Miksi kirkko
Vanhin D. Todd Christofferson
kahdentoista apostolin koorumista
Meidän kannattaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miksi Vapahtaja päätti käyttää kirkkoa, omaa kirkkoaan, oman työnsä ja Isänsä työn tekemiseen.
Koko elämäni ajan kirkon yleiskonferenssit ovat olleet innostavia hengellisiä tapahtumia, ja kirkko itsessään on ollut paikka tulla tuntemaan Herraa. Tiedostan, että on niitä, jotka pitävät itseään uskonnollisina tai hengellisinä ja silti torjuvat mukana olemisen kirkossa tai jopa sellaisen instituution tarpeen. Uskonnon harjoittaminen on heille puhtaasti henkilökohtaista. Silti kirkko on Jeesuksen Kristuksen luomus, Hänen, johon hengellisyytemme keskittyy. Meidän kannattaa pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miksi Hän päätti käyttää kirkkoa, omaa kirkkoaan, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa, oman työnsä ja Isänsä työn tekemiseen ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamiseksi]”1.
Aadamista alkaen on saarnattu Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja suoritettu perheeseen perustuvassa pappeuden järjestyksessä pelastukselle välttämättömiä toimituksia kuten kaste.2 Kun yhteiskunnat kehittyivät monimutkaisemmiksi kuin pelkkä suku, Jumala kutsui myös muita profeettoja, sanansaattajia ja opettajia. Mooseksen aikaan luemme muodollisemmasta rakenteesta, johon kuului vanhimpia, pappeja ja tuomareita. Mormonin kirjan historiassa Alma perusti kirkon, jossa oli pappeja ja opettajia.
Sitten ajan keskipäivänä Jeesus järjesti työnsä sellaisella tavalla, jolla evankeliumi voitiin vakiinnuttaa samanaikaisesti moniin eri kansakuntiin ja erilaisten ihmisten keskuuteen. Tämän organisaation – Jeesuksen Kristuksen kirkon – perustana olivat ”apostolit ja profeetat ja – – kulmakivenä – – itse Kristus Jeesus”3. Siinä oli muitakin virkoja kuten seitsenkymmenet, vanhimmat, piispat, papit, opettajat ja diakonit. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus perusti samalla tavoin kirkon läntiselle pallonpuoliskolle.
Sen jälkeen kun oli tapahtunut luopumus ja Herran maan päällä ollessaan perustama kirkko oli hajonnut, Hän perusti uudelleen vielä kerran Jeesuksen Kristuksen kirkon profeetta Joseph Smithin kautta. Entisaikojen tarkoitus on säilynyt: saarnata Jeesuksen Kristuksen evankeliumin hyvää uutista ja suorittaa pelastuksen toimituksia – toisin sanoen tuoda ihmisiä Kristuksen luokse.4 Ja nyt tämän palautetun kirkon välityksellä lupaus lunastuksesta tuodaan jopa niiden kuolleiden henkien ulottuville, jotka aikanaan kuolevaisuudessa tiesivät vain vähän tai eivät tienneet mitään Vapahtajan armosta.
Kuinka Herran kirkko toteuttaa Hänen tarkoituksiaan? On tärkeää ymmärtää, että Jumalan perimmäinen tarkoitus on meidän edistymisemme. Hän haluaa, että me jatkamme ”armosta armoon, kunnes [me saamme] täyteyden”5 kaikesta, mitä Hän voi antaa. Se vaatii muutakin kuin sitä, että on vain mukava tai tuntee olevansa hengellinen. Se vaatii uskoa Jeesukseen Kristukseen, parannusta, kastetta vedellä ja Hengellä sekä kestämistä uskossa loppuun asti.6 Sitä ei voi täysin saavuttaa eristyksissä, joten yksi tärkeä syy siihen, että Herralla on kirkko, on luoda pyhien yhteisö, jossa tuetaan toinen toista sillä ”kaidalla ja kapealla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään”7.
”[Kristus] antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat,
– – palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.
[Kunnes] me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden.”8
Jeesus Kristus on ”[uskomme] perustaja ja täydelliseksi tekijä”9. Tärkeä osa Kristuksen nimen päällemme ottamista on liittyä Kristuksen ruumiiseen eli kirkkoon.10 Meille kerrotaan, että entisajan kirkko ”kokoontui usein yhteen paastoamaan ja rukoilemaan ja puhumaan keskenään sielujensa parhaasta”11 sekä ”Herran sanaa kuulemaan”12. Samoin on kirkossa tänä aikana. Uskon yhdistäminä me opetamme ja kohotamme toinen toistamme ja pyrimme saavuttamaan opetuslapseuden täyden määrän, ”Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden”. Me pyrimme auttamaan toisiamme pääsemään ”Jumalan Pojan tuntemiseen”13, siihen päivään asti, jolloin ”ei kukaan enää opeta toista – – sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra.”14
Kirkossa me emme pelkästään opi jumalallista oppia; me myös koemme sen toteuttamisen. Kristuksen ruumiina kirkon jäsenistö palvelee toisiaan jokapäiväisen elämän todellisuudessa. Me kaikki olemme epätäydellisiä. Me saatamme loukata ja loukkaantua. Koettelemme usein toisiamme henkilökohtaisilla omituisuuksillamme. Kristuksen ruumiissa meidän on mentävä käsitteitä ja yleviä sanoja edemmäs ja saatava käytännön kokemusta, kun opettelemme elämään keskenämme rakkaudessa15.
