Se toimii suurenmoisesti!
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Rukoilen, että keskitymme siihen yksinkertaisuuteen, joka on Kristuksessa, ja annamme Hänen armonsa nostaa ja kantaa meitä.
Rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat ystäväni, on ilo olla teidän kanssanne tänään. Olemme surullisia nähdessämme tässä korokkeella kolme tyhjää paikkaa. Kaipaamme presidentti Packeria, vanhin Perryä ja vanhin Scottia. Me rakastamme heitä, ja me rukoilemme heidän perheidensä hyvinvoinnin puolesta.
Tämän konferenssiviikonlopun aikana meillä on etuoikeus hyväksyä ne kolme, jotka Herra on kutsunut heidän paikalleen kahdentoista apostolin koorumissa.
Rukouksemme heidän puolestaan vahvistavat heitä, kun he kantavat pyhää apostolinviran viittaa.
Toimiiko evankeliumi sinun kohdallasi?
Vähän aikaa sitten näin erään mietelmän, joka sai minut pysähtymään ja ajattelemaan. Se kuului tähän tapaan: ”Kerro jollekulle, että maailmankaikkeudessa on triljoonia tähtiä, ja hän uskoo sinua. Sano hänelle, että seinämaali on vielä märkää, ja hän koskettaa sitä varmuuden vuoksi.”
Emmekö me kaikki ole vähän tällaisia? Äskettäin erään lääketieteellisen toimenpiteen jälkeen hyvin pätevät lääkärini selittivät, mitä minun piti tehdä parantuakseni täysin. Mutta ensin minun oli jälleen opittava itsestäni jotakin, mikä minun olisi pitänyt tietää kauan sitten: en ole kovinkaan kärsivällinen potilas.
Sen vuoksi päätin nopeuttaa parantumisprosessia ryhtymällä omiin internettutkimuksiini. Luultavasti odotin löytäväni totuuden, josta lääkärini eivät tienneet tai jonka he olivat yrittäneet pimittää minulta.
Kesti vähän aikaa ennen kuin käsitin, miten ironista oli se, mitä olin tekemässä. Asioiden tutkiminen itsekseen ei tietenkään ole mikään huono ajatus. Mutta jätin huomiotta totuuden, johon voisin luottaa, ja sen sijaan huomasin tuntevani vetoa internetin tiedon usein kummallisiin väitteisiin.
Toisinaan totuus saattaa vain tuntua liian mutkattomalta, liian selvältä ja meille liian yksinkertaiselta, jotta täysin ymmärtäisimme sen suuren arvon. Niinpä siirrämme syrjään sen, mitä olemme kokeneet ja minkä tiedämme olevan totta, pyrkiessämme löytämään salaperäisempää tai monimutkaisempaa tietoa. Toivottavasti huomaamme, että jahdatessamme varjoja me tavoittelemme asioita, joilla on tuskin minkäänlaista painavuutta tai arvoa.
Kun kyse on hengellisestä totuudesta, kuinka me voimme tietää olevamme oikealla tiellä?
Yksi keino on esittää oikeita kysymyksiä – sellaisia, jotka auttavat meitä pohtimaan omaa edistymistämme ja arvioimaan, kuinka asiat toimivat kohdallamme. Kysymyksiä kuten
”Onko elämälläni merkitystä?”
”Uskonko minä Jumalaan?”
”Uskonko minä, että Jumala tuntee minut ja rakastaa minua?”
”Uskonko minä, että Jumala kuulee rukoukseni ja vastaa niihin?”
”Olenko todella onnellinen?”
”Johtavatko pyrkimykseni minua korkeimpiin hengellisiin tavoitteisiin ja arvoihin elämässä?”
Elämän tarkoitusta koskevat syvälliset kysymykset ovat saaneet monia yksilöitä ja perheitä kaikkialla maailmassa etsimään totuutta. Tuo etsintä on usein johtanut heidät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon ja palautetun evankeliumin luo.
