Pohdintoja
Kurpitsoja vai meloneita?
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Joskus väärää valintaa ei olekaan. On vain valinta.
Kuvitus Carolyn Vibbert
Isäni yllättyi kovasti huomatessaan, että hänen edellisenä vuonna kylvämänsä kurpitsan siemenet päättivätkin tänä kesänä itää keskellä melonipenkkiä. Melonit näyttivät kasvavan oikein hienosti – mutta niin näyttivät kurpitsatkin. Niin hyvin, itse asiassa, että isäni tunsi houkutusta antaa kurpitsojen jatkaa kasvuaan. Hän kuitenkin tiesi, että jos hän sallisi sen, kurpitsat tukahduttaisivat melonien kasvun.
Hänen piti siis tehdä päätös. Hän voisi joko kitkeä kurpitsat pois, jotta melonit saisivat paremman mahdollisuuden hyvään kasvuun, tai sitten hän voisi antaa kurpitsojen kasvaa ja nähdä niiden mahdollisesti syrjäyttävän melonit. Se tarkoittaisi todennäköisesti kummankin huonoa satoa. Kurpitsoja vai meloneita? Valinta oli tehtävä kahden hyvän vaihtoehdon välillä.
Verrattuaan niitä toisiinsa isäni päätti kitkeä pois kukoistavat kurpitsantaimet. Paitsi että ne olivat nousseet taimelle myöhään, hän myös päätti haluavansa mieluummin suunnittelemiaan meloneita kuin yllättäen ilmestyneitä kurpitsoja.
Tämä tapaus innoitti minua ajattelemaan tekemiämme valintoja, etenkin ihmissuhteitamme koskevia. Olipa kyseessä perheemme, ystävämme, työnantajamme tai henkilö, jonka kanssa seurustelemme tai solmimme avioliiton, niin kun valinta on tehtävä kahden hyvän asian välillä, on joskus vaikea tunnistaa oikea tai paras vaihtoehto – etenkin silloin, kun haluamme välttää vääriä valintoja. Joskus pelko väärän valinnan tekemisestä lamaannuttaa meidät. Tuo pelko voi estää meitä kulkemasta eteenpäin uskossa. Mutta totuus on, että joskus väärää valintaa ei olekaan. On vain valinta. Isäni tapauksessa hän teki valintansa sen perusteella, kumpaa hän arvosti enemmän. Hän ei olisi halunnut kurpitsojen kuolevan, mutta hän tiesi katuvansa myöhemmin vahinkoa, mitä ne aiheuttaisivat meloneille.
Joillakin valinnoilla elämässämme ei usein ole suurtakaan väliä, esimerkiksi sillä, mitä söisin aamiaiseksi. Tai minkä värinen mekko minun pitäisi pukea päälleni tänään. Kun meidän on tehtävä valinta kahden hyvän asian välillä, voisimme tehdä saman kuin isäni ja kysyä yksinkertaisesti: ”Kumpaa arvostan enemmän?” Sen jälkeen meidän tulisi tehdä valinta ja kulkea eteenpäin uskossa luottaen siihen, että Herra oikaisee meitä, jos olemme jostakin syystä väärässä.
Joillakin valinnoilla on kuitenkin suuri merkitys. Presidentti Thomas S. Monson on kerran sanonut: ”Meillä on jatkuvasti edessämme valintatilanteita. Tarvitsemme rohkeutta valitaksemme viisaasti – rohkeutta sanoa ei, rohkeutta sanoa kyllä. Valinnat tosiaan ratkaisevat kohtalon.” (”Valintojen kolme V:tä”, Liahona, marraskuu 2010, s. 68.) Kun edessämme on tällaisia valintoja, on parempi kysyä: ”Kumpaa Herra arvostaa enemmän?” Jos tiedämme vastauksen siihen kysymykseen, meidän täytyy vain mukauttaa omat arvomme Hänen arvojensa mukaisiksi ja sen jälkeen viedä valintamme päätökseen. Se on aina oikea valinta.