Vetoomus sisarilleni
Presidentti Russell M. Nelson
kahdentoista apostolin koorumin presidentti
Me tarvitsemme voimaanne, kääntymystänne, vakaumustanne, johtamiskykyänne, viisauttanne ja ääntänne.
Rakkaat vanhimmat Rasband, Stevenson ja Renlund, me veljenne toivotamme teidät tervetulleiksi kahdentoista apostolin koorumiin. Me kiitämme Jumalaa ilmoituksista, joita Hän antaa profeetalleen, presidentti Thomas S. Monsonille.
Veljet ja sisaret, kun tapasimme yleiskonferenssissa puoli vuotta sitten, kukaan meistä ei osannut odottaa tulevia muutoksia, jotka riipaisisivat koko kirkon sydänjuuria. Vanhin L. Tom Perry esitti voimallisen sanoman siitä korvaamattomasta tehtävästä, joka avioliitolla ja perheellä on Herran suunnitelmassa. Olimme järkyttyneitä, kun vain muutamaa päivää myöhemmin saimme tietää syövästä, joka pian veisi hänet luotamme.
Vaikka presidentti Boyd K. Packerin terveys oli heikentynyt koko ajan, hän teki edelleen sinnikkäästi Herran työtä. Hän oli hauras viime huhtikuussa, ja silti hän halusi ehdottomasti julistaa todistuksensa niin kauan kuin hänen henkensä kulki. Sitten, vain 34 päivää vanhin Perryn poismenosta myös presidentti Packer astui väliverhon läpi.
Me kaipasimme vanhin Richard G. Scottia viime yleiskonferenssissamme, mutta olemme muistelleet sitä vaikuttavaa todistusta Vapahtajasta, jonka hän oli lausunut monissa aiemmissa konferensseissa. Ja vain 12 päivää sitten vanhin Scott kutsuttiin kotiin liittymään rakkaan Jeanenensa seuraan.
Minulla oli etuoikeus olla kaikkien näiden johtavien veljien luona heidän viimeisinä päivinään ja olla mukana presidentti Packerin ja vanhin Scottin lähiomaisten kanssa juuri ennen näiden veljien poismenoa. Minun on ollut vaikea uskoa, että nämä kolme kallisarvoista ystävää, nämä suurenmoiset Herran palvelijat, ovat poissa. Kaipaan heitä enemmän kuin pystyn sanomaan.
Kun olen mietiskellyt tätä odottamatonta tapahtumien käännettä, yksi vaikutelmista, joka on pysynyt mielessäni, on se, jonka olen nähnyt näissä heitä kaipaamaan jääneissä vaimoissa. Mieleeni on piirtynyt seesteinen mielikuva sisar Donna Smith Packerista ja sisar Barbara Dayton Perrystä aviopuolisonsa vuoteen vierellä, kumpikin näistä naisista täynnä rakkautta, totuutta ja puhdasta uskoa.
Istuessaan miehensä vieressä tämän viimeisinä tunteina sisar Packer säteili sitä rauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen.1 Vaikka hän ymmärsi, että hänen rakas kumppaninsa melkein 70 vuoden ajalta lähtisi pian, hän osoitti uskoa täynnä olevan naisen levollisuutta. Hän näytti enkeliltä, aivan kuten hän on tässä kuvassa heistä Brigham Cityn temppelin vihkimistilaisuudessa Utahissa.
Näin tuon samankaltaisen rakkauden ja uskon huokuvan sisar Perrystä. Hänen omistautumisensa sekä aviomiehelleen että Herralle on ollut ilmiselvää, ja se on liikuttanut minua syvästi.
Aviopuolisonsa viimeisten tuntien ajan ja tähän hetkeen saakka nämä urheat naiset ovat osoittaneet voimaa ja rohkeutta, jota liittonsa pitävät naiset aina osoittavat.2 Olisi mahdotonta mitata vaikutusta, joka tällaisilla naisilla on paitsi perheisiin myös Herran kirkkoon vaimoina, äiteinä ja isoäiteinä, sisarina ja täteinä, opettajina ja johtajina ja etenkin esikuvina uskosta ja sen hartaina puolustajina.3
Se on ollut totta jokaisella evankeliumin taloudenhoitokaudella Aadamin ja Eevan ajoista lähtien. Silti tämän taloudenhoitokauden naiset eroavat kaikkien muiden taloudenhoitokausien naisista, koska tämä taloudenhoitokausi on erilainen kuin mikään toinen.4 Tämä erilaisuus tuo sekä etuoikeuksia että vastuita.