Ehkäpä myös me kirkon jäsenet hyötyisimme siitä, että kysyisimme aika ajoin itseltämme: ”Toimiiko kokemukseni kirkon jäsenenä omalla kohdallani? Tuoko se minua lähemmäksi Kristusta? Siunaako se minua ja perhettäni rauhalla ja ilolla, kuten evankeliumissa luvataan?”
Alma esitti samanlaisia kysymyksiä kirkon jäsenille Sarahemlassa, kun hän kysyi: ”Oletteko kokeneet tämän voimallisen muutoksen sydämessänne? – – [Ja] voitteko nyt tuntea [sitä]?”1 Tällainen mietiskely voi auttaa meitä kohdistamaan päivittäiset pyrkimyksemme uudelleen jumalalliseen pelastussuunnitelmaan tai tarkistamaan ne sen mukaisiksi.
Monet jäsenet vastaavat hyvin lämpimästi, että heidän kokemuksensa kirkon jäsenenä toimii poikkeuksellisen hyvin heidän kohdallaan. He todistavat, että olipa kyse köyhyyden tai vaurauden ajoista, sujuivatpa asiat miellyttävästi tai kivuliaasti, niin he saavat suurta merkitystä, rauhaa ja iloa sitoutumisestaan Herraa kohtaan ja omistautuneesta palvelemisestaan kirkossa. Joka päivä tapaan kirkon jäseniä, jotka ovat täynnä säteilevää iloa ja jotka osoittavat sanoin ja teoin, että Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi rikastaa heidän elämäänsä mittaamattomasti.
Mutta ymmärrän myös, että on joitakuita, joiden kokemus on vähemmän tyydytystä tuottava – jotka tuntevat, ettei heidän jäsenyytensä kirkossa ole aina aivan sitä, mitä he olivat toivoneet.
Tämä murehduttaa minua, koska tiedän omakohtaisesti, kuinka evankeliumi voi elvyttää ja uudistaa ihmisen sielun – kuinka se voi täyttää sydämemme toivolla ja mielemme valolla. Tiedän omakohtaisesti, kuinka Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hedelmät voivat muuttaa tavallisen ja ankean elämän ihmeelliseksi ja yleväksi.
Mutta miksi tämä näyttää toimivan paremmin joidenkin kohdalla kuin muiden? Mitä eroa on niillä, joiden kokemus kirkossa täyttää heidän sielunsa lunastavan rakkauden lauluilla2, ja niillä, joista tuntuu, että jotakin puuttuu?
Kun olen pohdiskellut näitä kysymyksiä, mieleeni on tulvinut ajatuksia. Haluaisin tänään kertoa kahdesta.
Yksinkertaista
Ensimmäiseksi: teemmekö me opetuslapsena olemisesta liian monimutkaista?
Tämä kaunis evankeliumi on niin yksinkertainen, että lapsi voi sen ymmärtää, ja kuitenkin niin syvällinen ja monisyinen, että sen tutkiminen ja oivaltaminen kestää koko eliniän – jopa iankaikkisuuden – ennen kuin sen täysin ymmärtää.
Mutta joskus me otamme Jumalan totuuden kauniin liljan ja koristelemme sitä kerros toisensa jälkeen ihmisten laatimilla hyvillä ajatuksilla, ohjelmilla ja odotuksilla. Jokainen voisi sinällään olla hyödyllinen ja sovelias tiettynä aikana ja tietyissä olosuhteissa, mutta kun ne asetellaan päälletysten, niistä voi syntyä kokonainen sedimenttivuori, joka käy niin paksuksi ja raskaaksi, että olemme vaarassa menettää näkyvistämme sen kallisarvoisen kukan, jota me kerran pidimme niin rakkaana.
Sen vuoksi meidän johtajien täytyy tiukasti varjella kirkkoa ja evankeliumia sen puhtaudessa ja selkeydessä sekä välttää kasaamasta jäsenillemme tarpeettomia kuormia.
Ja meidän kaikkien kirkon jäsenten tulee pyrkiä tietoisesti omistamaan voimavaramme ja aikamme niihin asioihin, joilla on todellista merkitystä, sekä samalla kohottaa lähimmäisiämme ja rakentaa Jumalan valtakuntaa.
