Rukoilin päästäkseni Rotumaan
John K. Muaror, Uusi Etelä-Wales, Australia
(Julkaistaan postuumisti.)
Kuvitus Allen Garns
”Westerland lähti eilen”, kälyni sanoi tervehtiessään meitä Nadin kansainvälisellä lentokentällä Fidžissä.
Olin uutisesta sekä surullinen että pettynyt. M/S Westerland oli laiva, jonka piti viedä meidät vanhemman veljeni luokse Rotuman saarelle. Rotuma sijaitsee noin 600 km luoteeseen Viti Levusta, joka on suurin Fidžin saarista. Jos myöhästyy laivasta, joutuu seuraavan laivan tuloa todennäköisesti odottamaan päiviä tai jopa viikkoja.
Vuotta aiemmin olin mennyt Rotumaan auttaakseni veljeäni kunnostamaan isoäitimme taloa, ja olin lähtenyt veljeni luota työhön liittyvän erimielisyyden vuoksi. Nyt halusin kohdata hänet kasvotusten ja kertoa hänelle, kuinka pahoillani olin.
Viikkoa ennen kuin vaimoni Akata ja minä lensimme Australiasta Fidžiin veljentyttäreni oli kertonut minulle, että Westerland lähtisi Rotumaan saapumistamme edeltävänä päivänä. Olin heti soittanut laivayhtiöön ja pyytänyt laivaa viivyttämään lähtöään parilla päivällä.
”Ei, emme voi tehdä sitä, vaikka haluaisimmekin”, kuului vastaus. ”Rotuman saarineuvosto on valmistellut tulojuhlaa, ja laivan täytyy lähteä aikataulun mukaan.”
Mieleeni juolahti eräs ajatus, ja päätin paastota ja rukoilla.
”Rakas taivaallinen Isä”, rukoilin, ”haluaisin kovasti ehtiä Rotumaan menevään laivaan. He eivät uskoakseni voi viivyttää lähtöään päivällä tai parilla, mutta Sinulla on voima järjestää asia. Voisitko mahdollisesti poistaa edes yhden pultin jostakin kohdasta laivaa, niin että matka viivästyisi ja minäkin pääsisin kyytiin? Minun täytyy mennä Rotumaan ja tehdä sovinto veljeni kanssa.”
Kuultuamme masentavat uutiset lähdimme satamaan toiselle puolelle saarta. Siellä saimme kuitenkin kuulla, että laivalla oli ollut koneongelmia, eikä se ollutkaan vielä lähtenyt. Taivaallinen Isä oli vastannut rukoukseeni! Osoittautui, että suuren öljyvuodon korjaamiseksi piti vaihtaa koko kone – eikä vain yhtä pulttia.
Kun laiva vihdoin lähti viikkoa myöhemmin, olin kyydissä. Saavuttuani Rotumaan syleilin veljeäni ja pyysin anteeksi, ja välimme korjautuivat. Se oli todellakin syy juhlia.
Tulen aina olemaan kiitollinen tästä suurenmoisesta hengellisestä kokemuksesta ja Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Se on todistus siitä, että ihmeitä tapahtuu yhä tänäkin päivänä, että taivaallinen Isä elää ja vastaa vilpittömiin rukouksiimme, että rukous ja paasto kulkevat käsi kädessä ja että evankeliumi on totta – myös pienessä kylässä pikkuruisella Rotuman saarella.