Evankeliumin kieli
Vanhin Valeri V. Cordón
seitsemänkymmenen koorumista
Voimallinen opettaminen on äärimmäisen tärkeää evankeliumin säilyttämiseksi perheessämme, ja se vaatii uutteruutta ja ponnistelua.
Kun minut oli kutsuttu johtavaksi auktoriteetiksi, muutimme perheemme kanssa Costa Ricasta Salt Lake Cityyn ensimmäistä tehtävääni varten. Täällä Yhdysvalloissa minua on siunattu niin, että olen saanut kohdata suurenmoisia ihmisiä, joilla on eri etninen tausta ja kulttuuri. Heidän joukossaan on monia, jotka minun laillani ovat syntyneet Latinalaisen Amerikan maissa.
Olen pannut merkille, että monet ensimmäisen sukupolven latinalaisamerikkalaisista täällä puhuvat pääkielenään espanjaa ja riittävästi englantia kommunikoidakseen muiden kanssa. Toinen sukupolvi, joka on syntynyt joko Yhdysvalloissa tai tullut tänne lapsena ja käynyt täällä koulunsa, puhuu erittäin hyvää englantia ja kenties hieman vierasvoittoista espanjaa. Ja usein kolmanteen sukupolveen mennessä espanja, esivanhempien äidinkieli, on kadonnut.1
Kielitieteen termein sitä kutsutaan yksinkertaisesti ”kielen menetykseksi”. Kieli saatetaan menettää, kun perheet muuttavat vieraaseen maahan, missä heidän äidinkielensä ei ole vallitseva kieli. Näin ei tapahdu vain latinalaisamerikkalaisten keskuudessa vaan myös kaikkialla maailmassa väestöjen keskuudessa, joissa äidinkieli korvautuu uudella.2 Jopa Nefi, Mormonin kirjan profeetta, oli huolissaan isiensä kielen menettämisestä, kun hän valmistautui muuttamaan luvattuun maahan. Nefi kirjoittaa: ”Katso, on Jumalan viisauden mukaista, että me saamme nämä aikakirjat, jotta voimme säilyttää lapsillemme isiemme kielen.”3
Mutta Nefi oli huolissaan myös toisenlaisen kielen menettämisestä. Hän jatkaa seuraavassa jakeessa: ”Sekä jotta voimme säilyttää heille sanat, jotka on puhuttu kaikkien pyhien profeettojen suulla ja jotka Jumalan Henki ja voima on antanut heille maailman alusta alkaen aina tähän nykyhetkeen asti.”4
Olen huomannut samankaltaisuuden äidinkielen säilyttämisen ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin säilyttämisen välillä elämässämme.
Tänään vertauksessani haluaisin tähdentää – en niinkään mitään erityistä maallista kieltä – vaan pikemminkin iankaikkista kieltä, joka meidän täytyy säilyttää perheessämme ja jota emme saa koskaan menettää. Puhun Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kielestä5. ”Evankeliumin kielellä” tarkoitan kaikkia profeettojemme opetuksia, kuuliaisuuttamme noille opetuksille sekä vanhurskaiden perinteiden noudattamista.
Käsittelen kolmea tapaa, joilla tämä kieli voidaan säilyttää.
Ensiksi: olemalla uutterampi ja toimeliaampi kotona
Opissa ja liitoissa Herra kehotti monia huomattavia kirkon jäseniä, kuten Newel K. Whitneyä, saattamaan kotinsa järjestykseen. Herra sanoi: ”Palvelijani Newel K. Whitneyn – – tarvitsee olla nuhdeltavana ja saattaa perheensä järjestykseen ja huolehtia siitä, että se on uutterampi ja toimeliaampi kotona ja rukoilee alati, tai se siirretään pois sijaltansa.”6
Yksi kielen menettämiseen vaikuttava tekijä on se, että vanhemmat eivät käytä aikaa äidinkielen opettamiseen lapsilleen. Ei riitä, että pelkästään puhuu kieltä kotona. Jos vanhemmat haluavat säilyttää kielensä, sitä täytyy opettaa. Tutkimuksissa on todettu, että vanhemmat, jotka tietoisesti pyrkivät säilyttämään äidinkielensä, yleensä onnistuvat siinä.7 Mikä siis olisi tietoista pyrkimystä säilyttää evankeliumin kieli?