Eräs sisar, Apuyhdistyksen opettaja, tunnettiin siitä, että hän valmisteli täydellisiä oppiaiheita. Kerran hän päätti valmistaa kauniin tilkkutäkin, joka toimisi täydellisenä taustana hänen oppiaiheensa teemalle. Mutta elämä puuttui peliin – lapsia piti hakea koulusta, naapuri tarvitsi apua muutossa, aviomiehelle nousi kuume ja ystävä tunsi yksinäisyyttä. Oppiaiheen päivä lähestyi, eikä tilkkutäkki ollut valmis. Viimein oppiaihetta edeltävänä yönä tämä sisar ei nukkunut paljoakaan vaan työskenteli koko yön tilkkutäkin ääressä.
Seuraavana päivänä hän oli uupunut ja pystyi hädin tuskin pitämään ajatuksensa koossa, mutta hän oli urhea ja piti oppiaiheensa.
Ja tilkkutäkki oli upea – tikkaukset olivat täydellisiä, värit eloisia ja malli taidokas. Ja täkin keskellä oli yksi ainoa sana, joka voitokkaana toisti tämän sisaren oppiaiheen teemaa: ”Yksinkertaistakaa.”
Veljet ja sisaret, evankeliumin mukaisen elämän ei tarvitse olla monimutkaista.
Se on todella mutkatonta. Sitä voisi kuvailla tähän tapaan:
-
Se, että kuulemme Jumalan sanaa vilpittömin aikein, saa meidät uskomaan Jumalaan ja luottamaan Hänen lupauksiinsa.3
-
Mitä enemmän luotamme Jumalaan, sitä enemmän sydämemme täyttyy rakkaudesta Häntä ja toisiamme kohtaan.
-
Koska rakastamme Jumalaa, me haluamme seurata Häntä ja saattaa tekomme sopusointuun Hänen sanansa kanssa.
-
Koska rakastamme Jumalaa, me haluamme palvella Häntä. Haluamme siunata muiden elämää sekä auttaa köyhiä ja apua tarvitsevia.
-
Mitä enemmän kuljemme tätä opetuslapseuden polkua, sitä enemmän haluamme oppia Jumalan sanaa.
Ja niin edelleen, jokainen askel johtaen seuraavaan ja täyttäen meidät yhä enenevällä uskolla, toivolla ja rakkaudella.
Se on kauniin yksinkertaista, ja se toimii kauniisti.
Veljet ja sisaret, jos teistä joskus tuntuu siltä, ettei evankeliumi toimi teidän kohdallanne kovinkaan hyvin, kehotan teitä ottamaan askeleen taaksepäin, katsomaan elämäänne korkeammalta tasolta ja yksinkertaistamaan suhtautumistanne opetuslapseuteen. Keskittykää evankeliumin perusoppeihin, -periaatteisiin ja -sovellutuksiin. Lupaan, että Jumala johdattaa ja siunaa teitä tiellänne kohti tyydytystä tuottavaa elämää ja evankeliumi toimii kohdallanne ehdottomasti paremmin.
Aloita siitä, missä olet
Toinen ehdotukseni on tämä: aloita siitä, missä olet.
Toisinaan tunnemme lannistuvamme, koska emme ole jotakin ”enemmän” – hengellisempiä, arvostetumpia, älykkäämpiä, terveempiä, rikkaampia, ystävällisempiä tai kyvykkäämpiä. Luonnollisesti siinä ei ole mitään väärää, että haluaa kehittyä. Jumala on luonut meidät kasvamaan ja edistymään. Mutta muistakaa, että meidän heikkoutemme voivat auttaa meitä olemaan nöyriä ja kääntymään Kristuksen puoleen, joka tekee sen, mikä on heikkoa, meissä vahvaksi.4 Sen sijaan Saatana käyttää heikkouksiamme, kunnes lannistumme ja lakkaamme edes yrittämästä.
