Kirkon ystäville ja tutkijoille

Vanhin Joaquin E. Costa

seitsemänkymmenen koorumista

Jos maksatte ilmoituksen hinnan, nöyrrytte, luette, rukoilette ja teette parannuksen, taivaat avautuvat ja te saatte tietää, että Jeesus on Kristus.

Perjantai-iltapäivänä 16. syyskuuta 1988 Vicente Lópezin seurakunnan seurakuntakeskuksessa Buenos Airesissa Argentiinassa minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi. Minut kastoi sinä päivänä eräs oikein hyvä ystävä, Alin Spannaus, ja tunsin olevani onnellinen, kevyempi ja innokas oppimaan lisää.

Tänään haluaisin kertoa joistakin asioista, joita opin polullani kasteeseen – opetuksista, joiden toivon voivan auttaa niitä teistä kuulijoista, jotka eivät vielä ole kirkon jäseniä. Rukoilen, että Henki voi koskettaa sydäntänne kuten minun sydäntäni kosketettiin.

Ensiksi, tapaaminen lähetyssaarnaajien kanssa

Miksi kukaan, jolla ei ole pakottavia haasteita, tarpeita tai kysymyksiä, kiinnostuisi tapaamaan lähetyssaarnaajat ja kuuntelemaan heidän oppiaiheitaan? Minun tapauksessani syynä oli rakkaus – rakkaus tyttöön, tyttöön nimeltä Renee. Rakastuin häneen ja halusin mennä hänen kanssaan naimisiin. Hän oli erilainen, ja hänellä oli eri mittapuut kuin useimmilla muilla tuntemillani nuorilla naisilla. Mutta minä rakastuin ja pyysin häntä vaimokseni – ja hän kieltäytyi!

Olin ymmälläni. Pidin itseäni oivallisena ehdokkaana! Olin komea, 24-vuotias, ja minulla oli yliopistotutkinto ja hyvä työ. Renee puhui tavoitteistaan – avioliitosta vain sellaisen kanssa, joka voisi viedä hänet temppeliin, iankaikkisen perheen saamisesta – ja hän torjui tarjoukseni. Halusin jatkaa suhdetta, joten suostuin kuuntelemaan lähetyssaarnaajia. Onko se hyvä syy tavata lähetyssaarnaajat? No, minulle se oli.

Kun tapasin lähetyssaarnaajat ensimmäisen kerran, en ymmärtänyt paljoakaan siitä, mitä he sanoivat, ja jos olen täysin rehellinen, en ehkä kiinnittänyt heihin juurikaan huomiota. Sydämeni oli suljettu uudelle uskonnolle. Halusin vain osoittaa, että lähetyssaarnaajat olivat väärässä, ja voittaa aikaa taivutellakseni Reneen suostumaan sittenkin vaimokseni.

Nyt lapseni ovat palvelleet tai palvelemassa lähetystyössä ja ymmärrän ne uhraukset, joita nämä nuoret miehet ja nuoret naiset tekevät opettaakseen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Nyt toivon, että olisin kiinnittänyt enemmän huomiota vanhin Richardsoniin, vanhin Farrelliin ja vanhin Hylandiin, suurenmoisiin lähetyssaarnaajiin, jotka opettivat minua.

Niinpä ensimmäisenä opetuksenani sanon teille, kirkon ystävät ja tutkijat: kun tapaatte lähetyssaarnaajat, otattehan heidät vakavasti, sillä he luopuvat elämänsä tärkeistä vuosista juuri teidän vuoksenne.

Toiseksi, kirkossa käyminen

Kun ensimmäisen kerran osallistuin kirkon kokoukseen, kuulin monia sanoja, joissa ei ollut minulle mitään järkeä. Keitä olivat mehiläiset? Mikä oli Aaronin pappeus? Entä Apuyhdistys?

Jos tämä on ensimmäinen kerta, kun osallistutte kirkon kokoukseen ja tunnette itsenne hämmentyneiksi siitä, mitä ette ymmärrä, älkää olko huolissanne! Minäkään en tiennyt mitään. Mutta muistan yhä vaikutelmia, uusia rauhan ja ilon tunteita, joita koin. En tiennyt sitä silloin, mutta Pyhä Henki kuiskasi korviini ja sydämeeni: ”Tämä on oikein.”

Saanen siis ilmaista tämän opetuksen yhdellä virkkeellä: jos olette hämmentyneitä, älkää olko huolissanne vaan muistakaa tunteet, joita olette kokeneet, sillä ne tulevat Jumalalta.

Kolmanneksi, Mormonin kirjan lukeminen

Tavattuani lähetyssaarnaajat useita kertoja en edistynyt juuri lainkaan. Tunsin, etten ollut saanut vahvistusta evankeliumin totuudellisuudesta.

Yhtenä päivänä Renee kysyi minulta: ”Luetko Mormonin kirjaa?”

Vastasin: ”En.” Kuuntelin lähetyssaarnaajia – eikö se riittänyt?

Kyyneleet silmissään Renee vakuutti minulle, että hän tiesi Mormonin kirjan olevan totta ja selitti, että jos halusin tietää, onko se totta, ainoa tapa oli – arvatkaa mikä? – lukea se! Ja sitten kysyä!

