Herramme Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi tuleminen

Vanhin Robert D. Hales

kahdentoista apostolin koorumista

Ne monet ominaisuudet, jotka seuraavat Kristukseen kohdistuvaa uskoa, ovat kaikki välttämättömiä, että pysymme vahvoina näinä viimeisinä aikoina.

Mitä tarkoittaa se, että on Herramme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi? Opetuslapsi on sellainen, joka on kastettu ja joka on halukas ottamaan päälleen Vapahtajan nimen ja seuraamaan Häntä. Opetuslapsi pyrkii tulemaan sellaiseksi kuin Hän on pitämällä Hänen käskynsä kuolevaisuudessa paljolti samalla tavoin kuin oppipoika pyrkii tulemaan mestarinsa kaltaiseksi.

Kuullessaan sanan opetuslapsi monet ajattelevat, että se tarkoittaa vain seuraajaa. Mutta aito opetuslapseus on olotila. Se viittaa muuhunkin kuin vain jonkin luettelon yksittäisten ominaisuuksien tutkimiseen ja toteuttamiseen. Opetuslapset elävät niin, että Kristuksen ominaisuudet punoutuvat heidän olemuksensa kankaaseen ikään kuin hengelliseksi kuvakudokseksi.

Kuunnelkaa apostoli Paavalin kutsua tulla Vapahtajan opetuslapseksi:

”Pyrkikää kaikella uutteruudella lisäämään uskoonne hyveellisyyttä, hyveellisyyteen tietoa,

tietoon itsehillintää, itsehillintään kärsivällisyyttä, kärsivällisyyteen jumalisuutta,

jumalisuuteen veljellistä ystävällisyyttä, veljelliseen ystävällisyyteen rakkautta.”¹

Kuten näette, henkilökohtaisen opetuslapseuden hengellisen kuvakudoksen valmistaminen vaatii enemmän kuin yhden langan. Vapahtajan aikaan oli monia, jotka väittivät olevansa vanhurskaita yhdellä tai toisella elämänsä alueella. He harjoittivat sitä, mitä olen kutsunut valikoivaksi kuuliaisuudeksi. Esimerkiksi he pitivät käskyn olla tekemättä työtä sapattina mutta arvostelivat Vapahtajaa parantamisesta tuona pyhänä päivänä.² He antoivat almuja köyhille mutta vain ylijäämästään – siitä, mitä he eivät itse tarvinneet.³ He paastosivat mutta vain näyttäen surkeaa naamaa.⁴ He rukoilivat mutta vain, jotta ihmiset näkisivät.⁵ Jeesus sanoi: ”He lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana.”⁶ Sellaiset ihmiset keskittyvät kenties jonkin tietyn ominaisuuden tai toiminnan hallintaan mutta heistä ei välttämättä tule sydämeltään Hänen kaltaisiaan.

Heistä Jeesus julisti:

”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’

Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”⁷

Vapahtajan ominaisuudet – sellaisina kuin me ne käsitämme – eivät ole käsikirjoitus, jota tulee noudattaa, eikä luettelo, jonka kohdat pitää tehdä. Ne ovat toisiinsa punoutuvia ominaisuuksia, yksi toisensa perään, jotka kehittyvät meissä toisiinsa vaikuttaen. Toisin sanoen me emme pysty omaksumaan yhtä Kristuksen kaltaista ominaisuutta omaksumatta myös muita ja vaikuttamatta muihin. Kun yksi ominaisuus vahvistuu, samoin tapahtuu monien muiden kohdalla.

Toisen Pietarin kirjeen ja Opin ja liittojen luvun 4 perusteella opimme, että usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on kaiken perusta. Me mittaamme uskoamme sillä, mitä se saa meidät tekemään – kuuliaisuudellamme. ”Jos teillä on usko minuun”, Herra lupasi, ”teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi.”⁸ Usko on toiminnan käynnistäjä. Ilman tekoja, ilman hyveellistä elämää uskostamme puuttuu voimaa opetuslapseutemme aktivoimiseen. Usko on todellakin kuollut.⁹

Ja siksi Pietari selittää: ”[Lisätkää] uskoonne hyveellisyyttä.” Tämä hyveellisyys on enemmän kuin sukupuolista puhtautta. Se on mielen ja ruumiin puhtautta ja pyhyyttä. Hyveellisyys on myös voimaa. Kun uskollisesti elämme evankeliumin mukaan, meillä on voima olla hyveellisiä jokaisessa ajatuksessa, tunteessa ja teossa. Mielemme on vastaanottavaisempi Pyhän Hengen ja Kristuksen valon innoitukselle.¹⁰ Me tuomme esiin Kristusta paitsi siinä, mitä sanomme ja teemme, myös siinä, mitä olemme.

Pietari jatkaa: ”[Lisätkää] hyveellisyyteen tietoa.” Kun elämme hyveellistä elämää, me opimme tuntemaan taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa erityisellä tavalla. ”Joka tahtoo noudattaa [Isän tahtoa], pääsee kyllä selville [opista].”¹¹ Tämä tuntemus on henkilökohtainen todistus, joka syntyy henkilökohtaisesta kokemuksesta. Se on tietoa, joka muuttaa meitä, jotta meidän valomme voi liittyä Hänen valoonsa ja meidän hyveellisyytemme voi rakastaa Hänen hyveellisyyttään¹². Kun elämme hyveellisesti, teemme matkan ”Minä uskon” -tilasta loistavaan ”Minä tiedän” -päämäärään.

