa palkinnot ovat suurimmat ja kestävimmät, sekä vapauttamalla itsensä vähemmän palkitsevista toimista” (2011, s. XIII).
Pyhien kirjoitusten ohella mikään muu ei ole koskaan koskettanut sisimpääni niin. Tämä nainen, joka oli kuollut yli 30 vuotta sitten, puhui minulle. Hänen sanansa ovat todennäköisesti ajankohtaisempia tänä päivänä kuin hänen lausuessaan ne.
Tiesin heti, etten enää koskaan pelaisi internetpelejä. Sammutin tietokoneen, menin vuoteeseen ja kerroin päätöksestäni miehelleni. Seuraavana päivänä en edes käynnistänyt tietokonetta. Sen sijaan laskeskelin, kuinka monta tuntia olin tuhlannut noihin peleihin päivittäin.
Kerroin kolme tuntia päivässä luvulla 365 (päiviä vuodessa) ja jaoin sen sitten luvulla 24 (tuntia päivässä). Hämmästyin huomatessani, että olin heittänyt hukkaan 45,62 päivää vuotta kohti. Nuo kallisarvoiset tunnit ja päivät olivat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Olisin voinut käyttää ne lukemalla pyhiä kirjoituksia, viettämällä aikaa mieheni ja lasteni kanssa, palvelemalla muita tai suorittamalla paremmin tehtäviäni kirkossa.
Johtavat auktoriteetit puhuvat usein tästä aiheesta yleiskonferenssissa. Kuitenkaan se ei ollut koskaan tehnyt minuun vaikutusta, enkä ollut uskonut sen pätevän itseeni.
Olen kiitollinen siitä, että Pyhä Henki auttoi minua ymmärtämään, että johtavat auktoriteetit – ja Belle S. Spafford – puhuivat minulle.