Vuonna 1979, 36 vuotta sitten, presidentti Spencer W. Kimball esitti syvällisen profetian siitä vaikutuksesta, joka liittonsa pitävillä naisilla olisi Herran kirkon tulevaisuuteen. Hän profetoi: ”Suuri osa siitä merkittävästä kasvusta, jota kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina, tapahtuu siitä syystä, että kirkkoon tulee suurin joukoin maailmasta hyviä naisia – –. Tätä tapahtuu siinä määrin kuin kirkossa olevien naisten elämässä on vanhurskautta ja selväsanaisuutta, ja siinä määrin kuin heitä pidetään muista maailmassa elävistä naisista erottuvina ja erilaisina – myönteisellä tavalla.”5
Rakkaat sisareni, te, jotka olette meidän elintärkeitä kumppaneitamme tässä loppunäytöksessä, se päivä, jonka presidentti Kimball näki ennalta, on nyt. Te olette ne naiset, joista hän ennusti! Teidän hyveellisyytenne, valonne, rakkautenne, tietonne, rohkeutenne, luonteenne, uskonne ja vanhurskas elämänne vetää maailmasta kirkkoon hyviä naisia perheineen ennenkuulumattomissa määrin!6
Me, teidän veljenne, tarvitsemme voimaanne, kääntymystänne, vakaumustanne, johtamiskykyänne, viisauttanne ja ääntänne. Jumalan valtakunta ei ole eikä voi olla kokonainen ilman naisia, jotka tekevät pyhiä liittoja ja sitten pitävät ne, naisia, jotka voivat puhua Jumalan voimalla ja valtuudella!7
Presidentti Packer on julistanut:
”Me tarvitsemme naisia, jotka ovat järjestäytyneitä ja jotka pystyvät organisoimaan. Me tarvitsemme naisia, joilla on johtamiskykyä ja jotka osaavat suunnitella ja ohjata ja hallinnoida; naisia, jotka pystyvät lausumaan julki mielipiteensä. – –
Me tarvitsemme naisia, joilla on erottamisen lahja ja jotka pystyvät näkemään maailmassa vallalla olevat suuntaukset ja paljastamaan ne, jotka suosiostaan huolimatta ovat pinnallisia tai vaarallisia.”8
Tänään saanen lisätä, että me tarvitsemme naisia, jotka tietävät, kuinka saada tärkeitä asioita tapahtumaan uskollaan, ja jotka ovat moraalin ja perheiden rohkeita puolustajia synnistä sairaassa maailmassa. Me tarvitsemme naisia, jotka ovat omistautuneet Jumalan lasten kaitsemiselle liittopolulla kohti korotusta; naisia, jotka tietävät, kuinka voi saada henkilökohtaista ilmoitusta, jotka ymmärtävät temppeliendaumentin tuoman voiman ja rauhan; naisia, jotka tietävät, kuinka kutsua apuun taivaan voimia suojelemaan ja vahvistamaan lapsia ja perheitä; naisia, jotka opettavat pelottomasti.
Koko elämäni ajan minua on siunattu sellaisilla naisilla. Edesmennyt vaimoni Dantzel oli sellainen nainen. Tulen aina olemaan kiitollinen siitä elämää muuttaneesta vaikutuksesta, joka hänellä oli minuun kaikilla elämäni alueilla, myös alkuaikojen ponnisteluissani avosydänkirurgiassa.
58 vuotta sitten minua pyydettiin leikkaamaan pieni tyttö, joka oli vakavasti sairas synnynnäisen sydänvian vuoksi. Hänen isoveljensä oli aiemmin kuollut samaan sairauteen. Hänen vanhempansa anoivat apua. Minä en uskonut myönteiseen tulokseen mutta lupasin tehdä kaiken voitavani pelastaakseni tytön hengen. Parhaista ponnisteluistani huolimatta lapsi kuoli. Myöhemmin samat vanhemmat toivat luokseni toisen tyttären, joka oli vain vuoden ja neljän kuukauden ikäinen ja jolla oli syntyessään samanlainen epämuodostunut sydän. Jälleen heidän pyynnöstään suoritin leikkauksen. Tämäkin lapsi kuoli. Tämä kolmas sydäntäsärkevä menetys yhdessä perheessä kirjaimellisesti mursi minut.
Lähdin kotiin murheen murtamana. Heittäydyin olohuoneemme lattialle ja itkin koko pitkän yön. Dantzel pysyi vierelläni kuunnellen, kun julistin yhä uudelleen, etten koskaan enää suorittaisi yhtään sydänleikkausta. Sitten noin viideltä aamulla Dantzel katsoi minua ja kysyi lempeästi: ”Oletko jo itkenyt itkusi? Nousehan sitten pukeutumaan. Mene takaisin laboratorioon. Ryhdy työhön! Sinun pitää oppia lisää. Jos lopetat nyt, muut saavat tuskallisesti oppia sen, mitä sinä jo tiedät.”