Pietari kehottaa meitä lisäämään tietoon itsehillintää ja itsehillintään kärsivällisyyttä. Itsemme hillitsevinä opetuslapsina me elämme evankeliumin mukaan tasapainoisesti ja maltillisesti. Me emme juokse ”nopeammin kuin [meillä] on voimaa”¹³. Päivä päivältä me kuljemme eteenpäin kuolevaisuuden jalostavien haasteiden estämättä.

Hillitsemällä itsemme tällä tavoin me opimme kärsivällisyyttä ja luottamusta Herraan. Me pystymme luottamaan suunnitelmaan, joka Hänellä on elämäämme varten, vaikka emme pystykään näkemään sitä omilla luonnollisilla silmillämme.¹⁴ Sen vuoksi voimme olla levollisia ja tietää, että Hän on Jumala.¹⁵ Kun kohtaamme koettelemusten myrskyjä, kysymme: ”Mitä haluaisit minun oppivan tästä kokemuksesta?” Kun sydämessämme on Hänen suunnitelmansa ja tarkoituksensa, jatkamme eteenpäin paitsi kestäen kaiken myös kestäen kaiken kärsivällisesti ja hyvin.¹⁶

Pietari opettaa, että tämä kärsivällisyys johtaa meidät jumalisuuteen. Kun Isä on kärsivällinen meidän, lastensa, kanssa, meistä tulee kärsivällisiä toistemme ja itsemme suhteen. Me iloitsemme muiden tahdonvapaudesta ja tilaisuudesta, jonka se suo heille edistyä rivi rivin päälle¹⁷ ”[kirkastumalla] kirkastumistaan täyteen päivään saakka”¹⁸.

Edetessämme itsehillinnästä kärsivällisyyteen ja kärsivällisyydestä jumalisuuteen meidän luonteemme muuttuu. Me omaksumme veljellisen ystävällisyyden, joka on kaikkien todellisten opetuslasten tunnusmerkki. Laupiaan samarialaisen tavoin me otamme ylimääräisen askelen palvellaksemme jokaista, joka on avun tarpeessa, vaikka hän ei kuuluisikaan ystäväpiiriimme.¹⁹ Me siunaamme niitä, jotka meitä kiroavat. Me teemme hyvää niille, jotka kohtelevat meitä häpeällisesti.²⁰ Onko mitään jumalisempaa tai enemmän Kristuksen kaltaista ominaisuutta?

Todistan, että ponnistelujamme tulla Vapahtajamme opetuslapsiksi todellakin lisätään, kunnes meillä on Hänen rakkauttaan.²¹ Tämä rakkaus on Kristuksen opetuslasta määrittävä ominaisuus.

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”²²

Usko, toivo ja rakkaus tekevät meidät kelvollisiksi Jumalan työhön.²³ ”Niin pysyvät nämä kolme – –. Mutta suurin niistä on rakkaus.”²⁴

Veljet ja sisaret, nyt jos koskaan meidän täytyy olla enemmän kuin vain ”osa-aikaisia opetuslapsia”! Me emme voi olla opetuslapsia vain yhdessä tai toisessa opinkohdassa. Ne monet ominaisuudet, jotka seuraavat Kristukseen kohdistuvaa uskoa – myös ne, joista olemme puhuneet tänään – ovat kaikki välttämättömiä, että pysymme vahvoina näinä viimeisinä aikoina.

Kun vilpittömästi pyrimme olemaan Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia, nämä ominaisuudet punoutuvat yhteen, lisääntyvät ja vahvistuvat meissä toisiinsa vaikuttaen. Se ystävällisyys, jota osoitamme vihollisillemme, ja se ystävällisyys, jota suomme ystävillemme, eivät eroa millään tavoin toisistaan. Olemme yhtä rehellisiä silloin, kun kukaan ei katso, kuin silloin, kun muut katsovat. Olemme yhtä omistautuneita Jumalalle julkisuudessa kuin olemme yksiksemme.

Todistan, että jokainen voi olla Vapahtajan opetuslapsi. Opetuslapseutta ei ole rajoitettu ikään, sukupuoleen, etniseen alkuperään tai tehtävään kirkossa. Yksittäisinä opetuslapsina me myöhempien aikojen pyhät rakennamme yhteistä voimaa siunaamaan veljiämme ja sisariamme kautta maailman. Nyt on aika sitoutua uudelleen olemaan Hänen opetuslapsiaan kaikella uutteruudella.

Veljet ja sisaret, meidät kaikki on kutsuttu olemaan Vapahtajamme opetuslapsia. Olkoon tämä konferenssi tilaisuutenne aloittaa ”niin kuin muinaisina aikoina ja [tulla] Herran luokse koko sydämestänne”²⁵. Tämä on Hänen kirkkonsa. Lausun erityisen todistukseni siitä, että Hän elää. Hän siunatkoon meitä iankaikkisessa pyrkimyksessämme tulla omistautuneiksi ja uskollisiksi opetuslapsiksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.