Olen elämässäni oppinut, ettei meidän tarvitse olla mitään ”enemmän” voidaksemme alkaa tulla sellaiseksi ihmiseksi kuin Jumala tarkoitti meidän tulevan.
Jumala haluaa ottaa teidät sellaisina kuin te olette juuri tällä hetkellä ja alkaa työskennellä teidän kanssanne. Tarvitsette vain auliin sydämen, halun uskoa ja luottaa Herraan.
Gideon näki itsensä vähäpätöisenä maanviljelijänä, isänsä perheen nuorimpana. Mutta Jumala näki hänet urheana soturina.5
Kun Samuel valitsi Saulin tulevaksi kuninkaaksi, Saul yritti saada hänet luopumaan ajatuksesta. Saul kuului Israelin huoneen pienimpään heimoon. Kuinka hänestä voisi olla kuninkaaksi?6 Mutta Jumala näki hänen olevan ”nuori ja [erinomainen] poika”7.
Jopa suuri profeetta Mooses tunsi itsensä yhdessä vaiheessa niin voimattomaksi ja lannistuneeksi, että hän halusi luovuttaa ja kuolla.8 Mutta Jumala ei antanut periksi Mooseksen suhteen.
Rakkaat veljeni ja sisareni, jos katsomme itseämme ainoastaan kuolevaisilla silmillämme, me emme ehkä näe itseämme riittävän hyvinä. Mutta meidän taivaallinen Isämme näkee meidät sellaisina kuin me todella olemme ja kuin meistä voi tulla. Hän näkee meidät poikinaan ja tyttärinään, iankaikkisen valon olentoina, joilla on ikuiset mahdollisuudet ja jumalallinen päämäärä.9
Vapahtajan uhri avasi kaikille mahdollisuuden pelastumiseen ja paluuseen Jumalan luo. Jumalan armo riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät Hänen edessään.10 Hänen armonsa on se kaiken mahdollistava voima, joka suo pääsyn Jumalan pelastuksen valtakuntiin. Hänen armostaan me kaikki nousemme kuolleista ja meidät pelastetaan kirkkauden valtakuntaan.
Jopa alin kirkkauden valtakunta – telestinen valtakunta – ”ylittää kaiken ymmärryksen”11, ja lukemattomat ihmiset perivät tämän pelastuksen12.
Mutta Vapahtajan armo voi tehdä meidän hyväksemme paljon enemmän. Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet tavoittelemme jotakin käsittämättömän paljon suurempaa. Se on korotus selestisessä valtakunnassa. Se on iankaikkinen elämä meidän taivaallisen Isämme luona. Se on suurin Jumalan lahja.13 Selestisessä valtakunnassa me saamme ”hänen täyteydestään ja hänen kirkkaudestaan”14. Tosiaankin kaikki, mitä Isällä on, annetaan meille.15
Korotus on meidän tavoitteemme. Opetuslapseus on meidän matkamme.
Kun osoitatte hieman uskoa ja alatte kulkea meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rauhaisina seuraajina, teidän sydämenne muuttuu.16 Koko teidän olemuksenne täyttyy valolla.17
Jumala auttaa teitä tulemaan suuremmiksi kuin koskaan arvelitte olevan mahdollista. Ja te huomaatte, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi todellakin toimii teidän elämässänne. Se toimii.
Se toimii!
Veljet ja sisaret, rakkaat ystävät, rukoilen, että keskitymme siihen yksinkertaisuuteen, joka on Kristuksessa18, ja annamme Hänen armonsa nostaa ja kantaa meitä matkallamme sieltä, missä olemme nyt, loistavaan päämääräämme Isämme luona.
Kun teemme niin ja joku kysyy meiltä: ”Kuinka jäsenyys Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa toimii sinun kohdallasi?”, me pystymme sanomaan ylpeinä – kaikessa nöyryydessä – ja suurta iloa tuntien: ”Se toimii suurenmoisesti! Kiitos, että kysyit! Haluaisitko tietää enemmän?”
Tämä on minun toiveeni, rukoukseni, todistukseni ja siunaukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.