Tämä uskonto ei keskity vain ihmiseen itseensä, vaan meidät kaikki on kutsuttu palvelemaan. Me olemme Kristuksen ruumiin silmiä, käsiä, päitä, jalkoja ja muita jäseniä, ja myös ”ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä”16. Me tarvitsemme noita tehtäviä, ja meidän pitää palvella.
Yksi seurakuntamme miehistä varttui aikuiseksi paitsi ilman vanhempiensa tukea myös kokien vanhempiensa vastustavan toimintaansa kirkossa. Hän esitti eräässä sakramenttikokouksessa seuraavan havainnon: ”Minun isäni ei voi ymmärtää, miksi joku menisi kirkkoon, kun hän voisi mennä laskettelemaan, mutta minä todella pidän kirkossa käymisestä. Kirkossa me kaikki olemme samalla matkalla, ja minua innoittavat tuolla matkalla vahvat nuoret, puhtaat lapset ja se, mitä näen ja opin muilta aikuisilta. Osallistuminen vahvistaa minua ja olen innoissani ja iloinen eläessäni evankeliumin mukaan.”
Kirkon seurakunnat tarjoavat mahdollisuuden viikoittaiseen kokoontumiseen, jolloin voi hengähtää ja uudistua, ajan ja paikan jättää maailma taakse – lepopäivän. Se on päivä ”iloita Herrasta”17, kokea hengellinen parantuminen, jonka sakramentti tuo, ja ottaa vastaan uudistunut lupaus, että Hänen Henkensä on meidän kanssamme18.
Yksi suurimmista siunauksista, mitä Kristuksen ruumiiseen kuuluminen tuo, vaikka se ei ehkä sillä hetkellä tunnukaan siunaukselta, on tulla nuhdelluksi synnistä ja erheestä. Meillä on taipumus puolustella ja selitellä vikojamme, ja joskus me emme yksinkertaisesti tiedä, missä meidän pitäisi toimia paremmin tai kuinka sen tekisimme. Ilman niitä, jotka voivat nuhdella meitä ”vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa”19, meiltä saattaisi puuttua rohkeutta muuttua ja seurata täydellisemmin Mestaria. Parannuksenteko on yksilöllistä, mutta toveruus tuolla joskus kivuliaalla polulla löytyy kirkosta.20
Kun puhumme kirkosta Kristuksen ruumiina, meidän täytyy aina pitää mielessämme kaksi asiaa. Ensiksi, me emme pyri kokemaan kääntymystä kirkkoon vaan Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, ja tässä kääntymyksessä kirkko auttaa.21 Mormonin kirjassa ilmaistaan se parhaiten, kun siellä sanotaan, että ihmiset ”kääntyivät Herraan ja liittyivät Kristuksen kirkkoon”22. Toiseksi, meidän täytyy muistaa, että alussa kirkko oli perhe, ja vielä nykyäänkin erillisinä instituutioina perhe ja kirkko palvelevat ja vahvistavat toisiaan. Kumpikaan ei syrjäytä toista, eikä kirkko parhaimmillaankaan voi korvata vanhempia. Syy, miksi kirkossa opetetaan evankeliumia ja suoritetaan pappeuden toimituksia, on se, että perheet pääsisivät iankaikkiseen elämään.
On toinenkin tärkeä syy, miksi Vapahtaja toimii kirkon, oman kirkkonsa kautta, ja se on saavuttaa tarpeellisia asioita, joita ei voi saavuttaa yksilönä tai pienemmissä ryhmissä. Yksi selkeä esimerkki on köyhyydestä selviytyminen. On totta, että yksilöinä ja perheinä me pidämme huolta muiden ihmisten fyysisistä tarpeista antaen toisillemme sekä ajallisesti että hengellisesti tarpeidemme ja puutteidemme mukaisesti23. Mutta kun toimimme kirkossa yhdessä, kyky pitää huolta köyhistä ja tarvitsevista moninkertaistuu kohtaamaan laajemman tarpeen, ja toivotusta omavaraisuudesta tulee todellisuutta hyvin monen kohdalla.24 Lisäksi kirkolla, sen Apuyhdistyksillä ja sen pappeuskoorumeilla on kyky antaa apua monissa paikoissa monille ihmisille, joihin luonnonmullistukset, sota ja vaino ovat vaikuttaneet.
Ilman Vapahtajan kirkon toimivia voimavaroja Hänen käskynsä viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan ei voisi toteutua.25 Ei olisi apostolisia avaimia, rakennetta, rahavaroja eikä monien tuhansien lähetyssaarnaajien omistautumista ja uhrautumista, joita tarvitaan työn tekemiseksi. Muistakaa, että ”tätä valtakunnan evankeliumia [täytyy saarnata] kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu”26.