Lukekaa, pohtikaa sydämessänne ja kysykää ”Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä – – vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen” (Moroni 10:4), onko Mormonin kirja totta, onko tämä tosi kirkko.

Niinpä kolmas opetus yhdellä virkkeellä: kun te nämä saatte – Mormonin kirjan – ja teitä kehotetaan lukemaan ja kysymään Jumalalta, ovatko ne totta, teettehän niin!

Viimeiseksi, parannuksen tekeminen

Viimeinen kokemus, josta haluaisin kertoa teille, koskee parannusta. Kun olin osallistunut kaikkiin lähetyssaarnaajien oppiaiheisiin, en ollut vieläkään vakuuttunut siitä, että minun pitäisi muuttaa jotakin elämässäni. Sitten vanhin Cutler, nuori, varmakäytöksinen lähetyssaarnaaja, jonka espanjan kielen taito oli vähäistä, sanoi yhtenä päivänä: ”Joaquin, luetaan yhdessä Alman luku 42 ja lisätään sinun nimesi siihen, kun luemme sitä.”

Pidin ajatusta typeränä, mutta tein kuten vanhin Cutler pyysi ja luin jakeen 1: ”Ja nyt, poikani [Joaquin], minä huomaan, että on jotakin muutakin, mikä vaivaa mieltäsi ja mitä et voi ymmärtää.” Oho! Kirja puhui minulle.

Ja luimme jakeesta 2: ”Nyt, katso, poikani [Joaquin], minä selitän tämän asian sinulle”, ja sitten kuvailtiin Aadamin lankeemusta.

Ja sitten jakeessa 4: ”Ja näin me näemme, että [Joaquinille] suotiin aika tehdä parannus.”

Luimme edelleen hitaasti, jae jakeelta, kunnes pääsimme kolmeen viimeiseen jakeeseen. Silloin minuun iski väkevä voima. Kirja puhui suoraan minulle, ja aloin itkeä lukiessani: ”Ja nyt, [Joaquin], poikani, minä toivon, ettet enää antaisi näiden asioiden vaivata itseäsi ja antaisit vain syntiesi vaivata itseäsi sillä vaivalla, joka johdattaa sinut parannukseen” (jae 29).

Tajuan nyt, että olin odottanut saavani ilmoitusta maksamatta sen hintaa. Siihen mennessä en ollut todella puhunut Jumalalle, ja ajatus puhumisesta jollekulle, joka ei ollut paikalla, vaikutti järjettömältä. Minun oli nöyrryttävä ja tehtävä, mitä minua pyydettiin tekemään, vaikka maailmallisessa mielessäni se kuulostikin typerältä.

Sinä päivänä avasin sydämeni Hengelle, halusin tehdä parannuksen ja halusin mennä kasteelle! Ennen tuota hetkeä olin pitänyt parannusta kielteisenä asiana, johon liittyi vain synti ja rikkomus, mutta äkkiä näin sen eri valossa – myönteisenä asiana, joka raivasi polun kasvuun ja onneen.

Vanhin Cutler on täällä tänään, ja haluan kiittää häntä silmieni avaamisesta. Jokaiseen päätökseen, jonka olen sen jälkeen tehnyt elämässäni, on vaikuttanut tuo hetki, jolloin nöyrryin, rukoilin anteeksiantoa ja Jeesuksen Kristuksen sovituksesta hyväkseni tuli osa elämääni.

Niinpä viimeinen opetus yhdellä virkkeellä: kokekaa parannuksen tekeminen, sillä mikään ei lähennä teitä enemmän Herraan Jeesukseen Kristukseen kuin halu muuttua.

Rakas tutkijani, kirkon ystävä, jos kuuntelet tänään, olet hyvin lähellä suurimman ilon tavoittamista. Olet lähellä!

Saanen kehottaa sinua koko sydämeni tarmolla ja sieluni syvyyksistä asti: Mene kasteelle! Se on paras asia, mitä koskaan teet. Se muuttaa paitsi oman elämäsi myös lastesi ja lastenlastesi elämän.

Herra on siunannut minua perheellä. Solmin avioliiton Reneen kanssa, ja meillä on neljä hienoa lasta. Ja kasteeni johdosta voin entisajan profeetta Lehin tavoin kutsua heidät nauttimaan elämän puun hedelmää, joka on Jumalan rakkaus (ks. 1. Nefi 8:15; 11:25). Voin auttaa heitä tulemaan Kristuksen luokse.

Pyydän teitä siis pohtimaan kokemuksiani ja 1) ottamaan lähetyssaarnaajat hyvin vakavasti, 2) menemään kirkkoon ja muistamaan hengelliset tunteet, 3) lukemaan Mormonin kirjaa ja kysymään Herralta, onko se totta, ja 4) kokemaan parannuksen ja menemään kasteelle.

Todistan teille, että jos maksatte ilmoituksen hinnan, nöyrrytte, luette, rukoilette ja teette parannuksen, taivaat avautuvat ja te saatte tietää, kuten minä tiedän, että Jeesus on Kristus. Hän on minun Vapahtajani ja Hän on teidän Vapahtajanne. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.