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on varoittanut, että ”heikko evankeliumin opettaminen ja mallin antaminen kotona” on voimallinen syy, joka voi rikkoa monen sukupolven perheiden jakson kirkossa.8
Voimme siis päätellä, että voimallinen opettaminen on äärimmäisen tärkeää evankeliumin säilyttämiseksi perheessämme, ja se vaatii uutteruutta ja ponnistelua.
Meitä on kutsuttu monta kertaa omaksumaan tapa tutkia päivittäin henkilökohtaisesti ja perheenä pyhiä kirjoituksia.9 Monia perheitä, jotka tekevät niin, siunataan joka päivä suuremmalla ykseydellä ja läheisemmällä suhteella Herraan.
Milloin päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen tapahtuu? Se tapahtuu silloin kun vanhemmat ottavat pyhät kirjoitukset käteen ja rakkaudella kutsuvat perheen kokoontumaan yhteen tutkimaan. On vaikeaa nähdä, että tämä tutkiminen tapahtuisi millään muulla tavoin.
Isät ja äidit, älkää hukatko näitä suuria siunauksia. Älkää odottako, kunnes on liian myöhäistä!
Toiseksi: vahva mallin antaminen kotona
Yksi kielitieteen asiantuntija kirjoitti, että äidinkielen säilyttämiseksi ”kieli pitää herättää eloon lapsille”10. Me ”herätämme kielen eloon”, kun opettamisemme ja mallin antamisemme toimivat yhdessä.
Kun olin nuori, työskentelin loma-aikoina isäni tehtaassa. Saatuani palkan isä kysyi aina ensimmäiseksi: ”Mitä aiot tehdä rahoillasi?”
Tiesin vastauksen ja vastasin: ”Maksan kymmenykseni ja säästän lähetystyötäni varten.”
Kun olin tehnyt työtä hänen kanssaan noin kahdeksan vuotta ja vastannut jatkuvasti tuohon samaan kysymyksen, isä luuli opettaneensa minulle, kuinka maksan kymmenykseni. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että olin oppinut tämän tärkeän periaatteen yhden ainoan viikonlopun aikana. Saanen kertoa, kuinka opin tuon periaatteen.
Isän liikeyritys koki konkurssin muutamien sisällissotaan liittyneiden tapahtumien johdosta Keski-Amerikassa. Aiemmista noin 200 kokoaikaisesta työntekijästä väki väheni alle viiteen ompelijaan, jotka tekivät työtä tarvittaessa kotimme autotallissa. Yhtenä päivänä tuona vaikeana aikana kuulin vanhempieni keskustelevan siitä, pitäisikö heidän maksaa kymmenykset vai ostaa ruokaa lapsille.
Sunnuntaina seurasin isääni nähdäkseni, mitä hän aikoi tehdä. Kirkon kokousten jälkeen näin hänen ottavan kirjekuoren ja panevan siihen kymmenyksensä. Se oli vain osa saamaani opetusta. Minua askarrutti yhä kysymys, mitä söisimme.
Varhain maanantaiaamuna oveemme koputettiin. Kun aukaisin sen, ovella olijat kysyivät isääni. Kutsuin isää, ja kun isä tuli, vieraat kertoivat hänelle kiireellisestä ompelutilauksesta, jonka he tarvitsivat mahdollisimman pian. He sanoivat hänelle, että tilaus oli niin kiireellinen, että he maksaisivat sen etukäteen. Sinä päivänä opin kymmenysten maksamisen ja sitä seuraavien siunausten periaatteet.