Oi kuinka tarvitsinkaan vaimoni näkemystä, sisua ja rakkautta! Palasin töihin ja opin lisää. Ilman Dantzelin innoitettua kannustusta en olisi jatkanut avosydänkirurgiaa enkä olisi ollut valmis tekemään vuonna 1972 leikkausta, joka pelasti presidentti Spencer W. Kimballin hengen.9
Sisaret, oivallatteko te vaikutuksenne laajuuden ja ulottuvuuden, kun puhutte niitä asioita, jotka tulevat sydämeenne ja mieleenne Hengen johdatuksella? Eräs erinomainen vaarnanjohtaja kertoi minulle vaarnaneuvoston kokouksesta, jossa he painiskelivat vaikean haasteen kanssa. Yhdessä vaiheessa hän tajusi, ettei vaarnan Alkeisyhdistyksen johtaja ollut sanonut mitään, joten hän kysyi, oliko tällä mitään käsityksiä asiasta. ”No itse asiassa minulla on”, tämä sisar sanoi ja jatkoi sitten kertomalla ajatuksen, joka muutti täysin kokouksen suunnan. Vaarnanjohtaja jatkoi: ”Kun hän puhui, Henki todisti minulle, että tämä sisar oli antanut äänen ilmoitukselle, jota me neuvostona olimme tavoitelleet.”
Rakkaat sisareni, olipa kirkon tehtävänne mikä tahansa, olivatpa olosuhteenne millaiset tahansa, me tarvitsemme käsityksiänne, näkemyksiänne ja innoitustanne. Me tarvitsemme sitä, että te puhutte ääneen ja rohkeasti seurakunta- ja vaarnaneuvostoissa. Me tarvitsemme sitä, että jokainen naimisissa oleva sisar puhuu ”osaltaan vaikuttavana ja täysivaltaisena kumppanina”10, kun yhdessä aviopuolisonne kanssa johdatte perhettänne. Olittepa naimisissa tai naimattomia, teillä sisarilla on teille ominaisia kykyjä ja erityistä sisäistä näkemystä, jonka olette saaneet lahjana Jumalalta. Me veljet emme voi jäljitellä ainutlaatuista vaikutustanne.
Me tiedämme, että kaikki luominen huipentui naisen luomiseen!11 Me tarvitsemme teidän voimaanne!
Hyökkäykset kirkkoa, sen oppia ja elämäntapaamme vastaan tulevat lisääntymään. Sen vuoksi me tarvitsemme naisia, joilla on luja ymmärrys Kristuksen opista ja jotka käyttävät tuota ymmärrystä opettaakseen ja kasvattaakseen omalta osaltaan syntiä vastustavaa sukupolvea.12 Me tarvitsemme naisia, jotka pystyvät havaitsemaan petoksen kaikissa sen muodoissa. Me tarvitsemme naisia, jotka tietävät, kuinka pääsee käyttämään voimaa, jonka Jumala tuo niiden ulottuville, jotka pitävät liittonsa ja ilmaisevat uskonsa varmasti ja rakastavasti. Me tarvitsemme naisia, joilla on äitimme Eevan rohkeus ja näkemys.
Rakkaat sisareni, mikään ei ole iankaikkiselle elämällenne ratkaisevampaa kuin oma kääntymyksenne. Juuri nämä kääntymyksen kokeneet, liittonsa pitävät naiset – naiset kuten rakas vaimoni Wendy – ovat niitä, joiden vanhurskas elämä yhä selvemmin poikkeaa edukseen rappeutuvassa maailmassa ja jotka nähdään näin muista erilaisina ja erottuvina mitä ilahduttavimmin tavoin.
Niinpä vetoan tänään sisariini Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, että te astutte esiin! Ottakaa ansaittu ja välttämätön paikkanne kodissanne, yhteisössänne ja Jumalan valtakunnassa – enemmän kuin olette koskaan aiemmin tehneet. Vetoan teihin, että täytätte presidentti Kimballin profetian. Ja lupaan teille Jeesuksen Kristuksen nimessä, että kun teette niin, Pyhä Henki laajentaa vaikutuksenne ennennäkemättömällä tavalla!
Todistan Herran Jeesuksen Kristuksen todellisuudesta ja Hänen lunastavasta, sovittavasta ja pyhittävästä voimastaan. Ja yhtenä Hänen apostoleistaan minä kiitän teitä, rakkaat sisareni, ja siunaan teitä niin, että nousette täyteen mittaanne ja täytätte luomisenne määrän, kun kuljemme rinnakkain tässä pyhässä työssä. Yhdessä me autamme maailman valmistamisessa Herran toiseen tulemiseen. Tästä todistan veljenänne Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.