Kirkko pystyy rakentamaan ja pitämään toiminnassa temppeleitä, Herran huoneita, joissa voidaan suorittaa välttämättömiä toimituksia ja tehdä liittoja. Joseph Smith on sanonut, että Jumalan tavoitteena kansansa kokoamiseksi minä aikakautena hyvänsä on ”rakentaa Herralle huone, missä Hän on voinut ilmoittaa kansalleen huoneensa toimitukset ja valtakuntansa kirkkaudet, sekä opettaa kansalle pelastuksen tien, sillä on olemassa tiettyjä toimituksia ja periaatteita, joiden opettamisen ja harjoittamisen täytyy tapahtua tätä tarkoitusta varten rakennetussa talossa tai paikassa”27.
Jos uskoo, että kaikki tiet johtavat taivaaseen tai ettei pelastukseen ole mitään erityisiä vaatimuksia, niin ei näe mitään tarvetta julistaa evankeliumia tai saada toimituksia ja liittoja elävien tai kuolleiden lunastamiseksi. Mutta me emme puhukaan vain kuolemattomuudesta vaan myös iankaikkisesta elämästä, ja sitä varten evankeliumin polku ja evankeliumin liitot ovat välttämättömiä. Ja Vapahtaja tarvitsee kirkon tuodakseen ne kaikkien Jumalan lasten – sekä elävien että kuolleiden – ulottuville.
Viimeinen syy, jonka mainitsen siihen, miksi Herra on perustanut kirkkonsa, on mitä ainutlaatuisin – kirkko on kaiken muun lisäksi Jumalan valtakunta maan päällä.
Kun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin 1830-luvulla, Herra sanoi profeetta Joseph Smithille: ”Ylentäkää sydämenne ja riemuitkaa, sillä teille on annettu valtakunta eli toisin sanoen kirkon avaimet.”28 Noiden avainten valtuudella kirkon pappeusvirkailijat säilyttävät Vapahtajan opin puhtauden ja Hänen pelastavien toimitustensa koskemattomuuden.29 He auttavat niiden ihmisten valmistamisessa, jotka toivovat saavansa ne, arvioivat niiden ihmisten kelpoisuuden ja kelvollisuuden, jotka hakeutuvat saamaan niitä, ja sitten he suorittavat ne.
Valtakunnan avainten avulla Herran palvelijat voivat tunnistaa sekä totuuden että erheen ja todeta jälleen kerran arvovaltaisina: ”Näin sanoo Herra.” Valitettavasti jotkut paheksuvat kirkkoa, koska he haluavat määritellä oman totuutensa, mutta todellisuudessa on suunnaton siunaus saada ”tieto asioista sellaisina kuin ne [todella] ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan”30 siinä määrin kuin Herra on halukas ilmoittamaan sitä. Kirkko varjelee ja julkaisee Jumalan ilmoituksia – pyhien kirjoitusten kaanonia.
Kun Daniel tulkitsi Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin unen tehden tiettäväksi kuninkaalle, ”mitä tulevina aikoina on tapahtuva”31, hän julisti, että ”taivaan Jumala on pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo [muut] valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti.”32 Kirkko on tuo profetoitu myöhempien aikojen valtakunta, jota ei ole luonut ihminen vaan jonka on perustanut taivaan Jumala ja joka vierii kuin vuoresta käden koskematta vierimään lähtenyt kivi ja täyttää maailman.33
Sen päämääränä on perustaa Siion Jeesuksen Kristuksen paluun ja tuhatvuotisen hallituskauden valmistamiseksi. Ennen tuota päivää se ei tule olemaan valtakunta missään poliittisessa mielessä – kuten Vapahtaja sanoi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.”34 Sen sijaan se on Hänen valtuutensa lähde maan päällä, Hänen pyhien liittojensa suorittaja, Hänen temppeleidensä vartija, Hänen totuutensa suojelija ja julistaja, hajallaan olevan Israelin kokoamispaikka ja ”[puolustus] ja [suoja] myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle”35.
Päätän profeetan pyyntöön ja rukoukseen:
”Huutakaa avuksi Herraa, jotta hänen valtakuntansa edistyisi maan päällä, jotta sen asukkaat ottaisivat sen vastaan ja valmistautuisivat tulevien aikojen varalle, jolloin Ihmisen Poika tulee alas taivaan halki vaatetettuna sädehtivään kirkkauteensa kohtaamaan Jumalan valtakunnan, joka on perustettu maan päälle.
Ja nyt, edistyköön Jumalan valtakunta, jotta taivaan valtakunta voi tulla, jotta sinä, oi Jumala, saisit kirkkautta taivaassa sekä maan päällä, jotta sinun vihollisesi alistettaisiin; sillä sinun on kunnia, voima ja kirkkaus aina ja ikuisesti.”36
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.