Uudessa testamentissa Herra puhuu mallin antamisesta. Hän sanoo: ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.”11
Ei riitä, että vain puhumme lapsillemme temppeliavioliiton, paastoamisen ja lepopäivän pyhittämisen tärkeydestä. Heidän täytyy nähdä meidän tekevän tilaa aikataulussamme temppelissä käymiseen mahdollisimman usein. Heidän pitää nähdä sitoumuksemme paastota säännöllisesti12 ja pyhittää koko lepopäivä. Jos nuoremme eivät pysty paastoamaan kahden aterian aikaa, eivät pysty tutkimaan pyhiä kirjoituksia säännöllisesti eivätkä pysty sulkemaan televisiota sunnuntaina, kun menossa on tärkeä peli, onko heillä hengellistä itsekuria vastustaa nykyajan haasteellisen maailman voimakkaita kiusauksia kuten pornografian kiusausta?
Kolmanneksi: perinteet
Yksi tapa kielen muuttumiseen tai menettämiseen voi olla muiden kielten ja perinteiden sekoittuminen äidinkieleen.13
Palautetun kirkon varhaisvuosina Herra kehotti monia huomattavia kirkon jäseniä saattamaan kotinsa järjestykseen. Hän aloitti kehotuksensa puhumalla kahdesta tavasta, joilla voimme menettää kodistamme valon ja totuuden: ”Tuo Paha tulee ja ottaa pois valon ja totuuden tottelemattomuuden kautta ihmislapsilta ja heidän isiensä perimätiedon tähden.”14
Perheinä meidän pitää välttää mitä tahansa perinteitä, jotka estävät meitä pyhittämästä lepopäivää tai päivittäin tutkimasta pyhiä kirjoituksia ja rukoilemasta kotona. Meidän pitää sulkea kotimme digitaaliset ovet pornografialta ja kaikilta muilta pahoilta vaikutuksilta. Taistellaksemme aikamme maailmallisia perinteitä vastaan meidän pitää käyttää pyhiä kirjoituksia ja nykyajan profeettojemme ääntä opettaaksemme lapsillemme heidän jumalallista identiteettiään, heidän tarkoitustaan elämässä ja Jeesuksen Kristuksen jumalallista tehtävää.
Yhteenveto
Pyhissä kirjoituksissa on useita esimerkkejä ”kielen menettämisestä”.15 Esimerkiksi:
”Nyt tapahtui, että nousevassa polvessa oli monia, jotka eivät voineet ymmärtää kuningas Benjaminin sanoja, koska he olivat pieniä lapsia siihen aikaan, kun hän puhui kansalleen; eivätkä he uskoneet isiensä perimätietoja. – –
Ja nyt, epäuskonsa tähden he eivät voineet ymmärtää Jumalan sanaa; ja heidän sydämensä paatuivat.”16
Nousevalle sukupolvelle evankeliumista tuli vieras kieli. Ja vaikka joskus väitelläänkin siitä, mitä hyötyä on säilyttää äidinkieli, niin pelastussuunnitelman valossa evankeliumin kielen menettämisen iankaikkisista seurauksista kotona ei ole mitään väiteltävää.
Me Jumalan lapset olemme epätäydellisiä ihmisiä, jotka yrittävät opetella täydellistä kieltä.17 Aivan kuten äiti tuntee hellyyttä pieniä lapsiaan kohtaan, taivaallinen Isämme suhtautuu kärsivällisesti puutteisiimme ja virheisiimme. Hän arvostaa ja ymmärtää avuttomimpiakin vilpittömyydessä mumistuja rukouksiamme, aivan kuin ne olisivat hienoa runoutta. Hän riemuitsee kuullessaan ensimmäiset evankeliumin sanamme. Hän opettaa meitä täydellisellä rakkaudella.
Millään saavutuksella tässä elämässä, olipa se kuinka tärkeä tahansa, ei ole merkitystä, jos menetämme perheessämme evankeliumin kielen.18 Todistukseni on, että taivaallinen Isä siunaa meitä ponnisteluissamme, kun pyrimme omaksumaan Hänen kielensä, kunnes meistä tulee sujuvia tässä korkeamman tason viestinnässä, joka on aina ollut äidinkielemme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.